Viheralue

"Entä jos haluaa, että kaikki säilyisi ennallaan?"

2012-01-17T21:34:00.005+02:00

Tänään käsittelimme lautakunnan kokouksessa kaavalausuntoa, kun eräs vanhempi herrasmies pyysi puheenvuoroa ja kysyi: "Entä jos haluaisi, että kaikki säilyisi ennallaan?"

Tämä kysymys osui minua jonnekin ytimen tienoille. Siihen kiteytyy pelko siitä, että lapsuudenmaisema muuttuu, tulee monitasoristeys ja koululla on kiiltävät seinät. Siinä kysymyksessä näkyy yhteiskunnan vauhti ja ajatus siitä että vauhti kiihtyy, muutosten tahti tihenee, että itse on se pieni puinen rintamamiestalo kahtia jaetulla tontilla, naapurit vaihtuu ja ne kuvittelee itsestään liikaa, eikä naisille voi huutaa "kultsi", kun heti on sika. Entä jos haluaisi, että kaikki säilyisi ennallaan? Että se metsä, missä on tapeltu parhaista kepeistä olisi siinä eikä oikaisutie, että lapset tunnistaisivat kasveja tuotemerkkien sijaan, että puut eivät olisi suorissa riveissä, että linja-autossa ei ahdistaisi, kun ei ymmärrä mitä vieressä istuva sanoo ja voisi uskoa, että ne jotka tekevät päätöksiä jaksavat aina lukea ne loputtomat virrat esityslistoja ja väsymättä tapella siitä, että asiat olisivat hyvin. Niin kuin ne ovat olleet. Silloin kun asiat eivät muuttuneet.

Minuakin pelottaa. Minua pelottaa kaksivuotiaat, jotka osaavat käyttää iPhonea, että ylioppilaskokeessa joku voi saada niin tosi monta ällää, että juna on lakannut pysähtymästä monella asemalla matkalla mummolaan, jota ei enää ole, ettei ole työuria, joista saa kunniamerkkejä. Minua pelottaa äitini rypyt omalla naamallani.

Välillä haluaisin pysäyttää kaiken, koska maailma ei kulu ja harmaannu samaa tahtia minun kanssani. Se puhuu uuden sukupolven organisaatioista ja kasvaa täyteen korkeita taloja, kohdalle jossa niitä ei ennen ollut, jossa ennen söin eväitä, taloja joiden seinät on pelkkiä ikkunoita. Se metsä, se kasvoi minun kanssa. Se kaupunki, se kasvaa minun ohitseni. Ei sillä maisemalla mitään kulttuuriarvoa ole, ei historiallisia monumentteja ja suojeltavia kohteita, mutta minun silmäni ovat siihen tottuneet ja sen arvo tulee oman pienen ja rääpälemäisen historiani kautta. Minun silmäni ovat suojeltava kohde, minun muistoni.

"Ei lausuttavaa" kirpaisee minuakin. Ja minun suojeltavat kohteeni, talot ja tavat, ovat monet vielä paikallaan. Samalla tavalla niin kuin on aina ollutkin. Niihin kiteytyy asiat, jotka tunnen ja ne, joita en tunne, pelottavat ja pelko suututtaa. Sitä, kenen kulttuurimaisema on markka ja selkäsauna, pelottaa varmasti enemmän tai eri syystä. Mutta pelottaa yhtä kaikki.

Tavoitteeksi älykäs sähköverkko

2012-01-07T12:44:00.002+02:00

Joulunajan myrsky katkaisi sähköt yli 200 000 kotitaloudelta ja Keski-Suomessakin lähes 30 000 taloutta jäi joksikin aikaa ilman sähköä. Onni onnettomuudessa oli, ettei ulkona paukkunut samanlainen pakkanen kuin viime vuonna tähän aikaan.

Myrskytuhojen jälkipuinnissa nousi keskusteluun sähkönjakelun huoltovarmuus. Parannuksena huoltovarmuuteen on esitetty sähkölinjojen maakaapelointia, jolloin kaatuvat puut eivät katkaise linjoja, vaikka ulkona riehuisi minkälainen myrsky.

Mielenkiintoisempaa kuitenkin on myös huoltovarmuuteen positiivisesti vaikuttava ehdotus älykkäistä sähköverkoista. Häiriötilanteita on muitakin kuin myrskypuiden aiheuttamat sähkökatkokset. Vaikka sähkölangat olisi kaapeloitu maahan, katkoksia esiintyisi.

Älykkäät sähköverkot pystyvät vastaanottamaan ison määrän pienissä erissä tuotettua sähköä. Tämä tarkoittaa sitä, että sähkönkäyttäjät voisivat myös osallistua sähkön tuotantoon ja energiaa tuotettaisiin keskitetyn tuotannon sijaan hajautetusti.

Omalla energiantuotannolla ja riittäviä määriä sähköä varastoivilla akuilla ainakin pienten häiriötilanteiden yli olisi mahdollista päästä ilman katkoja sähkönsaannissa.

Älykkäät sähköverkot ja hajautettu energiantuotanto mahdollistaisivat myös uusiutuvan energian lisäämisen, ne loisivat lisää työpaikkoja myös haja-asutusalueille ja olisivat suurena apuna Suomen ilmastotavoitteisiin pääsemisessä. Hajautettu järjestelmä jakaisi energiantuotannon tuotot ympäri Suomea ja se avaisi uusia markkinoita suomalaiselle teknologiaosaamiselle.

Suomen sähkönsiirtoverkko on rakennettu keskitetylle energiantuotannolle. Positiivisia tuloksia hajautetun energiatuotannon mahdollistavasta älykkäästä sähköverkosta on saatu ja kokeiluja tehty jo eri puolilla maailmaa. Suomen tulisikin liittyä mukaan uuden sukupolven energiantuotantoon ja -jakeluun.

PALOMA HANNONEN kaupunginvaltuutettu (vihr.)
puheenjohtaja, rakennus- ja ympäristölautakunta Jyväskylä

Julkaistu Keskisuomalaisessa 5.1.2012

Vuosikatsastus 2011

2012-01-02T21:08:00.004+02:00

Toivotin tervetulleeksi uuden vuoden 2012 hyvässä seurassa. Tiristimme itsestämme vielä viimeiset joululaulujen rippeet ja työnsimme matot syrjään tanssin tieltä. Vaikka olenkin sitä mieltä, että oikea uusi vuosi on syksyllä (silloin koen aina suurempaa uuden alkua kuin tammikuussa), niin kalenterivuoden numerojen kasvaessa on hauskaa tehdä ajatusmatka edelliseen vuoteen.

Vuosi 2011 oli vauhdikas, täynnä riemua, uutta, mutta myös isoja turpaansaamisia. Vuosi 2011 syntyi yhteistyöllä monien ihmisten kanssa. Kiitos, että olen saanut tutustua teihin, että olette tukeneet, nauraneet kanssani ja lainanneet nenäliinaa ja olkapäätä.

1.1.2011 Aloitin toisen kauteni ViNOn puheenjohtajana

Vuoden alussa aloitin toisen kauteni Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden, ViNOn puheenjohtajana. Liittokokous oli valinnut ViNOlle puheenjohtajaparikseni Inka Venetvaaran ja myös uuden liittohallituksen, johon kuului Taru Anttonen, Sami Häkkinen, Henrik Jaakkola, Aleksi Laine, Joel Linnainmäki, Visa Kurki, Senja Laakso, Ville-Veikko Mastomäki. Olin uudesta hallituksesta todella innoissani, sillä joukossa oli paitsi teräviä ja kekseliäitä politiikan tekijöitä myös ihmisiä, jotka veisivät varmasti ViNOa järjestönä vuoden aikana eteenpäin. Näin kävikin.

ViNOn toimintaa on oikeastaan hankalaa sitoa mihinkään tiettyihin päivämääriin. Tietysti on tapahtumat, kannanotot ja kampanja-avaukset sun muut, mutta todellisuudessa vuoden toimintaa on mielestäni hauskinta tarkastella koko vuoden rakentuvana tarinana. Kaikilla ViNO-vuosilla on oma sävynsä ja makunsa, josta saa kuvan vasta, kun vuosi on mennyt ja voi peilata kaikkia tapahtumia suhteessa toisiinsa.

ViNOlla vuosi 2010 oli luonnonsuojelun teemavuosi ja vuonna 2011 painopisteiksi muodostuivat vähemmistöjen oikeudet aina saamelaisten oikeuksista seksuaalivähemmistöihin, onnellisen yhteiskunnan edellytysten pohtiminen ja tietysti eduskuntavaalit (jos niitä nyt varsinaiseksi teemaksi voi kutsua). Vaalien avulla nostimme esiin ViNOlle tärkeitä teemoja ja vaaliohjelmamme oli tiivis paketti, jossa esitimme mielestämme polttavimmat kysymykset ja myös konkreettisia ratkaisuja ongelmiin. Puolueessa vaikuttamisen eteen nähtiin vuonna 2011 vaivaa. ViNO haastoi puoluetta muun muassa avoimuudessa.

ViNOn jäsenmäärä kasvoi vaalien jälkeen huimasti ja vuoden toisella puoliskolla panostimme uusien jäsenien ja järjestöaktiivien koulutukseen. ViNOn jokavuotisessa Väentapaamisessa, joka tällä kertaa järjestettiin Jyväskylässä, puhuttiin muun muassa järjestöjen kehittämisestä ja pyörittämisestä, ViNOn strategiasta, kunnallisvaaleista ja poliittisen vaikuttamisen eri kanavista. Vuonna 2011 yksi hauskimmista asioista ViNOssa on ollut kaikki uudet naamat ja niiden mukana tulleet uudet ajatukset.

Nyt kun kaksivuotiskauteni ViNOn puheenjohtajana on ohi, olo on haikea, tyytyväinen ja odottava. ViNO on ollut kaksi edellistä vuotta todella iso osa elämääni. Vinolaiset ovat älykkäitä, rohkeita ja hauskoja tyyppejä, joiden kanssa politiikan tekeminen on innostavaa. ViNOn nimi (vihreät nuoret ja opiskelijat) kuvaa vinolaisten demografista jakaumaa, mutta ei ViNOn politiikkaa. ViNO ei ole nuorten ja opiskelijoiden etujärjestö, vaan kuvaa sukupolvemme kokonaisvaltaista näkemystä siitä, millaista yhteiskuntaa pitäisi rakentaa. ViNO ajaa sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta paitsi ympäristöasioissa myös työ- ja talouspolitiikassa sekä demokratian kehittämisessä. Joskus se tarkoittaa sitä, että luovumme jostain ja joskus sitä, että saamme jotain.

Vinolaiset ovat myös ystäviäni. Olen saanut paljon ystäviä, joita ilman en enää osaa kuvitella eläväni (kyyneleitä näppäimistöllä).

Kiitos rakas ViNO.

24.1.2011 Eduskuntavaalikampanjan avaus Jyväskylässä

Keski-Suomen vihreiden eduskuntavaalikampanja avattiin ja ehdokkaat esittäytyivät. Tilaisuuden avasi Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki ja Keski-Suomen vihreiden puheenjohtaja Elina Sillanpää. En enää tarkalleen muista, mitä Elina puheessaan sanoi, mutta muistan, että tilaisuus loi kaikkiin voimia, kampanjahenkeä, yhdessä tekemisen makua ja iloa. Kampanjaa oli tehty kampanjapäällikköni Ilona Toivasen ja huipun tukiryhmäni kanssa jo pitkään ennen kampanja-avausta, mutta avajaisista alkoi vaalien loppurutistus ja katukampanjoinnin kiihkeä kausi.

31.1.2011 Jyväskylä voittaa luontohaastekilpailun

Jyväskylä voitti Suomen luonnonsuojeluliiton, Suomen partiolaisten ja Suomen Ladun Luontohaastekilpailuun. Kilpailussa kunnat ja seurakunnat kisasivat YK:n luonnon monimuotoisuuden juhlavuoden ja (Suomessa LUMO2010) kunniaksi parhaasta uudesta luonnonsuojelualueesta.Ehdotin keväällä 2010 Jyväskylän rakennus- ja ympäristölautakunnan virkamiehille, että Jyväskylä osallistuisi tähän kilpailuun. Lautakunta esittikin kaupunginhallitukselle huikeaa neljää kohdetta suojeltavaksi. Tämä oli kunnallispolitiikassa yksi hienoimpia hetkiäni. Tällaisten avulla jaksaa puurtaa ja hävitäkin vääntöjä.

11.2.2011 ViNO julkaisee ympäristöpoliittisen linjapaperinsa

ViNOn monimuotoisuuskampanja vuonna 2010 poiki paitsi varsinaisen kampanjan myös ympäristöpoliittisen linjapaperin. Linjapaperia työstettiin ympäristötyöryhmän voimin vuonna 2010 ja alkuvuonna 2011 ja paperi on mielestäni erinomainen. Sen on rakennettu siten, että kantavana teemana toimii rajallinen maailma. Tämän rajallisen maailman puitteissa meillä on kaksi toisiinsa tiukasti yhteen kytkeytynyttä ongelmaa: monimuotoisuuden köyhtyminen ja ilmastonmuutos. Näiden kahden ongelman alle voidaan jaotella suuri osa ympäristöongelmista ja mitä niiden ratkaisemiseksi tulisi tehdä. Tämän kaiken tulee ViNOn mielestä olla politiikan ytimessä.

1.3.2011 Vaalivideon kuvaus

Toinen kahdesta vaalivideostani kuvattiin still animaationa. Kuvaajana toimi Jarkko Virtanen ja leikkaajana Vesa Kuosmanen. Musiikit sain yhdeltä suosikkiartisteistani Kaliyuga Prolta. Kaikessa apuna toimi tietysti Ilona. Päivä oli hauska ja videosta tuli hienompi kuin koskaan uskalsin toivoa. Videolla näkyy kolme vaaliteemaani: monimuotoinen luonto, monimuotoinen työ ja monimuotoinen politiikka sekä kolme tavoitetta jokaisesta.

6.3.2011 Syntyi Uusi Puolue –projekti

Vihreät ovat puoluekentän edelläkävijöitä avoimuudessa ja avoimuuden vaatimisessa, mutta koimme, että on aika ottaa seuraavat askeleet. Näin syntyi Uusi Puolue-manifesti. Uskomme, että radikaali avoimuus on vihreiden seuraava perustulo ja että avoimuus ja sen kautta tuleva poliittisen kulttuurin muutos kehittää demokratiaamme eteenpäin. Uusi puolue-projekti teki myös monta puoluekokousaloitetta Vihreiden puoluekokoukseen. Niissä vaadimme muun muassa ohjelmien jatkuvaa päivitysmahdollisuutta, kaikkien puolueen kokousten avaamista sekä hallitusneuvottelujen läpinäkyvyyttä. Monet aloitteistamme saivat hyvän vastaanoton ja vihreitä on jo nyt kehitetty avoimemmaksi puolueeksi. Työ jatkuu.

25.3.2011 Vaaliloma alkoi

Käytin vuoden 2011 lomia ja otin palkatonta vapaata, jotta pystyin kunnolla sukeltamaan vaalityöhön. En ole missään vaiheessa laskenut kuinka monta tuntia tukiryhmämme kanssa seisoimme pakkasessa jakamassa Monimuotoinen-kirjanmerkkejä ja puhumassa ihmisten kanssa kaikesta mahdollisesta – politiikasta ja usein muustakin. Pelasimme pelejä kirjakahvilassa ja kävimme tekemässä katuliiduilla katumainoksia, kiinnittämässä itse tehtyjä kampanjakankaita viimeisenä kampanjailtana yliopistokampukselle.

Vaalikampanja oli todella uskomaton kokemus. En ole koskaan ollut niin väsynyt, enkä niin onnellinen. Vaalikampanja oli hienoa yhdessä tekemistä, toisten kannustamista, myös kilpailua ehdokkaiden välillä, joka kannusti kaikkia tekemään paremmin ja enemmän.

17.4.2011 Eduskuntavaalit

Sunnuntaina 17.4. luovuin toppatakista ja söin jäätelön. Mahaan sattui. Odotimme tuloksia. Monet tukiryhmäläiseni laskivat ääniä äänestyspaikoilla. Illalla Suomen politiikan tasapaino muuttui. Jotkut kutsuivat sitä jytkyksi, minä taisin käyttää joitain muita sanoja. Keski-Suomesta emme saaneet ensimmäistä vihreää kansanedustajaa. Olin omaan tulokseeni tyytyväinen. Reilusti yli 1000 ääntä ja kolmas sija vihreiden listalla. Maailmanjärjestys tuntui muuttuneen ja hetken ajan fyysinen maailmakin näytti harmaammalta, ankeammalta, vihamielisemmältä ja tahmeammalta. Istuimme, puimme, manasimme, lauloimme karaokea, lohdutimme. Nousimme ja aloimme nähdä tulevaisuuteen. Paljon puintia puolueen tilasta, vaalikampanjasta, naimalakosta ja tulevasta hallituksesta, johon kukaan ei siinä vaiheessa ajatellut vihreiden liittyvän mitenkään.

16.5.2011 Lähdin ehdolle Vihreiden varapuheenjohtajaksi

Osittain vaalitappion takia päätin lähteä ehdolle Vihreiden varapuheenjohtajaksi. Minulla oli paljon ajatuksia siitä, kuinka puoluetta tulisi uudistaa ja millaisia teemoja haluaisin nähdä enemmän vihreiden politiikassa. Ehdolla ollessani kasasin ajatuksiani tästä blogiin ja juttelin myös paljon vinolaisten ja muiden vihreiden ja ei-vihreiden kanssa siitä, mitä teemme hyvin ja missä on mennyt pieleen. Puolueessa vallitsi vaalitappion jälkeen henki, että uudistaminen tarkoittaisi automaattisesti myös eri henkilöitä puolueen johdossa. Tämä on ymmärrettävää. Symbolisia isojakin muutoksia tarvitaan. Samalla kuitenkin mietin, onko vihreissä liiankin tiuha tahti puheenjohtajien vaihtamisessa. Voisiko joskus olla järkevää hyödyntää sitä, mitä ihmiset oppivat tappioista ja sen analysoinnista? Toisaalta muistan miettineeni, että jos puolueen puheenjohtajaksi tulee edellisen kauden eduskuntaryhmän puheenjohtaja, niin kuinka radikaali vallan vaihdos se sitten oikeastaan on. Jos tehdään muutoksia, pitäisikö niiden olla isompia, liittyä enemmän substanssiin kuin henkilöihin?

20.5.2011 Hallitusneuvottelut alkoivat

Suurimman puolueen Kokoomuksen puheenjohtaja, Katainen, aloitti hallitustunnustelut vaalien jälkeen. Samaan aikaan kuhisi Euroopassa ja Euroopan talous ja sen vakauttaminen pelasivat suurta roolia myös siinä, mitkä puolueet lopulta marssivat säätytalolle. Kun oli selvää, ettei Perussuomalaista ollut vaalien jälkeen hallitukseen, valikoitui säätytalolle Kokoomus, Demarit, Vasemmistoliitto, Vihreät, RKP ja Kristilliset.

Kun eduskuntaryhmän pääsihteeri Tiina Kivinen soitti ja kysyi olisinko käytettävissä hallitusneuvotteluissa ympäristöryhmässä, olin pudota penkiltä (onneksi kuitenkin istuin valmiiksi). Aloin heti kasaamaan oleellisia vihreitä papereita ja nimiä, joille voisin soittaa, jos neuvottelujen tiimellyksessä kaipaisin ulkopuolista, asiantuntevaa näkemystä. Huomasin jälleen kerran, miten paljon hauskojen muistojen ja hetkien lisäksi hyötyä oli siitä, että olin opiskeluaikana ollut aktiivisesti mukana ainejärjestötoiminnassa. Tunnen opiskeluajoilta paljon oman alansa huippuja, joiden näkemykseen luotan ympäristöasioissa todella paljon.

11.-12.6.2011 Puoluekokous

Puoluekokouksessa vaihtui Vihreiden puheenjohtaja. Ville Niinistö voitti jäsenäänestyksen selvästi. Sain varapuheenjohtajavaaleissa neljänneksi eniten ääniä, joka ei aivan riittänyt vpj-paikkaan, mutta olin iloinen huimasta äänisaaliista. Tulin valituksi vihreiden puoluevaltuuskuntaan ja aloin innolla odottaa ensimmäisiä kokouksia valtuuskuntalaisena. Olin ollut kokouksissa ViNOn puheenjohtajan roolissa, mutta äänioikeutta minulle luonnollisesti ei ollut ennen tätä valintaa. Puoluekokouksessa äänestettiin myös kahden puheenjohtajan mallista, jota itse kannatin. Vaikka puolue ei ollut ainakaan vielä valmis tähän, niin monta muuta Uuden Puolueen aloitetta meni läpi. Ainiin, oli myös ne vaahtobileet, jotka saivat paljon palstatilaa Hesarissa.

6.6.2011 Vihreät kaatavat porvarihallituksen

Hallitusneuvottelut karahtivat karille alv-kysymykseen ja Katainen ehdotti neuvottelujen aloittamista edellisen hallituskauden pohjalla. Vihreiden puoluevaltuuskunta kokoontui päättämään omasta osallistumisestaan näihin neuvotteluihin. Kokous oli ensimmäinen puoluevaltuuskuntalaisena. Keskustelimme jälleen neuvotteluihin lähtemisen kynnyskysymyksistä sekä neuvottelujen minimitavoitteista. Osalla pelkona oli, että jos me kaadamme minkä tahansa pohjan, vaihtuu hallitustunnustelija Soiniin ja sen jälkeen Vihreät ikään kuin olisi vastuussa siitä persupolitiikasta, jota seuraavan neljän vuoden aikana tehtäisiin. Valtuuskunta kuitenkin päätti, ettei Vihreät lähde edes neuvottelemaan vanhalla hallituspohjalla. Tämä palautti lopulta neuvottelupöytään alkuperäisen kuusikon ja neuvottelut jatkuivat.

17.6.2011 Hallitusneuvottelut saatiin päätökseen, uusi hallitusohjelma on valmis

Aurinkoisena perjantaina alkoi näyttää siltä, että hallitusohjelmaesitys saataisiin neuvottelevien kuuden puolueen pohjalta varmasti kasaan. Ympäristöryhmä oli hionut omaa osiotaan edellisenä yönä yhteen asti. Hallitusohjelmaluonnoksia luettiin vielä tarkasti pitkin käytäviä ja puolueiden omissa huoneissa. Lähdin itse puolen päivän jälkeen junalla kohti ViNOn kesäkokousta ja tunnelmani olivat ristiriitaiset. Ruksin moneen kertaan mielessäni ja paperille listaa asioista, joita olimme saaneet ohjelmaan ja jotka olivat jääneet pois tai liian löysiksi kirjauksiksi. Ympäristöosioon olin kohtuullisen tyytyväinen, vaikka rahoitus ei ollutkaan sillä tasolla kuin olisimme toivoneet. Eniten itseäni ärsytti koko ohjelman ja viimeisen muutaman sivun lukujen ristiriitaisuus. Samaan aikaan haluttiin kehittää ihmisten osallistumista ja vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja vähennettiin järjestöjen tukia. Samaan aikaan puhuttiin vahvasta koulutuksesta, itsenäisestä yliopistosta ja tukipalveluiden parantamisesta ja koulutukseen kohdistuvat leikkaukset kuitenkin tekivät selväksi, että mitään riemujuhlaa ei sillä saralla tulisi olemaan. Saimme ympäristöministerin paikan.

Vihreiden puoluevaltuuskunta kokoontui seuraavalla viikolla päättämään hallitukseen osallistumisesta. Vihreät päättivät lähteä hallitukseen ja ministerit valittiin. Kukaan ei väittänyt, että seuraavat neljä vuotta olisivat helppoja. Nähtiin silti enemmän mahdollisuuksia kuin negatiivista. Moni asia olisi vielä tappelun takana.

1.7.2011 Aloitin työt ympäristöministerin erityisavustajana

Kylläpä jännitti. Kylläpä olin innoissani. Astelin naama virneessä tutkimaan uuttaa työhuonettani. Kaapissa oli vihkoja, sähköpostiin tuli heti postia. Pöydällä oli kansio, jossa kerrottiin tiiviisti kaikki meneillään olevat ja akuutisti toimia vaativat ympäristöministeriön asiat. Kansio oli paksu. Rutiinien muodostaminen vei aikaa. Alussa joka ikinen asia oli uusi, koin itseni usein riittämättömäksi. En ole maailman järjestelmällisin ihminen ja työhuoneeni ei ole mikään paperiton toimisto. Lue joskus- paperiläjä ja lajittele kansioihin- monisteläjä ovat aika korkeita.

Pikkuhiljaa viikkorutiinit tulivat. Paljon enemmän voisi olla aikaa paneutua yksittäisiin asioihin ja lukea aiheen sivusta. Vastuullani ovat ympäristöministeriön asioiden lisäksi työ- ja elinkeinoministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön asioiden seuranta. Usein on kiire. Koskaan ei ole tylsää.

28.7.2011 Matkustin saarelle

Kesälomalla matkustimme saarelle. Siellä oli kirjoja ja sauna, paljon kukkakärpäsiä, muutama punkki ja hienoja kallioita ja niitty. Isoja puita ja leija, joka jäi kiinni niihin puihin. Kelluimme soutuveneessä auringon paisteessa. Oli aikaa.

19.8.2011 Kuuntelin Dalai Lamaa

Pääsin työni kautta kuuntelemaan seminaaria, jossa Tiibetin poliittisesta tilanteesta oli keskustelemassa Dalai Lama ja muita aiheen asiantuntijoita. Päällimmäisenä mieleeni jäi kaksi asiaa. Toinen oli poliittisen tutkijan kommentti siitä, että poliittiseen anteeksi antoon ja konfliktista selviämiseen liittyy myös oleellisena osana lupa hiljaisuuteen. Toinen oli Dalai Laman kommentti: "I don't have much faith on Chinese government but I always have faith on Chinese people."

22.8.2011 Jyväskylälle ilmasto-ohjelma

Jyväskylän ilmasto-ohjelman valmistuminen venyi vuosikaupalla ensin Keljonlahden voimalan rakentamisen sitten kuntaliitoksen takia. Nyt se vihdoin valmistui. Hyvää ohjelmassa on kunnianhimoinen päästövähennystavoite ja lista konkreettisista toimista. Huonoa on esimerkiksi se, että keskustan, kokoomuksen, kristillisten ja perussuomalaisten vastustuksesta ohjelmasta poistettiin kirjaus, jonka mukaan kaikkiin kaupungin päätöksiin tulisi kirjata niiden ilmastovaikutukset. Nyt siis seurantaa ja arviointia päätösten vaikutuksista ei tehdä ennen päätöksiä, mikä ei ole ollenkaan hyvä.

23.8.2011 Tappelimme luonnonsuojelun rahoituksesta

Hallitusneuvotteluissa luonnonsuojelun rahoitusta sovittiin lisättäväksi 15 miljoonalla eurolla per vuosi. Valtiovarainministeriön budjettiehdotuksessa tämä lisäys ja muita lisäyskiä muun muassa Itämeren suojeluun oli kuitenkin tiputettu pois. Budjettiväännön jälkeen saimme kuitenkin turvattua luonnonsuojelun rahoituksen hallitusohjelman mukaiseksi. Mikä nyt tuntuukin vähintään kohtuulliselta.

7.10.2011 Vierailu turvesuolla

Vierailimme Niinistön Villen kanssa Keuruulla Lempaatsuolla, joka oli turveuhan alla. Muutamaa päivää ennen reissua AVI antoi kieltävän vastauksen Vapon hakemukselle aloittaa turpeen kaivaminen arvokkaalla suolla. Suo oli hieno ja keskustelu vilkasta.

Samalla reissulla kävimme myös turvesuolla, joka ei muistuttanut suota oikeastaan enää ollenkaan. Näimme turvesuon vesienpuhdistussysteemejä ja illalla oli keskustelutilaisuus, jossa paikallisen matkailupirtin tupa oli laitojaan myöten täynnä. Keskusteluun osallistui paikallisia ihmisiä, Vapon edustajia, ympäristöministeri, suoasiantuntijoita sekä kunnan edustajia. Kaikki vakuuttelivat, että turpeennoston vesistöongelmiin puututaan. Jämsän kaupungin ympäristöjohtaja haastoi Vapoa toteamalla, että Vapo ei valita ainoastaan kielteisistä päätöksistä, vaan usein myös sillä perusteella, että he kokevat vesiensuojeluvaatimukset liian tiukkoina.

Paljon on tekemistä vielä soiden suojelussa ja vesien kunnostamisessa ja puhtaana pitämisessä. Toivoa herättäviä muutoksia asenteissa on jo tapahtunut ja ympäristöministeriössä on aloitettu jo kovaa vauhtia esimerkiksi soiden ympäristöluvituksen ohjeistuksen uudistaminen sekä ympäristönsuojelulainsäädännön uudistaminen, jossa yhtenä osana halutaan paikata myös turvetuotannon porsaanreikiä.

24.10.2011 ViNOn Onnellinen yhteiskunta-kampanjan avaus

ViNOn onnellinen yhteiskunta –kampanjan nettisivut avattiin. Kampanja haastaa keskustelemaan siitä, mikä on politiikan rooli onnellisessa yhteiskunnassa ja onnellisuuden edellytysten luomisessa. Kampanja jatkuu vielä vuonna 2012.

28.11.2011 Jyväskylän ensi vuoden budjetti nuijittiin

Kokoomuksen, keskustan ja kommunistien vastustuksesta huolimatta Jyväskylän veroprosenttia nostetaan ensi vuonna puolella prosentilla. Tämä auttaa hieman vaikeaan taloustilanteeseen ja peruspalveluiden ylläpitämiseen sekä velkataakan keventämiseen. Vihreiden mielestä kaupungin ei edelleenkään tulisi tukea voittoa tuottavaa autourheilua saatikka lentoliikennettä. Täällä Jyväskylän vihreän valtuustoryhmän ajatuksia budjetista enemmänkin:

Tukea joukkoliikenteelle rallien sijaan: http://www.jyvaskylanvihreat.fi/vihreiden-ryhmapuhe-tukea-joukkoliikenteeseen-rallien-sijaan/

Budjetin rakennusta talousahdingossa: http://www.jyvaskylanvihreat.fi/budjetin-rakennusta-talousahdingossa/

1.12.2011 Suomeen ilmastopaneeli

Suomeen saatiin kuin saatiinkin Vihreiden ansiosta ilmastopaneeli. Sen tarkoituksena on vahvistaa tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua. Se myös muun muassa arvioi ilmastopolitiikan johdonmukaisuutta sekä tavoitteiden ja toimenpiteiden riittävyyttä. Ilmastopaneeli on mukana myös miettimässä ja valmistelemassa esitystä ilmastolaiksi, josta hallitus tekee erillisen päätöksen. Ilmastopaneeli on hyvä askel kohti parempaa ilmastopolitiikkaa. Ja sitähän me totta tosiaan tarvitsemme niin Suomessa kuin muuallakin. Nykyisen toimet eivät ole riittäviä ehkäisemään ilmastokatastrofia.

2.-11.12.2011 YK:n ilmastoneuvottelut Durbanissa

Reippaasti yliajalle venyneet ilmastoneuvottelut olivat itselleni ensimmäiset ilmastoneuvottelut ja monella tapaa mieleen painuva kokemus. Suomen kokoustilat sekä EU-koordinaatiohuone olivat varsinaisen konferenssitilan parkkihallissa, jossa ikkunattomuus, kuumuus ja kaikenlaiset höyryt sekä jännittynyt tunnelma tekivät lähtemättömän vaikutuksen.

Ennen poliitikkojen osuutta pääsimme livahtamaan pienelle luontoretkelle ja näimme kaikkea ihmeellistä. Aurinko tuntui hyvältä kuukausien pimeyden jälkeen.

Kokoustuloksista ollaan oltu montaa mieltä ja täysin oikeutetusti. Paljon Kioton kakkoskauden säännöistä jäi sopimatta ja kansainvälisesti kattavan sopimuksen voimaanastuminen saattaa pahimmillaan venyä vuoteen 2020. Ja se on aivan liian myöhään. Globaalien päästöjen kasvu on saatava taittumaan vuoteen 2015 mennessä ja vastuuta heitellään maalta toiselle kuin liukasta saippuaa. Durbanin kokouksen tulokset kuitenkin jättävät ikkunan auki jatkoneuvotteluille ja tuloksille. Itse olin valmistautunut siihen, että kokouksen tuloksena on Cancunissa sovittujen asioiden silottelu ja läpsyttely. Tarvittiin kuitenkin enemmän, jotta YK:n ilmastoprosessin uskottavuus säilyisi ja toivoa jatkolla olisi. Tämä saavutettiin. Se ei riitä. Nyt kaikkien on tehtävä töitä. Luovuttaa ei saa.

Muutamia lukuja viime vuodelta:

ViNOn tapaamisia ja kokouksia: jossain 30 tuolla puolen

Valtuuston kokoukset: 8/12

Rakennus- ja ympäristölautakunnan kokoukset: 6/13 (lautakunnankokousten kanssa kävi kyllä jos monenmoisia asioita sairastumisista ilmastoneuvotteluihin)

Eduskuntavaalien tukiryhmätapaamiset: n. 10

Paneelit ja puheet: 32

Mielipidekirjoitukset ja kolumnit: 9

Tiedotteet: 4

Kannanotot: 13

Blogi-kirjoitukset: 46

Vierailut saarella: 2

Tansseja: riittävästi

Yksinäinen nieriä

2012-01-02T18:03:00.000+02:00

Oli satanut viisi viikkoa
vesi oli sikin sokin pellolla
syksymyrksyn silmässä
uiskenteli nieriä
itsesäälikieriä.

Sattui nimittäin haveri
ja sen vihoviimeinen kaveri
muussipedillä lepäsi
Se vauvahaaveet epäsi
yksinäisen nieriän
itsesäälikieriän.

Naapurijärven laineissa
tunnelmissa vaimeissa
rautu uiskenteli
kun riehui myskykeli
Oli jäänyt se syrjäytymisloukkuun
kun sulho sen ui koukkuun.

Yksinäinen nieriä
itsesäälikieriä
joutui tuuliajolle
sekaan kauran pellolle
jonne myrksy aallot heitti
mullat sekä viljat peitti .

Pian oli meno hirveä
kohti naapurijärveä
jonka tummissa laineissa
tunnelmissa vaimeissa
rautu ihmetteli
kun riehui myrskykeli.

"Syliin kauniin raudun
minä antaudun!"
huusi iloinen nieriä
entinen itsesäälikieriä.

Mut raudun otsa harmaa
mietti pahaa karmaa
kun sulhon aallot heitti
murheet mielen peitti:
"Ei auta vihkivala
kun olet eri kala."

Tilanne näytti hankalalta
mut onneks hauki kiven alta
lausui tosi totuuden
tilanne sai käänteen uuden:
"Kyllä rautu ja nieriä
voivat toisensa periä,
biologian oppiala
kertoo: ootte sama kala!"

Eivät enää ihan yksin,
pilkkukyljet vieretyksin
uivat onnentyrksyissä
tyynissä ja myrskyissä.

-Paloma-

Durban valvoo

2011-12-10T22:52:00.003+02:00

Ihmisiä nukkuu sohvilla, käytävillä, tietokoneiden päällä ja kahvikuppien vieressä. Durbanin ilmastokokouksella ei ole enää paljoa aikaa käytettävissä hyvän lopputuloksen aikaan saamiseksi. Viime yö ei ollutkaan Durbanin viimeinen yö, vaan aamu jatkui varhain ja päivä jatkuu edelleen. Pääkokous ei ole vielä alkanut ja kello on jo yksitoista.

Pelkona on, että eilisen jännite ja paine muuttuu väsymykseksi, jossa maat tuskastuvat ja vetäytyvät kuoreensa. Ilmassa on kuitenkin jotain suurta, jotain joka tuntuu melkein kuin mahdollisuudelta. Ilmastokokousten sarja kaipaisi kunnon onnistumista jo ihan foorumin uskottavuudenkin takia. Mahdollisuus ja toivo kuitenkin natisee vähän väliä liitoksistaan eikä edelleenkään ole varmaa mikä lopputulos on. Jotkut pelkäävät myös ajan loppuvan kesken. Lisäaikaa tämän yön jälkeen on mahdoton saada, sillä ihmiset ovat jo lähdön tunnelmissa eikä varaa hukata momentumia ole.

Kansalaisjärjestöt ovat sitkeästi paikalla ja heidän verkostonsa on huikea. Tieto kulkee usein nopeammin kuin ehtii sanoa Kyoto protocol second commitment. Järjestöt ovat todella iso osa tämän neuvottelutapahtuman dynamiikkaa ja ilmapiiriä.

Tämän yön pitäisi tuottaa pohja, jolle kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa voi alkaa rakentaa. Tapahtui tänä yönä mitä vain, sen varaan ei voi tuudittautua. Isoin kiista koskee ison kuvion ja Kioton toisen kauden välistä suhdetta. Ne jotka ovat mukana Kiotossa kokevat, että kattavan sopimuksen raiteella ei ole riittävästi kunnianhimoa ja päinvastoin. Absurdeja puheenvuorojakin kuulee, kuten sellaisia, joissa vaaditaan tukia öljyntuottajamaille ilmastotavoitteiden aiheuttamista ongelmista.

Mieleenpainuvin on ollut AOSIS-maiden (Alliance Of Small Island Countries) edustajan puheenvuoro, jossa hän kyynelsilmin totesi, että hänellä ei ole mitään takuuta siitä, että viiden vuoden, vuoden tai puolen vuoden päästä hänellä on maa jonne palata matkoilta. Hänelle kysymys ei ole siitä kuinka talous kasvaa ja laskee, vaan onko ihmisillä oikeus olla olemassa, onko hänen maansa kartalla.

PS. Jos haluaa seurata Durbanin tapahtumia reaaliaikaisesti, niin kannattaa seurata twitteristä esim:
https://twitter.com/#!/search/COP17
https://twitter.com/#!/guardian

Durbanin viimeinen yö

2011-12-09T23:10:00.003+02:00

Kaksi viikkoa ilmastokokousta on takana ja viimeinen yö edessä. Ensimmäisen viikon virkamiestyöryhmät kääntyivät eilen kunnon poliittiseksi väännöksi isoista kysymyksistä: Saammeko aikaiseksi tiekarttaa kattavalle ilmastosopimukselle, millä aikataululla, laillisesti vai poliittisilla julistuksilla ja kuinka tämä liitetään Kioton toiseen sopimuskauteen, ketä siihen liittyy ja mikä on sen pituus.

Näitä kahta raidetta sovitetaan nyt yhteen puheenjohtajamaan Etelä-Afrikan voimin. Viimeisen viikon aikana huippuunsa kohonnut paine saada täältä tuloksia tuntuu ministerikokouksissa ja konferenssin käytävillä. Kukaan ei halua olla pahis, jolle jää sietämätön vastuu miljoonien ihmisten ahdingosta, luonnonmullistuksista ja saarivaltioiden hukkumisesta mereen.

Suuret maat Kiina, USA, ja Intia pelaavat kovaa peliä yrittäen saada vastuun pois itseltään. Ihmettelisin kuitenkin suuresti, jos nämä maat eivät oikeasti täällä tuntisi vastuuta tulevaisuudesta. Tunteita ei ole säästelty kokoushuoneissa tai niiden ulkopuolella. Kaikki tietävät myös sen, että vaikka täältä saataisiin parhaita mahdollisia saatavissa olevia tuloksia, olemme todella jäniksen selässä, ettemme siirry sen kynnyksen yli, jossa ilmastonmuutoksen seuraukset ovat täysin lähteneet käsistämme. Silloin siirrymme puhumaan seurauksiin sopeutumisesta, joka on paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti paljon surkeampi vaihtoehto.

Kokouksessa on viimeisen viikon aikana nähty monta mielenilmausta. Suurin mielenosoitus oli lauantaina kun useat tuhannet mielenosoittajat marssivat ilmastosopimuksen puolesta. I <3 KP (I love Kyoto protocol) paitoja pinssejä ja pieniä ilmauksia on ollut pitkin viikkoa. Occupy COP17 sen sijaan vastustaa päästökauppaa. Kanadalaiset nuoret nousivat Kanadan pääpuheen aikana seisomaan päällään T-paidat, joissa luki Turn you back at Canada. Tänään perjantaina joukko mielenosoittajia oli sisällä konferenssikeskuksessa Don't kill Africa kylttien kanssa ja YK:n turvamiesten saartamana.

Jos tänä yönä epäonnistumme tavoitteessa saada nopealla aikataululla kattava ja laillisesti sitova aikataulu ja sen vastapainona Kioton toinen kausi, emme kuule niitä toistuvia avunpyyntöjä, joita korviimme sataa.

Kuten EU:n ilmastokomissaari Connie Hedegaard sanoi: "One thing is that some parties are not ready now. But if they will not even accept to commit in a forseeable future, those parties take on an unbearable resposibility."

PS. Kokousdokumentteja ja puheenjohtajamaan neuvotteluehdotuksia on julkisesti nähtävillä osoitteessa: http://unfccc.int/2860.php

Samasta osoitteesta löytyy myös esimerkiksi kaikkien maiden pääsalissa pidetyt puheet.

Kenen kaupunki - Kaupungin kangas

2011-11-14T23:35:00.000+02:00

Kokouspäivät voivat joskus marraskuussakin olla henkeäsalpaavan kauniita. Erästä kokousta ennen kävelin Tourujoen rantaa pitkin Kankaan tehtaalle. Kaupungin kangas -projekti on jo hyvässä suunnitteluvauhdissa. Toivottavasti lopputulos on kaunis ja alueen vanhoja piirteitä säilyttävä.

Tehdashalli kuin hiekkaranta.

Kankaan alueella on valmiina jo junaratakin. Me ehdimmekin ennen Tampereen ja Turun ratikoita!

Tourujoen silta on lahjapaketissa.

Jyväskylä sai ympäristöpolitiikan mittarit

2011-10-25T21:08:00.003+03:00

Jyväskylän kaupunginvaltuusto hyväksyi kokouksessaan eilen (24.10.2011) ympäristöpolitiikan mittarit, joiden on tarkoitus toimia indikaattorina sille toimiiko Jyväskylän ympäristöpolitiikan tavoitteet käytännössä. Yleisellä tasolla, että nämä mittarit voivat parhaillaan vastata tarkoitustaan. (Mittareihin ei ole suoraa linkkiä, mutta ne löytää, kun menee tänne http://www.jkl.fi:8081/ktweb/ ja valitsee toimielimeen kaupunginvaltuuston ja kokouksen 24.10.2011 liitteistä).

Jyväskylässä on nyt useampi ympäristöpolitiikkaa ohjaava asiakirja ja näiden keskinäisen suhteen tulisi olla toteuttavalla tasolla sekä päätöksenteossa selvä. Eri ympäristöpapereiden tavoitteet eivät voi olla ristiriidassa keskenään.

Yksityiskohtaisena huomiona, että ympäristömittareissa on todettu, että ympäristönäkökulmat otetaan "mahdollisuuksien mukaan" huomioon hankinnoissa. Tämä ei kuulosta kaikkein kunnianhimoisimmalta tavoitteelta. Hankintalaki mahdollistaa täysin jo tällä hetkellä ympäristönäkökulman huomioon ottamisen, kunhan valintakriteerit ovat tarjouspyynnössä riittävän selvät.

Oman kaupungin sisällä vaikuttamisen lisäksi Jyväskylän olisi osattava toimia ympäristöasioissa myös laajemmilla foorumeilla johdonmukaisesti ja kunnianhimoisesti. Esimerkiksi maakunnantasolla turvetuotannon tulevaisuus ja tulevassa maakuntakaavassa turvealueiksi määriteltyjen alueiden määrä ovat sellaisia, joita emme voi ohittaa ilman kriittistä tarkastelua. Se, että kaupunki on omilla valinnoillaan (Keljonlahden voimalan rakentamisella) nostanut huomattavasti tuotantoperusteisia ilmastopäästöjään, ei voi olla tekosyy ympäristön kannalta huonon linjan omaksumiselle jatkossa.

Historian mustat kuopat eivät synny sattumalta

2011-09-25T15:43:00.001+03:00

Kun poliittisesti värittynyt väkivalta nuorten leirillä tai koulun käytävillä ottaa tilan lööpeissämme, suomalaisten reaktio on usein syyttää asiasta vain yksittäisten ihmisten mielenterveysongelmia, huonoa kasvatusta tai naisten puutetta. Näin ainakin niin kauan kuin tekijä on ”meikäläisiä”, eikä ulkopuolelta tullut mörkö.

Ulkopuolelta tulleista vihanpurkauksista onnistumme kyllä löytämään koko joukon syitä, jotka liittyvät vieraan yhteiskunnan taloudelliseen tilanteeseen, yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja uskonnon ongelmiin.

Muualla maailmassa on onnistuttu analysoimaan myös laajempaa muutosta, joka julkisuudessa käydyssä keskustelussa ja toiminnassa on tapahtunut. Esimerkiksi Ruotsissa on tehty analyysia uusfasismin noususta Euroopassa sekä siitä, kuinka ääriliikkeiden retoriikkaa käyttävät nykyään myös monet itsensä maltillisiksi luokittelevat puolueet.

Kukaan ei kiellä hulluuden läsnäoloa poliittisessa väkivallassa - olivat teot suuria tai käsityskyvyn ylittäviä, tulivatpa ne vasemmalta tai oikealta, ulkoa tai sisältä. Jos kuitenkin kieltäydymme näkemästä mahdollista laajempaa muutosta keskustelussa ja toiminnassa, käännämme selkämme mahdollisuudelle muuttaa kurssi pois vihasta ja takaisin sivistyksen tielle.

Yhdysvaltalainen tutkimus on selvittänyt poliittisten viharikosten taustoja. Tutkimuksessa havaittiin, etteivät rikokset olleet vain yksittäisen hullun impulsiivisia tai spontaaneja tekoja, vaan suurin osa teoista oli tarkkaan ja pitkään suunniteltuja. Useissa poliittisen väkivallanteoissa tekijä projisoi oman elämänsä menetyksiä ja pettymyksiä uhreihin.

Vihan kulttuuri ja vihapuhe hälventävät poliittisen väkivallan sosiaalista stigmaa ja hyväksymättömyyttä. Ns. eliminationismin mukaan väärin ajattelevat on suorastaan pakko poistaa, jotta yhteiskuntamme pelastuisi. Näitä "poistoajatuksia" on enenevässä määrin tavallisessa poliittisessa ja julkisessa keskustelussa.

Vihaisen kansan maassa korostetaan poliittisten väkivallantekojen ja maailmankuvan vaistonvaraisuutta ja spontaaniutta. Vihapopulismi luo keskustelukulttuuria, jossa arkipäiväisesti heitellään rasistisia ”totuuksia” ja vihasta kumpuavia toiveita. Näissä toiveissa ei kaihdeta esimerkiksi sosiaalisesti liberaalin suunnan eliminointia politiikasta ja maailmankartalta.

Vihan kulttuuri luo puheiden lisäksi myös tekojen kulttuuria, josta puuttuvat mittasuhteet, logiikka ja järki.

Vihan kulttuuri voi johtaa suoriin väkivallantekoihin ja konflikteihin. Sen lisäksi se vääristää poliittista keskustelua ja vie sitä pois ongelmista ja ratkaisuista. Siinä keskustelussa emme puhu koulutuksen ja terveydenhuollon parantamisesta, ilmastonmuutoksesta tai työntekijöiden oikeuksista. Faktoihin perustuvan poliittisen keskustelun käyminen alkaa olla uhanalainen laji, jonka pelastamiseksi on luotava suojeluohjelma. Suojeluohjelmassa ei ole syytä rajoittaa sananvapautta, mutta on erittäin tärkeää huomata, että tiettyjen poliittisten liikkeiden kantava teema on viha.

Historian mustat kuopat eivät synny sattumalta. Ne eivät synny vain ääriliikkeiden ja –ajatusten noususta, vaan valtaosan vaikenemisesta. Viha kumpuaa usein pelosta ja pelko tiedon puutteesta tai väärästä tiedosta. Vihan ja pelon vaihtoehdoksi on tarjottava tietoa, avoimuutta ja luottamusta.

Silloin kuin muutamien ihmisten huono maku ja käytös muuttuvat järjestäytyneeksi vihaksi, on entistä tärkeämpää pysyä sivistyksen tiellä.

Kirjoitus julkaistu Vihreässä blogissa 21.9.2011: http://www.vihreat.fi/node/7053

Rakas blogi

2011-09-02T14:19:00.006+03:00

Pienenä kirjoitin innokkaasti päiväkirjaa; mitä söin, mitä tuli läksyksi, kuka oli paras kaveri juuri sillä hetkellä, kuka poika oli ihana. Hieman myöhemmin päiväkirjassa podin huonoa omatuntoa ostamistani tavaroista, pohdin kauneusihanteita, riitoja, koulujärjestelmää, kuka poika oli ihana.

Kun päiväkirjaa ei ollut ehtinyt tai muistanut kirjoittaa pitkään aikaan oli aina sama dilemma: kuinka aloittaa kirjoittamaan siitä asiasta, joka sillä hetkellä on mielessä, kun välissä on tapahtunut niin paljon merkityksellistä ja suurta. Ratkaisin tämän ongelman usein kirjoittamalla listoja tapahtumista.

Nyt minulla on tämän blogin kanssa tismalleen sama ongelmatilanne. Ja aion ratkaista sen tismalleen samalla tavalla.

Suomessa...

...on käyty hallitusneuvottelut. Hallitusohjelman tekstiosa ei monelta kohtaa vastaa liitteenä olevia leikkauslistoja. Olin itse neuvottelemassa hallitusneuvottelujen ympäristöryhmässä. Hallitusohjelman ympäristöosio on hyvä; tosin monet asiat ratkaistaan hallitustaipaleen aikana, joten vielä on aikaista kehua tätä hallitusta ympäristöasioissa. Hallitusohjelmassa sopeutus toteutetaan leikkaamalla ja korottamalla veroja suurin piirtein saman verran. Itse mieluummin korottaisin enemmän veroja ja luopuisin haitallisista verotuista kuin leikkaisin näin massiivisesti esimerkiksi yliopistoilta ja kunnilta.

...on valittu uusi hallitus pitkien neuvottelujen jälkeen. Hallituksessa on kuusi vaalit hävinnyttä puoluetta. Suuruusjärjestyksessä: Kansallisen Kokoomus, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, Vasemmistoliitto, Ruotsalaisen kansanpuolue, Vihreä liitto ja Suomen Kristillisdemokraatit. Kun vaalit hävitään, halutaan yleensä kirkastaa omaa politiikkaa ja linjoja, Käytännössähän tämä tarkoittaa kantojen jyrkentämistä. Mielenkiintoista on nähdä millainen hallitustaival muodostuu kuuden kirkastamismission puolueesta.

...käydään budjettineuvotteluita. Ympäristöpuolella valtiovarainministeri koittaa ohittaa jo hallitusohjelmassa sovittuja lisäyksiä luonnonsuojelupuolelle ja ratoihin. Suomalaista politiikkaa masentavimmillaan. Jos sovituista asioista saa tapella uudestaan ja uudestaan.

...ei talouskeskustelussa puhuta enää mistään muusta kuin vakuuksista, jotka eivät ratkaise isompaa kuviota, vaan syövät vaan Suomen pelimerkkejä tulevissa väännöissä.

...ollaan huolissaan rakenteiden muuttumisesta. Maakuntaliittoja pidetään pienten kuntien äänenä ja niiden vallan kapenemista pelätään kuntauudistuksen myötä. Todellisuudessa vahvat peruskunnat ja vahvistettu lähidemokratia voivat tuoda päätöksentekoa lähemmäs ihmisiä. Epädemokraattisten rakenteiden heikentymistä ei kannata turhaan surra.

...pitää uskaltaa olla äänessä ja toimia, jos ei kannata sulkeutunutta, ahdasmielistä, vihamielistä, itsekästä ja täysin epäloogista ajattelutapaa, jota viljellään nyt 22% kannatuksella, mutta jota 78% ei edelleenkään kannata. Kun tätä ajattelutapaa kritisoi, saa usein kuulla olevansa samaan aikaan sekä puutteessa että huora ja että mitään tällaista mihin kritiikki kohdistuu ei varpilla koskaan edes tapahtunu. Niin. Senkin neitityttölesbomustanmunanjahtaajaläähläähpicsordidn'thappen.

Ympäristöministeriössä...

...on aloittanut työt muun muassa uusi ministerin erityisavustaja Paloma Hannonen. Ainiin, ja on siellä uusi ministerikin.

...on otettu kantaa tämän syksyn metsästysmääriin, jotka esimerkiksi karhun ja ilveksen sekä monien lintujen osalta olivat mitoitettu maa- ja metsätalousministeriössä täysin yläkanttiin. Maa- ja metsätalousministeri Koskinen kommentoi Kainuun Sanomissa 5.8.2011: ‎"Täällä maa- ja metsätalousministeriössä on ihmetelty, että mikä tämä Punainen kirja on ja mihin ne väitteet perustuvat." Punainen kirja on siis vuonna 2010 ilmestynyt Suomen lajien uhanalaisuusselvitys, joka olisi syytä olla tiedossa, kun annetaan metsästyskiintiöitä uhanalaisille lajeille.

...suunnitellaan ilmastopaneelia, joka koostuu asiantuntijoista eri tieteenaloilta. Ilmastopaneeli esimerkiksi suunnittelee keinoja, joilla Suomi voi päästä päästötavoitteisiinsa. Ilmastopaneeli voisi myös miettiä millaisia säädöksiä tarvitaan Suomen ilmastolakiin, josta on tarkoitus tehdä erillinen päätös tällä hallituskaudella.

...toteutetaan luonnonsuojelualueiden ja Natura 2000-verkoston täydentämistä.

...valmistaudutaan joulukuussa Etelä-Afrikassa tapahtuviin ilmastoneuvotteluihin.

...tapahtuu tietysti paljon muutakin, josta voin nyt tämän pikaisen päivityksen jälkeen kirjoittaa paremmalla ajalla yskityiskohtaisemmin lisää.

Maailmassa...

...sitä samaa ja muutama vallankumous.

Kuva osoitteesta: http://www.flickr.com/photos/vek/4785218372/sizes/m/in/photostream/

Puoluekokouksessa: Avoimuus on uusi perustulo

2011-06-11T13:01:00.000+03:00

Hyvät vihreät ystävät,

Vuosi sitten puoluekokouksessa puolustin rajoittamatonta aloite oikeutta. Yhtenä perusteluna oli koko jäsenistön mahdollisuus osallistua ideointiin.

Kuluneen vuoden aikana puolueen jäsenistä koostuva porukka on spontaanisti pohtinut keinoja saada koko jäsenistön ääni paremmin kuuluviin, miettinyt parempia tapoja kaksisuuntaiseen viestintään ja ylipäätään puoluedemokratian parantamiseen, keinoja löytää seuraava suuri idea, seuraava perustulo.

Tällä kokoonpanolla on jätetty tähän kokoukseen useampikin aloite, joilla on herätetty kaikkia miettimään, millaisen puolueen haluamme. ilokseni moniin näistä on vastattu positiivisesti.

Etsiessämme työkaluja seuraavan suuren idean, seuraavan perustulon löytämiseksi olemmekin saattaneet itse asiassa osua suoraan kultasuoneen.

Itse avoimuus ja suora demokratia onkin ehkä se etsimämme mahtijuttu. Sillä voimme kehittää paitsi yhteiskuntaa myös puoluettamme.

Avoimuuden lisääminen ei tarkoita, ettei edustuksellisella demokratialla olisi sijaa yhteiskunnassamme.

Avoimuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei tietoa hallussa pitävät voi pitää muita liian sivistymättöminä tekemään päätöksiä vain, koska itse istuvat tiedon päällä.

Avoimuus mahdollistaa myös yhdessä tiedon luomisen. Se haastaa vanhan tavan, jossa valtaa pitävät kirjoittavat virallisen totuuden, joka usein elää pitkään kansan muistissa ja koulukirjoissa.

Avoimuus on toimivalle demokratialle yhtä tärkeää kuin lukutaito.

Sukupolvivastuu tarkoittaa myös demokratian jättämistä parempaan kuntoon tuleville sukupolville.

Suljetun yhteiskunnan nousu ja tuho

2011-06-08T17:06:00.006+03:00

”Kevään poliittisia ruumiita ei ole vielä laskettu, mutta veikkaan, että kun hallitus on vihdoin koossa ja savu on hälvennyt, häviäjien joukossa makaa wikidemokratia”, arvioi vapaa kirjoittaja Elina Grundström Helsingin Sanomien kolumnissaan.

Grundströmin mielestä demokratian avaaminen sekä vuorovaikutteinen ja rajat ylittävä keskustelu poliitikkojen ja kansalaisten välillä olisi jotenkin vaihtoehtoista voimakkaille ja selkeille kannanotoille. Puolueen jäsenten osallistuminen poliittisten ohjelmien tekoon tai hallitusohjelmaideointi laajemmalla foorumilla ovat hänen mielestään tuhoon tuomittuja ideoita, jotka johtavat epämääräiseen ideoiden heittelyyn ilman lopputuloksia.

Avoimuuden lisääminen ja ihmisten osallistuminen päätöksentekoon jo valmisteluvaiheessa ei tarkoita sitä, ettei asiantuntijoiden edelleen olisi tehtävä valmistelutyötä. Se ei myöskään tarkoita sitä, ettei edustuksellisella demokratialla olisi paikkaansa yhteiskunnassa, jossa kaikilla ei ole innostusta eikä aikaa politiikan harrastamiseen.

Avoimuuden lisääminen tarkoittaa sitä, etteivät tietyt valioyksilöt istu tiedon päällä voiden näin pitää sivistymättöminä ja päätöksentekokyvyttöminä kaikkia niitä, joilla ei ole heidän hautomaansa tietoon pääsyä.

”Wikidemokratian” edellytys onkin tiedon saatavuus. Ja tämän tiedon avaamisessa internetillä on suuri rooli.

Uusi vuorovaikutteinen media ja tiedon tuottaminen ei ole onneksi päätösasia - se on jo täällä.

Tiedon yhdessä tuottaminen on saanut aikaan paitsi ärtymystä joissain toimittajissa myös vallankumouksen. Oikean sellaisen.

Vuorovaikutteinen media oli suuressa roolissa ihmisten järjestäytyessä diktaattoreita vastaan, kansainvälisen paineen luomisessa ja esimerkiksi siviileihin kohdistuneiden väkivaltaisuuksien julkituomisessa Pohjois-Afrikan myllerryksissä.

Yhdessä tiedon luominen haastaa vanhan tavan, jossa valtaa pitävät kirjoittavat kansalaisille syötetyn totuuden, joka tuppaa elämään pitkään kansan muistissa ja koulujen historiankirjoissa.

Mitä avoimesti poliittisten kantojen muodostamiseen tulee, niin ei se tietenkään toimi siten, että avataan foorumi ja loistavia kantoja syntyy. Jonkun on oltava kokoava voima, suodattaa ideoista helmet, jaksaa kuunnella ehkä niitä muutamaa neekereistä vaahtoavaa tyyppiä ja lopuksi puolueen jäsenten tai heidän valitsemansa päättävän elimen on valittava, mitkä ideoista otetaan puolueen omiksi.

Kankeiden ja staattisten poliittisten ohjelmien rinnalle on myös kehitettävä joustavampia ja kevyempiä keskustelupapereita. Mikä olisikaan parempi paikka näiden luomiselle kuin internetin elävä yhteisö?

Grundström niputtaa avoimen demokratian samaan pakettiin yhteiskunnallisten yritysten kanssa. Nämä molemmat kuuluvat hänestä ideologiayhteiskuntaan, joka ei kirjoituksen mukaan ole ollenkaan hyvä asia. Yhteiskunnalliset yritykset hän näkee ainoastaan yrityksenä yksityistää valtiolle kuuluvat hommat.

Tämä on tietysti osittain aiheellinen pelko, mutta pelkästään siihen takertuminen estää näkemästä yhteiskunnallisten yritysten laajempia mahdollisuuksia.

Yhteiskunnallinen yrittäminen voidaan nähdä myös uudenlaisena tapana katsoa tuottavuutta ja voittoa. Kun tulosta arvioidaankin yhteisön tai ympäristön edun kautta, on yritystoiminta demokraattisempaa ja omaehtoisempaa kuin perinteisenä pidetty yritystoiminta. Yhteiskunnallinen yrittäjyys voisi korvata paitsi vuokratyöfirmoja, jotka polkevat sekä työntekijöiden että asiakkaiden oikeuksia, myös toimia monella muullakin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon aloilla.

Grundström viittaa kirjoituksessaan Ulkopolitiikka-lehden kirjoitukseen, jossa Suomen Lontoon instituutissa työskentelevä Olli-Matti Nykänen moittii brittien Big society -ohjelmaa epärealistiseksi. Grundströmiltä on ehkä jäänyt lukiessa huomaamatta lehden edellinen artikkeli, jossa kirjoitetaan avoimuuden aikakaudesta.

Tuossa artikkelissa sanotaan: ”Pelko näyttää kuuluvan demokratian perusluonteeseen: ylhäältä valtaapitävät peräänkuuluttavat kansalta aktiivista osallistumista, toisaalta pelkäävät tavallisen kansan valtaa. Samalla logiikalla on vastustettu aikanaan esimerkiksi äänioikeuden antamista talonpoikaistolle ja naisille.”

Ja raskauttava asianhaara tässä kaikessa Grundströmin mielestä on se, että uusia ideoita (ja rehellisyyden nimissä myös vanhojen ideoiden toteuttamista) kehtaa esittää 1980-luvun nuoret ”jotka on kasvatettu luovuutta arvostavassa ilmapiirissä, jossa lapsia palkittiin nokkelista kommenteista”.

Kyllä. Meitä 1980-luvulla syntyneitä on ymmärretty paitsi torua silloin, kun olemme olleet tuhmia myös kehua, kun olemme oppineet ja oivaltaneet. Meidän ikäpolvemme tytöt ovat saaneet pelata jalkapalloa, pojat puhua rakkaudesta ja koulun seksivalistustunnilla yhdynnästä on kerrottu muutakin kuin että siitä voi tulla raskaaksi.

Meille on myös opetettu, että kenenkään mielipiteitä ei tule vähätellä sen perusteella, minä vuosikymmenenä he ovat syntyneet.

Saarelta

2011-06-04T22:05:00.003+03:00

Kottikärryillä voi viedä asioita
paikasta paikkaan
Ensimmäinen säästökohde ja hankinta
oli kuusivuotiaana punaiset kottikärryt
Kottikärryillä asiat etenee ja muuttuu

Vaikka täällä kyllä olemmekin muutosta paossa
kellumme veneellä
minä luen kauneudesta
toveri toverikertomuksia
kysyy välillä systeemianalyysistä
minä haukkaan keksin.
Tiira on meille äkäinen.

Suoritamme punkkitarkastuksen
saunan ja niityn jälkeen
Niityn jossa olisi kuulunut
syödä kuivattua lihaa, juottaa hevonen
Kallio kuin jättiläisnorppa
sammalessa ketunleuka.
Minä vaelsin
kauemmas kuin saaren seuralle.

-Paloma-

Kysymyksiä ja vastauksia politiikasta

2011-05-31T10:59:00.004+03:00

Vihreiden foorumilla järjestettiin 30.5. paneeli, johon osallistui puoluekokouksessa eri toimiin ehdolla olevia ihmisiä. Olin itse mukana varapuheenjohtajaehdokkaana ja alla on vastauksiani. Niin ja kiitos kaikille kysymyksistä ja mukanaolosta.

Mikä on tärkein yksittäinen asia, jota Vihreiden pitäisi mielestäsi ajaa?

Sukupolvien välinen vastuu. Siihen kuuluu paitsi ympäristön jättäminen hyvälle tolalle myös esim. demokratian jättäminen hyvään kuntoon tuleville sukupolville.

Miten johtamasi Vihreät asemoituisi suomalaiselle poliittiselle kentälle - oikealla, vasemmalla vai edellä?

Vihreät asemoituu mielestäni maltilliseen vasemmistoon ja on puolue, joka ei aina ehkä tee parasta tarjousta poliittisessa tarjouskilpailussa, jossa esim. oppositiopolitiikkaan kuuluu kaikkien tarjousten nokittaminen pienellä oppositiolisällä, mutta vihreät on päätöksen hetkellä oikeasti valmis tekemään ratkaisuja, jotka johtavat tavoitteisiin. Vihreät osaavat paitsi asettaa kunnianhimoisia tavoitteita myös esittää keinoja päästä niihin. Ja niin lattealta kuin se saattaa monista jo kuulostaakin, niin vihreät ovat minun mielestäni edellä ja puolue, joka uskaltaa puolustaa marginaaliin tungettuja ihmisiä silloinkin, kun se ei ole muodikasta.

Millaista tasa-arvopolitiikkaa Vihreiden tulisi mielestäsi edistää ja mitkä ovat mielestäsi suomalaisen yhteiskunnan merkittävimpiä tasa-arvoon liittyviä ongelmia?

Vihreiden tulee edistää tasa-arvopolitiikkaa, jossa sukupuoli ei määritä ihmisen mahdollisuuksia tai ominaisuuksia. Merkittävä tasa-arvo-ongelma on miesten ja naisten erilainen kohtelu työssä ja perheessä sekä koulussa ylläpidettävät stereotyyppiset sukupuoliroolit. Merkittävä ongelma ihmisten tasa-arvoisuudessa on myös epätasa-arvoinen avioliittolaki, joka rajaa avioliiton ulkopuolelle samaa sukupuolta olevat parit.

Minkälaista olisi johtamasi Vihreän puolueen ympäristöpolitiikka?

Kunnianhimoista ja tieteeseen perustuvaa; sellaista, jossa tavoitteita ei himmennetä jatkuvasti huonosti suhteutettujen toimien ja resurssien takia.

Kuinka Vihreät onnistuvat säilyttämään asemansa tietoyhteiskuntapuolueena?

Tunnustamalla, että samalla tavalla kuin ympäristö on ihmisen olemassaolon perusta, on avoin tieto toimivan demokratian perusta.

Mikä on oma suhtautumisesi ydinvoimaan? Tulisiko Vihreiden pitäytyä jatkossakin tiukan ydinvoimavastaisessa kannassaan?

Se on sellainen kuin mihin tahansa huonoin ja väärin perusteluin ajettuihin asioihin eli haluan päästä siitä eroon. Koko maailma tuijottaa Suomea epäuskon vallassa, että halutaanko tänne todella rakentaa viime vuosituhannen teknologiaa ja tuottaa kallista sähköä, jonka riskit Suomessa kantaa ihan joku muu kuin voittojen käärijä. Uusiutuvien energiamuotojen markkinat sen kun kasvaa ja Suomi juoksee hymyssä suin toiseen suuntaan. Ja kyllä, kielteinen kanta tulee mielestäni pitää, on olemassa parempia vaihtoehtoja, jotka luovat tulevaisuutta eivätkä syö sitä.

Millä poliittisilla toimenpiteillä – perustulon ohella – eriarvoisuutta tulisi poistaa ja tuloeroja kaventaa?

Eriarvoisuuden lisääntymiseen liittyy myös lisääntyneet terveyserot. Terveydenhuoltojärjestelmä tulee muuttaa siten, että ihmisillä on oikeus hyvään hoitoon, asui sitten missä päin Suomea tahansa ja olipa työtön, työssäkäyvä tai opiskelija. Maksuton koulutus on myös elintärkeä asia eriarvoisuuden estämisessä. Kaikilla tulee olla mahdollisuus kouluttautua, myös aikuisena.

Tuloeroja tulee kaventaa esim. verottamalla pääomatuloja ankarammin ja lakkauttamalla veroparatiisit.

Joidenkin mielestä Vihreät on viime vuosina muuttunut "holhouspuolueeksi" muun muassa kannattamalla eduskunnassa Lex Nokiaa, verkkosensuuria ja paimenkirjeitä tekijänoikeusrikkomuksia tehneille sekä vastustamalla myymälöiden vapaata aukioloa. Miten vastaisit heille?

Nuo kolme esimerkkiä taitavat ydinvoimapäätöksen ohella olla niitä myös eduskunnassa istuvien vihreiden eniten vihaamia päätöksiä viime hallituskaudelta. Niitä vastaan olisi pitänyt nostaa isompi meteli. Vihreiden tulee taistella isovelivaltiota vastaan.

Osaatko tehdä politiikkaa myös tunteella?

Intohimoinen kyllä.

PJ- ja vpj-ehdokkaat: mainitse mielestäsi merkittävin julkisessa keskustelussa katveeseen jäänyt luonnonsuojelullinen ongelma.

Kalojen katoaminen. Niiden joukkotuho jää huomaamatta, koska karu totuus jää piiloon veden alle ja niiden joidenkin mielestä ruman olemuksen varjoon.

Miten aiotte saada kannatuksen nousuun maaseudulla?

Minusta Sitran tutkimuskin osoitti sen, että vihreillä on lähtökohtaisesti paljon sellaisia ehdotuksia, joita ihmiset maaseudulla kannattavat. Esim. keskusta ajaa maaseudun kilpailukykyä ja ajaa jättimarkettien asiaa, kun taas vihreillä on paljon ajatuksia monipuolisesta yritystoiminnasta ja vihreästä taloudesta, jotka mahdollistavat maaseudulla asumisen ja elävät kyläkeskukset. Edellisissä vaaleissa menetettiin paljon ääniä myös kaupungeissa, joten oleellista olisi löytää se poliittinen ydin, jota vihreät toimijat voisivat ylpeinä eri puolilla Suomea ajaa (koska vihreää politiikkaahan kuitenkin tehdään ruohonjuuritasolla ja kunnallistasolla ympäri Suomea, ei vain kaupungeissa).

Tiedän sen, että kohderyhmäkseen ei bisneksessä voi, tai ainakaan kannata, klikata kohtaan "kaikki". Mutta politiikkaan tämä ei taida päteä. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta jossain määrin yhä useampi niistä, joiden ei oleteta olevan mahdollinen asiakas/äänestäjä, sitä ovatkin. Mitä ajattelet tästä?

Miten ansaitsisimme uudestaan kansalaisten luottamuksen sen suhteen, ettemme ole pelkästään ylimielisiä luonnonsuojelutäydellisyyksiä vaan ihan tavallisia otuksia ajamassa vihreitä asioita?

Minusta kysymys ihmisten tavoittamisesta ja ylimielisyyden karistamisesta liittyvät toisiinsa. Vihreät pohjaavat poliittisia tavoitteitaan tutkimuksiin ja selvityksiin. Se on piirre, jota vihreissä arvostan. Uudistusten, hallinnon, organisaatioiden ja rakenteiden sisältä on kuitenkin nähtävä ihminen, jolle tilastot ja strategiat voivat olla etäisiä. Vaikka esimerkiksi kuntarakenneuudistusta ajaisi kuinka intohimoisesti tahansa, on osattava nähdä ne tyypit, joille ne uudistukset tuovat suuria mullistuksia. Inhimillisyys ei tarkoita epärealistisuutta.

Entä millaista Sinusta on hyvä kuunteleminen?

Hyvä kuunteleminen voisi tarkoittaa sitä, ettei kuuntele ensisijaisesti vain päästäkseen sanomaan oman mielipiteensä.

Helsingin vaalitentissä kysyttiin jotain sen suuntaista että kuinka esimerkiksi maakuntien potentiaaliset äänestäjät saadaan äänestämään vihreitä. Jos oikein ymmärsin, Heli Järvinen halusi että vihreiden tavoitteet olisivat sellaisia, että maakunnan ihmiset kiinnostuvat niistä. Panu Laturi taas sanoi että tavoitteita ei pidä muuttaa vaan tapaa viestiä niistä.

Siis: pitääkö kannatuksen kasvattamiseksi muuttaa tavoitteita vai viestintää?

En halua, että Vihreät on puolue, joka tuuliviirinä muuttaa kantojaan aina kulloisenkin poliittisen ilmapiirin mukaan. Silloin jäisi heikoilla oleva luonto ja heikoilla olevat ihmiset puolustamatta. Silloin, kun muu maailma ei kunnioita ympäristöä tai haluaa heikentää ihmisoikeuksia tai demokratiaa, meidän on pidettävä entistä enemmän ääntä näistä meille tärkeistä asioista. Me emme saa antaa vastatuulen hiljentää meitä. Viestinnästä olen sitä mieltä, että meidän tulee tehdä ensisijaisesti politiikkaa ajattelematta aina miltä asiat näyttävät ulospäin. Viesteissämme ja puheissamme saa kuulua tunteet. Loppujen lopuksi kuitenkin monet asiat joiden puolesta tätä hommaa teemme herättävät tunteita niin meissä vihreissä kuin muissakin.

Toisin sanoin, kannatuksen kasvattamiseksi ei tarvitse muuttaa tavoitteita, vaan selkeyttää niitä. Ja viestinnän tulee seurata politiikkaa, ei päinvastoin.

Vihreiden varapuheenjohtajaksi - paloa ja sitkeyttä

2011-05-27T12:04:00.010+03:00

Haen Vihreiden varapuheenjohtajaksi. Olen toista kautta ViNOn puheenjohtajana ja toimin Jyväskylän kauapunginvaltuutettuna sekä rakennus- ja ympäristölautakunnan puheenjohtajana. Tärkeää substanssiosaamisen lisäksi on kyky miettiä politiikkaa vallitsevan järjestelmän ulkopuolellakin, yhdistellä vanhaa uudeksi ja miettiä asioita kokonaan uudella tavalla. Arvoja, joiden pohjalta teen myös politiikkaa, ovat ihmisten yhdenvertaisuus, avoimuus ja ei pelkästään luonnon, vaan elämän itseisarvo.

Meillä on hyvä tilaisuus pohtia Vihreiden tulevaisuutta ja poliittista ydintä. Haluan jakaa nyt kanssanne omia näkemyksiä politiikasta, puolueesta ja siitä, miksi olisin hyvä varapuheenjohtaja Vihreille.

1. Poliittinen ydin: Ympäristö, avoimuus ja sosiaalinen tasa-arvo
2. Puolueen sisäinen demokratia: Avoimet kokoukset, suorat jäsenäänestykset, kaksisuuntainen viestintä
3. Mitä antaisin puolueelle: Sillan tieteen ja politiikan, teorian ja inhimillisyyden välille sekä sitkeyttä muuttaa maailmaa

1. Poliittinen ydin: Ympäristö, avoimuus ja sosiaalinen tasa-arvo

Luonnon tila heikentyy heikentymistään, vaikka jokainen puolue vuorotellen vakuuttaa haluavansa pysäyttää ilmastonmuutoksen ja suojella luonnon monimuotoisuutta.

Tyhjien tarjousten heittely helposti aiheuttaa tilanteen, jossa tavoitteita joudutaan kerta toisensa jälkeen heikentämään. Näin kävi esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden heikentymisen kanssa, jossa tavoitevuosi vähän aikaa sitten siirrettiin vuodesta 2010 vuoteen 2020 - eikä työkalupakki edelleenkään näytä kovin lupaavalta. Kunnianhimon tulee ylettyä myös toimintaan, ei vain siihen paljon puhuttuun tahtotilaan.

Haluan jatkaa sitä vihreiden kulttuuria, että vaatimusten lisäksi esitämme keinoja, joilla tavoitteisiin on mahdollista päästä. Kokoomus linjaa ympäristöohjelmassaan, että haluaa Suomesta ensimmäisen hiilineutraalin yhteiskunnan, mutta vastustaa päästövähennyksiä. Vasemmistoliitto tekee parhaan tarjouksen politiikkaa eli tarjoaa aina neuvottelulisän ilman, että osaa tai haluaa esittää keinoja päästä tavoitteeseen.

Keinojen esittäminen ei saa kuitenkaan sammuttaa laajempaa ideologista pohdintaa vihreiden ytimestä ja aatteellisesta pohjasta. Ytimen katoaminen johtaa sekavuuteen, jossa helposti unohdamme mikä on suuri linja johon pyrimme. Tarvitsemme edelleen kokonaiskuvan tulevaisuuden Suomesta, joka muille on utopiaa, mutta meille realistinen vaihtoehto, jonne pääsee päätöksillä.

Ympäristö on pohja meidän olemassaolollemme - avoimuus on pohja toimivalle demokratialle.

Pimitetty tieto aiheuttaa sen, että osaa ihmisistä pidetään liian sivistymättöminä osallistumaan päätöksentekoon. Kun ministeriöt ja virastot eivät joko julkaise tilastojaan ja tutkimustensa taustamateriaaleja avoimesti tai julkaisevat ne jossain hankalasti löydettävässä paikassa, säilyy valta kätevästi tietoa hyppysissään pitävillä. Tiedon avoimuus on toimivalle demokratialle yhtä tärkeää kuin lukutaito.

Avoimuus liittyy paitsi tietoon, myös neuvotteluihin ja poliitikkojen sidonnaisuuksiin.

Esimerkiksi kunnallispolitiikassa lautakunnat on avattava kaikille ja sekä valtuuston että lautakuntien kokouksia on voitava seurata netissä. Kunnallisten luottamushenkilöiden sidonnaisuuksien ilmoittaminen on tällä hetkellä heidän omalla vastuullaan. Uudessa kuntalaissa myös kunnalliset päättäjät on velvoitettava lailla ilmoittamaan taloudelliset kytköksensä, koska nämä saattavat vaikuttaa nimenomaan kunnallisessa päätöksenteossa kuten kaavoituksessa. Tarvitaan myös suoraa demokratiaa, jossa vahvistetaan kansalaisaloittein ja kansanäänestysten avulla ihmisten mahdollisuuksia itse vaikuttaa päätöksentekoon. Liitoskunnissa ja isoissa kaupungeissa on varmistettava lähidemokratian toteutuminen esimerkiksi kaupunginosalautakuntien avulla.

Kun kokouksia ja neuvotteluja avataan, tulee poliitikkojen kissanhännän veto näkyville. Tieto siitä, kuka sai mitäkin ja millä ehdoilla parantaa äänestäjien oikeusturvaa samalla tavalla kuin tieto siitä, kuka on maksanut ehdokkaiden kampanjat. Kokouksia ja neuvotteluja avaamalla tuodaan esiin se, kuka on oikeasti valmis parantamaan esim. pienituloisten tai ympäristön asemaa.

Olemme mielestäni olleet oikeassa myös siinä, että olemme puolustaneet marginaaliin tungettuja ihmisiä silloinkin, kun se ei ole ollut muodikasta. Sorrettujen ryhmien asettaminen toisiaan vastaan on keino harhauttaa keskustelua todellisista ongelmista. Kun vaikkapa työttömät ja maahanmuuttajat laitetaan puheissa tappelemaan samoista rahoista, harhautuu ajatus pois siitä tosiasiasta, että samaan aikaan parannetaan esimerkiksi omistavan luokan tai suuryritysten asemaa valtion tuella. Maa, jossa solidaarisuus loppuu maan rajoille, on maa, jossa solidaarisuus loppuu myös yhteiskuntaluokkien rajoille.

Minun vihreisiini mahtuvat mukaan kaikki, myös väärässä saa olla ja sen tunnustaa. Minun puolueeni osaa myöntää, että eivät meidän ajatuksemme ole lopullinen ja valmis totuus, vaan meidän vaihtoehto. Minun puolueeni haluaa kuulla myös muita vaihtoehtoja kuin omansa.

2. Puolueen sisäinen demokratia: Avoimet kokoukset, suorat jäsenäänestykset, kaksisuuntainen viestintä

Vihreät ovat puolueena onnistuneet olemaan puoluedemokratian edelläkävijöitä. Esimerkiksi rahoituksemme julkaistaan jo ennen vaaleja ja poliittiset ohjelmamme ovat vapaasti kaikkien käytettävissä, kopioitavissa ja muokattavissa omiin käyttötarkoituksiin. Silti meidänkin puoluettamme vaivaa toimielinten etäisyys jäsenistöstä sekä ohjelmatyön tuoma kankeus suuren mittakaavan poliittiseen ideointiin.

Puolueen toimielinten yhteydenpitoa muuhun jäsenistöön on parannettava. Kokouksien tulee olla avoimia aina, kun se on mahdollisuutta unohtamatta tietenkään esimerkiksi työntekijöiden ja muiden henkilösuojaa. Keskusteluiden ja äänestysten tulee olla myös kokouksen jälkeen nähtävillä.

Mahdollisimman monet päätökset tulee tehdä suoralla jäsenäänestyksellä, jonka toteuttamisessa pitää selvittää sähköisen äänestyksen mahdollisuudet. Hyvä alku tällaisessa jäsenistön kuulemisessa ovat äänestys puolueen puheenjohtajasta sekä kysely liittyen hallitusneuvotteluihin. Puolueemme tarvitsee enemmän kaksisuuntaista viestintää. Jatkuva vuorovaikutus ja avoimuus tuovat politiikan julkiseksi asiaksi, josta halukkaat saavat reaaliaikaista tietoa ja mahdollisuuden kaksisuuntaiseen kommunikaatioon. Puolueen puheenjohtajiston on pidettävä kaikille avoin kyselytunti vähintään kerran kuukaudessa.

Ohjelmientekoprosessi on uudistettava ja ohjelmien lisäksi on oltava mahdollista visioida yhteiskuntamme ja puolueemme tulevaisuutta myös muuten kuin ohjelmatyön kautta. Ohjelmien valmistelussa ja päivittämisessä on otettava mukaan kaikki se tieto ja energia, jota puolueestamme löytyy. Ohjelmien on oltava myös valmistelun aikana koko kansan luettavissa ja kommentoitavissa.

Avoimuus ja sen kautta tuleva poliittisen kulttuurin muutos kehittää yhteiskuntaamme ja puoluettamme eteenpäin.

3. Mitä antaisin puolueelle: Sillan tieteen ja politiikan, teorian ja inhimillisyyden välille sekä sitkeyttä muuttaa maailmaa

Politiikkaa ja tiedettä ei saa pitää erillään ja uskon olevani hyvä linkki tieteellisen- ja poliittisen maailman välillä. Olen työskennellyt useampana kesänä Jyväskylän yliopiston maaperäryhmässä ja tutkijana evoluutiotutkimuksen huippututkimusyksikössä. Tutkimuksen avulla pystymme paitsi seuraamaan poliittisten päätösten vaikuttavuutta myös löytämään uusia työkaluja, joilla päästä tavoitteisiin.

Pelkkä tiede ja tutkimus eivät kuitenkaan riitä hyvien poliittisten päätösten tekemiseen. Vihaisten viestien sisältä löytyy usein ihminen, jonka elämää eivät ole lämmittäneet tilastot tai periaatteet. Tuloerojen kasvu ja yhteiskuntaluokkien eriytyminen näkyy toisilleen ärjyvinä ihmisinä busseissa, kaupan kassoilla ja nettien keskustelupalsoilla. Meidän on onnistuttava kaivamaan ihminen pois kaiken sen prosessi-, resurssi- ja organisaatiolähtöisen politiikan keskeltä. Uskon voivani olla apuna tässä tavoitteessa.

Päätöksentekoa puolueessa on avattava, ettei eduskuntaryhmä, puoluehallitus ja -valtuuskunta ole jäsenistöstään irrallisia elimiä. Vihreissä on viime vuosina ollut harmillisen vähän sisäistä haastoa, joka osaltaan estää puolueen ja politiikan kehittymisen. Olen valmis haastamaan.

Mutta rehellisyyden nimissä on varmaankin tunnustettava, että isoin asia, jonka puolue minulta saisi, olisi palo poliittiseen toimintaan, intohimoinen suhtautuminen vääryyksien korjaamiseen ja sitkeys, jota maailman muuttamisessa tarvitaan. Olen onnellinen työskennellessäni niiden asioiden parissa, joihin uskon. Minulla on paljon annettavaa Vihreälle liikkeelle ja tahtoisin olla luomassa avointa puoluetta, joka tekee tinkimätöntä ja rohkeaa politiikkaa.

Avoin kirje, joka eli omaa elämäänsä

2011-05-17T13:21:00.003+03:00

Kirjoitin eilen avoimen kirjeen Suomen jääkiekkojoukkueelle. En siksi, että olisi keneltäkään pois, jos Suomi juhlii. En siksi, että olisin syyttänyt jääkiekkojoukkuetta tai kaikkia juhlijoita rasisteiksi. Kirjoitin kirjeen siksi, että juhlintaa ja iloa ei mielestäni ole aggressiivisuus ja siksi, että monien ihailemalla joukkueella ja pelaajilla olisi hieno tilaisuus kertoa, että heidän voittoaan voivat iloita kaikki. Urheilijat ja idolit ottavat usein kantaa asioihin ja kehottavat nuoria esimerkiksi käyttämään pyöräilykypärää tai turvavyötä, juomaan maitoa ja hylkäämään röökit. Arvokas teko olisi myös pyytää kunnioittamaan toisia ihmisiä.

Kirjeessä kerroin juhlahumussa sattuneesta kolmesta tilanteesta, joissa juhlijat uhkailivat vetää ulkomaalaisia pataan ja haukkuivat ratikassa istuvia terroristeiksi. Se latisti oman ja ystävieni juhlahumun. Lopuksi pyysin kiekkoilijoita kertomaan, mitä mieltä he itse ovat rasismista ja kenellä on heidän mielestään oikeus iloita heidän voitostaan.

Pyynnöstä tein kirjeen pohjalta myös adressin. Adressin on allekirjoittanut 15.5. klo 13.30 jo melkein 8000 ihmistä.

Kirjoitin yllä olevan kirjeen omana itsenäni, yksityishenkilönä, mutta ilmeinen virhearvio on pystyä niin tekemään, jos google-haun ensimmäinen tulos ohjaa vihreille kotisivuille ja toinen wikipediaan, jossa kerrotaan henkilön olevan Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtaja.

Yhtä kaikki, kirje alkoi elää omaa elämäänsä ja päätyi median kautta myös kiekkoilijoiden tietoon.

Suomen jääkiekkomaajoukkueen kapteeni, Mikko Koivu, vastasi eilen nelosen uutisille pyyntöömme ja kommentoi juhlinnan lieveilmiönä esiintynyttä rasismia.

Koivu toteaa uutisissa, että maajoukkue on hyvä esimerkki siitä, mitä toista kunnioittamalla voidaan saavuttaa ja että Suomessa on aina pystytty suvaitsemaan ja kunnioittamaan toisia, joukkueessakin selviää vain, jos kaikki saavat olla omia itsejään.

Kaikki on mahdollista, jos kunnioitamme toisiamme. Koivu osoitti todellista johtajuutta. Olisi ilo kuulla lisää tällaisia lausuntoja.

Helsingin Sanomat uutisoivat myös sekä avoimen kirjeet että adressin että koivun vastauksen.

Allekirjoitusten määrä, Koivun vastaus ja positiivinen palaute yllättivät. Se näytti, että niiden ihmisten, jotka rasismia vastustavat, täytyy uskaltaa sanoa se ääneen. Meitä on paljon, me ei saada olla hiljaa.

Kiitos kaikille allekirjoittaneille, Koivulle sekä toimittajalle, joka kysymyksen tälle esitti.

Seuraava kysymys voisi olla, nähdäänkö jääkiekossa ehkä jo lähitulevaisuudessa samanlainen rasisminvastainen kampanja kuin minkä UEFA on aloittanut jalkapallon puolella. Punainen kortti rasismille -kampanja toimii paitsi ruohonjuuritasolla myös huippupelaajien voimin.

Esimerkiksi Dean Ashton on sanonut UEFAn kampanjassa: "It’s really important that players and famous people get involved with campaigns like Show Racism the Red Card, because we’d like to think that we’re the role models for kids these days and its important that we show them that racism’s not right." Eli on tärkeää, että roolimallit, kuten pelaajat, ovat mukana tällaisissa kampanjoissa ja näyttävät, että rasismi ei ole oikein.

Haen Vihreiden varapuheenjohtajaksi

2011-05-16T09:54:00.005+03:00

Olen toista kautta ViNOn puheenjohtajana. Erityinen asiaosaamiseni on ympäristöpolitiikan, kaupunkisuunnittelun ja työpolitiikan puolella. Tärkeää substanssiosaamisen lisäksi on mielestäni se, että on kykyä miettiä politiikkaa vallitsevan järjestelmän ulkopuolellakin, yhdistellä vanhaa uudeksi ja miettiä asioita kokonaan uudella tavalla.

Puolueen toimintatapojen muuttaminen on mielestäni yhtä tärkeää kuin poliittisten linjausten tekeminen, koska se luo perustan koko toiminnalle. Iso asia puolueen kehittämisessä on avoimuuden ulottaminen omaan toimintaamme. Ohjemia tehdessä on kuultava jäsenistöä koko prosessin ajan; jäsenistöllä on paljon tietoa, osaamista ja ideoita, joita on mahdotonta koota yhteen työryhmään kattavasti. Kun jäseniä kuullaan enemmän, näyttää lopputulos myös enemmän koko vihreältä liikkeeltä eikä vain niiltä aktiivisimmilta, jotka haluavat omistaa sille koko elämänsä.

Päätöksentekoa puolueessa on avattava, ettei eduskuntaryhmä, puoluehallitus ja -valtuuskunta ole jäsenistöstään irrallisia elimiä. Vihreissä on viime vuosina ollut harmillisen vähän sisäistä haastoa, joka osaltaan estää puolueen ja politiikan kehittymisen. Olen valmis haastamaan.

Itselleni tärkeitä arvoja, joiden pohjalta teen myös politiikkaa, ovat ihmisten yhdenvertaisuus, avoimuus ja ei pelkästään luonnon, vaan elämän itseisarvo. Mielestäni politiikassa ei saa pelätä sanoa, että joku asia on väärin, jos se on meidän arvojemme vastaista. Aina ei kannata miettiä sitä, miltä mikäkin asia näyttää ulospäin ja suunnitella toimintaa siten, vaan tehdä rohkeaa ja haastavaa politiikkaa, puhua rehellisesti ja suoraan. Uskon, että ihmiset arvostavat poliitikkoja, joilla on kyky paitsi tiivistää viesti ymmärrettäväksi, myös sanoa rehellisesti, kuinka asiat ovat ja mitä mieltä asioista on.

Haluan siis olla luomassa Vihreistä radikaalisti avointa puoluetta, joka tekee tinkimätöntä ja rohkeaa politiikkaa.

Ajatuksiani ympäristöstä voit lukea täällä:
http://viheralue.blogspot.com/search/label/Ymp%C3%A4rist%C3%B6

Ajatuksiani kaupungeista ja kaupunkisuunnittelusta voit lukea täällä:
http://viheralue.blogspot.com/search/label/Kaupunki

Luottamustoimia:
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja 2010-
Jyväskylän ilmasto-ohjelman työryhmä 2010-2011
Jyväskylän kaupunginvaltuutettu 2008-
Jyväskylän rakennus- ja ympäristölautakunnan puheenjohtaja 2008-
Jyväskylän ympäristöterveysjaosto 2008-2009
Jyväskylän vihreiden nuorten puheenjohtaja 2008
Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto 2007-2009

Nettisivuni löytyvät osoitteesta: http://www.palomahannonen.fi/
Ja minusta voi tykätä facebookissa osoitteessa: www.facebook.com/paloma.hannonen

Jos haluat tukea tai kannattaa minua tässä tavoitteessa, niin laita viestiä osoitteeseen paloma.hannonen [ät] gmail.com. Samaan osoitteeseen voi myös lähettää kommentteja, kysymyksiä ja ideoita.

Tehdään yhdessä Vihreistä parempi puolue.

Eniten vituttaa köyhät

2011-04-27T21:56:00.005+03:00

Eniten kyllä sapettaa köyhät. Varsinkin, jos alkavat oikein jonoja muodostamaan ja vielä jos jonon päässä jaetaan leipää, niin se vasta päästä ottaakin.

Helsingin Sanomien pääkaupunkiseudun uutisissa kerrotaan, että asukkaat haluavat häätää Hurstin leipäjonon. Jutun mukaan asukkaat ovat ärsyyntyneet Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyön ruoka- ja vaatejakelusta syntyneisiin jonoihin Kalliossa Helsingissä. Isännöitsijätoimisto onkin ryhtynyt asian hyväksi haltijakummiksi ja pyytänyt asukkaita täyttämään häiriöilmoituskaavakkeen alueella ongelmaksi asti jonoon järjestäytyvistä köyhistä.

Alueen yrittäjille tilanne on haastava, sillä tiiviiksi muodostelmiksi ryhmittäytyneet köyhäilijät estävät asiakkaiden pääsyn liikkeisiin. Köyhiä ei legendan mukaan voi ohittaa. Karmaisevin paljastus jutussa on, että köyhät voivat olla humalassa, rumia, likaisia ja haista pahalle.

Maa, jossa solidaarisuus loppuu rajoille on maa, jossa solidaarisuus loppuu myös yhteiskuntaluokkien rajoille. Toivottavasti joku keksii ratkaisun, ettei ihmisten tarvitse jonottaa ruokaa ja vaatteita paheksuvien silmien alla.

Mursunnahkaa kasvatellessa

2011-04-25T13:27:00.007+03:00

Olen pettynyt, olen vihainen, olen surullinen ja hämmentynyt. Mutta olen myös täynnä halua ymmärtää virheemme ja halua kasvaa liikkeenä. Olen levännyt. Olen valmis puolustamaan ihmisten yhdenvertaisuutta ja ympäristöä.

Usein sanotaan, että vaaleissa ei voi antaa ei-ääniä. Näissä vaaleissa niitä kuitenkin annettiin tuhansittain. Nämä eivät olleet ”uskomme huomiseen ja vaihtoehtoihin” -vaalit. Nämä olivat ”ei jumalauta käy” -vaalit.

Tappiosta voimme oppia. Analyysi tappion syistä jää helposti junnaamaan pettymyksen tasolle, jossa jokainen löytää syyt sieltä suunnalta, missä itse ei katso olleensa. Nyt kun olemme levänneet, voimme kaivaa esiin tilastot ja numerot, analysoida hävittyjen äänien sijainnin, käydä läpi viestintämme viimeiseltä neljältä vuodelta ja mikä tärkeintä, käydä läpi poliittiset ratkaisumme viimeiseltä neljältä vuodelta.

Katsomme peiliin, jatkamme kyllä -politiikkaa luomalla vaihtoehtoja järjestelmälle, jossa työn vastaanottaminen ei kannata, lajeja kuolee kiihtyvällä vauhdilla sukupuuttoon ja ihmiset eivät uskalla rakastaa. Mutta uskallamme myös sanoa: Tämä haisee, tämä on mätä, tätä en niele. Meidän on kirkastettava linjamme ja suuri suuntamme paitsi äänestäjillemme ja kannattajillemme myös itsellemme.

1251 kertaa kiitos kaikille äänestäjilleni. 1251 ihmistä uskoi, että juuri minä olisin paras tyyppi Keski-Suomesta ajamaan monimuotoisen Suomen asioita. Se tuntuu huikealle. Jatkat politiikan tekemistä ja yritän parhaani mukaan olla luottamuksenne arvoinen. Seuraava etappi on vihreiden puoluevaltuuskunta, jonne Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto päätti viikonlopun liittokokouksessaan esittää minua ensimmäisenä ehdokkaanaan. Myös työ Jyväskylän kaupunkipolitiikassa jatkuu. Esimerkiksi Yläkaupungin Yössä 21.5. olen mukana keskustelemassa opiskelijan tulevaisuudesta Jyväskylässä, kaupunkiviihtyvyydestä ja työelämästä klo 16-18 yliopiston C-rakennuksessa.

Jatkan myös luonnollisesti Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtajana. ViNOn jäsenmäärä on noussut hurjasti vaalien jälkeen. Se kertoo, että ihmiset haluavat liittyä mukaan työhön avoimen Suomen ja hyvinvoivan luonnon puolesta. Meillä on tänä vuonna hieno on-nellinen yhteiskunta työryhmä, jossa tällä hetkellä järjestetään talouspoliittisia lukupiirejä ja mietitään kokonaisvaltaisesti sitä, millainen olisi ViNOn mielestä hyvä ja oikeudenmukainen yhteiskunta. Toivon myös, että kaikki ottavat osaa rasisminvastaiseen toimintaan. Sille on nyt tarvetta. Jos olet kiinnostunut asiasta, niin ota yhteyttä (paloma.hannonen [ ät ] vino.fi).

Suuri kiitos tukiryhmälleni: Ilonalle, Jannelle, Villelle, Teealle, Kealle, Terhille, Marjalle, Eekulle, Eilalle, Emilialle, Anssille, Panulle, Antille, Samulille, Kyöstille, Talvikille, Aapolle, Soilelle, Timolle, Maarialle, Minnalle, Helille, Eerikalle, Marialle, Terolle, Veeralle, Petjalle, Maijalle, Ari-Pekalle, Antti-Jukalle, Neealle ja Sannalle. (Ja kaikille joita en ole tajunnut kiittää.)

Kiitos myös kaikille, jotka lahjoittivat rahaa kampanjaani.

Kampanjamme oli kaunis ja yhtenäinen, tehty hauskassa porukassa ja hyvässä hengessä.

”Sydämen asia nämä suuret puut
jossakin harhateillä olisin
ilman lehtien vihreyttä
neulasten tuoksua,
minä metsästä tullut
metsään menevä

Isä meidän päässäni
kuin räntäsade
kaulus pystyssä pää kumarassa
en pääse tästä maasta
tämän maan ilmasta ja ihmisistä”

Tai kuten äitini sanoi minulle muutama päivä sitten: Myötävirtaan on helppo uida, mutta vain mursunnahkainen perse kestää kovan ristiaallokon.

Sitä nahkaa kasvattamaan ja kroolitaitoja opettelemaan.

Kaupunkini

2011-04-24T12:14:00.005+03:00

Mutta minä rakastan kaupunkeja
hampaissa narskuvaa katupölyä
kauppoja, joista en ymmärrä
miten ne kannattavat.
Varpusia pöydän reunalla,
ihmiset kurottavat kodeistaan
ranskalaisten parvekkeiden ylle
tupakka huulessa
silmät kiinni.
Katsomme samoja aikatauluja
samaa naista joka kertoo
salaliitosta lastensairaalassa.
Rakastamme asfalttia
mutta mielessämme läikähtää
kaislikon tuoksu
viimeisellä jäällä
matkustava lokki.

-Paloma-

89 syytä äänestää monimuotoista numeroa 89

2011-04-13T14:28:00.005+03:00

*liito-orava, Pteromys volans
*naali, Alopex lagopus
*ripsisiippa, Myotis nattereri
*saimaannorppa, Phoca hispida saimensis
*tammihiiri, Eliomys quercinus
ampuhaukka, Falco columbarius
*etelänsuosirri, Calidris alpina schinzii
haarahaukka, Milvus migrans
*heinäkurppa, Gallinago media
*kiljuhanhi, Anser erythropus
kirjokerttu, Sylvia nisoria
*kotka, Aquila chrysaetos
*kultasirkku, Emberiza aureola
käenpiika, Jynx torquilla
lapasotka, Aythya marila
*lapinsirri, Calidris temminckii
*merikotka, Haliaeetus albicilla
*mustapyrstökuiri, Limosa limosa
*muuttohaukka, Falco peregrinus
peltosirkku, Emberiza hortulana
*pikkutiira, Sterna albifrons
pikkutikka, Dendrocopos minor
*rantakurvi, Xenus cinereus
*räyskä, Sterna caspia
selkälokki, Larus fuscus
sinipyrstö,Tarsiger cyanurus
*tunturihaukka, Falco rusticolus
*tunturikiuru, Eremophila alpestris
*tunturipöllö, Bubo scandiacus (Nyctea scandiaca)
*valkoselkätikka, Dendrocopos leucotos
rantakäärme, Natrix natrix
*rupilisko, Triturus cristatus
rantanuoliainen (rantaneula), Cobitis taenia
*verijuotikas, Hirudo medicinalis
etelänhernesimpukka, Pisidium supinum
*harmaasulkukotilo, Bulgarica cana
*hienouurresulkukotilo, Clausilia dubia
*jokihelmisimpukka, Margaritifera margaritifera
kaksihammaskotilo, Perforatella bidentata
*kalkkisiemenkotilo, Vertigo genesii
lapinsiemenkotilo, Columella columella
lettosiemenkotilo, Vertigo geyeri
leveäkierrekiiltokotilo, Aegopinella nitidula
nystysiruetana, Arion intermedius
*pikkuahmattikotilo, Ena obscura
*suorasuusulkukotilo, Cochlodina orthostoma
tunturisiemenkotilo, Vertigo extima
vuollejokisimpukka, Unio crassus
*hietakivikkohämähäkki, Berlandina cinerea
jättirapuhämähäkki, Xysticus cambridgei
karjalankääpiöhämähäkki, Peponocranium praeceps
kyhmyristihämähäkki, Araneus angulatus
kärppähämähäkki, Aulonia albimana
*lettokääpiöhämähäkki, Satilatlas britteni
lounaanvarpuhämähäkki, Cicurina cicur
onkaloriippuhämähäkki, Syedra cavernarum
rinnevarpuhämähäkki, Brommella falcigera
*rämeristihämähäkki, Aculepeira ceropegia
*suppilohämähäkki, Agelena labyrinthica
kalkkituhatjalkainen (kalkkikaksoisjalkainen), Iulus scanicus
isojuoksiainen (isojuoksujalkainen), Geophilus electricus
tammijuoksiainen (tammijuoksujalkainen), Brachygeophilus truncorum
jokisurviainen, Brachycercus harrisella
*keltasurviainen, Potamanthus luteus
*kymisurviainen, Ephemera lineata
*pohjanpurosurviainen, Paraleptophlebia werneri
*tummanyhäsurviainen, Habrophlebia fusca
*eteläntytönkorento, Coenagrion puella
kääpiötytönkorento, Nehalennia speciosa
*sorjahukankorento, Libellula fulva
viherukonkorento (kievanakorento), Aeshna viridis
*aarnikätkä, Bothdrideres contractus
*aarnimäihiäinen, Ipidia sexguttata
*aarniseppä, Crepidophorus mutilatus (Athous m.)
aarnivilistäjä, Phymatura brevicollis
aitojäärä, Clytus arietis
aitoristikiitäjäinen, Panagaeus cruxmajor
*antinhyrrä, Bembidion cruciatum (B. andrae)
auhtomantukuntikas, Philonthus confinis
*erakkokuoriainen, Osmoderma eremita
*haapaliskokuntikas, Quedius lundbergi
*haapasepikkä, Hylochares cruentatus
*haavanjalosoukko, Agrilus ater
*haavanlahokärsäkäs, Cossonus parallelepipedus
*haavanpikkutylppö, Acritus minutus
*haavansahajumi, Xyletinus tremulicola
*harjukaraseppä, Cardiophorus asellus
harmaalitukärsäkäs, Ceutorhynchus griseus
harmokallokas, Scotodes annulatus

Yllä olevat lajit on suojeltu luonnonsuojeluasetuksella.

*erityisesti suojeltu laji

lähde: Suomen lajien uhanalaisuus 2010

Elämän ennaltaehkäisyä

2011-04-11T21:10:00.001+03:00

On kätevää, ettei opintotukea ole sidottu indeksiin, sillä opiskelijaliikkeen energia on jo pitkään kulunut yhteen asiaan. Jos opintotukeen saataisiin tasokorotus ja sidottua se indeksiin, opiskelijoille jäisi aikaa miettiä opiskelijoihin kohdistuvia ristiriitaisia paineita.

Samaan aikaan, kun itse toistakymmentä vuotta opiskelleet poliitikot lyhentävät opiskelua ”kannustimilla”, pidetään opintotuen taso niin alhaisena, että opiskelijat joutuvat ottamaan joko lainaa tai menemään töihin. Täysipäiväinen opiskelu ei onnistu. Nuorista kasvaa lainalieassa elävä pikavippisukupolvi, joka on helppo pitää mukana epäreiluilla työmarkkinoilla, koska joku on lainannut heille leipää pöytään. Opiskelijoiden työtä puolestaan arvostetaan kuin purkkaa bussin penkillä, vaikka opiskelijat pitävät pystyssä suomalaista kaupan alaa ja vuokratyöfirmoja tekemällä epäsäännöllisiä ja huonosti palkattuja hommia. Parhaiten pärjää se, joka pitää suunsa kiinni ja alistuu.

Paitsi että opiskelijan täytyy samaan aikaan valmistua nopeasti, elää köyhyysrajan alapuolella tai ottaa lainaa, on meille esitetty kaino pyyntö lisääntyä mahdollisimman vikkelään, jotta talouskasvu pidetään vauhdissa ja suurten ikäluokkien eläkkeille riittää maksajia. Vanhemmuuteen kannustetaan siirtämällä perheelliset opintotuen asumislisän piiristä yleisen asumislisän piiriin. Tämä jopa puolittaa tulot, sillä yleinen asumislisä ei ole henkilökohtainen, vaan siihen vaikuttavat asuinpaikka, puolison tulot, asunnon pinta-ala ja virkamiehen mielenkiinto.

Jos opintotuki olisi sidottu indeksiin, opiskelijaliike ehkä metelöisi enemmän myös yliopiston rappiotilan etenemisestä. Taloudellista tukea saavat alat, jotka hyödyttävät yritysmaailmaa ja perustutkimusta arvostetaan koko ajan vähemmän.

Ja jos opintotuki olisi sidottu indeksiin, saattaisivat opiskelijat huomata, kuinka lähelle maksullinen koulutus on hiipinyt. Lähihistorian valossa en pitäisi salaliittoteoriana sitä, että hallitusneuvotteluihin marssitetaan yliopistojen rehtorit puolustamaan lukukausimaksuja, jolloin maksullinen koulutus voidaan esittää yliopistojen itsensä kinuamana muutoksena.

Politiikan muotisana on ennaltaehkäisy. Siinä on onnistuttu parhaiten korkeakoulupolitiikan saralla. Sillä ennaltaehkäistään paitsi perhe-elämää myös ilman talouden kytköksiä toimivaa tutkimusta. Sillä ennaltaehkäistään liiallinen kiinnostus yhteiskuntaa kohtaan sekä usko siihen, että meidän ikäpolvemme kouluttautumista ja työpanosta arvostetaan.

Tasa-arvoa perheeseen ja työhön

2011-04-11T10:11:00.005+03:00

Tasa-arvo mielletään usein asiaksi, joka erikseen parantaa joko miesten tai naisten asemaa. Ikään kuin naisten aseman parantaminen olisi pois miehiltä ja päinvastoin. Tasa-arvo auttaa kuitenkin molempia sukupuolia vapautumaan. Työn ja perheen yhdistäminen on tästä hyvä esimerkki.

Isät ovat voineet tähänkin asti käyttää isyyslomia ja vanhempainvapaita, mutta kyselytutkimuksen mukaan pidemmän vanhempainvapaan pitäminen aiheuttaa selvästi enemmän negatiivisia reaktioita miehen työpaikalla kuin lyhyen isyysloman pitäminen. Odotusarvo on, että isä pitää korkeintaan hänelle kiintiöidyn osuuden vapaasta.

Suomessa miehet käyttävätkin edelleen vain noin 7 prosenttia vanhempainvapaista. Maissa, joissa isille on korvamerkitty osa vanhempainvapaista, tilanne on täysin toinen.

Ruotsissa isät käyttävät kaikista perhevapaista noin 25 prosenttia ja Islannissa yli kolmanneksen. Suomessa tulisikin ottaa käyttöön nykyistä vajaan 10 kuukauden vapaata pidempi 6+6+6 kuukauden malli, jossa molemmille vanhemmille on osoitettu oma 6 kuukauden osuus ja 6kuukautta jaettavaksi vapaasti perheen tilanteen mukaan.

Kun ilmapiiriä muutetaan sellaisiksi, että isien on helpompi jäädä kotiin, parannetaan samalla naisten asemaa työmarkkinoilla.

Muutoksen jälkeen olisi selvempää, ettei vain nainen ole se joka jää hetkeksi työelämästä viettämään aikaa jälkikasvunsa kanssa. Kun tähän yhdistetään vanhemmuuden kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken, on epätasa-arvoa työelämässä ja perhe-elämässä parannettu sekä miesten että naisten osalta.

Tasa-arvoinen yhteiskunta ei pakota valitsemaan työn ja perheen välillä, vaan etsii uusia ratkaisuja, joilla nämä voi helpommin yhdistää. Se ei ajattele perhettä naisen projektina ja elannon hankkimista miehen projektina. Tasapainoisesti jaettu vastuu vanhemmuudesta parantaa molemman vanhempien mahdollisuuksia olla mukana työelämässä.

PALOMA HANNONEN kansanedustajaehdokas (vihr.) Jyväskylä

Julkaistu Keskisuomalaisessa 11.4.2011.

Kenen kaupunki - kaupungin Kangas

2011-04-08T10:19:00.006+03:00

Jossakin vaiheessa 2000-lukua ohitettiin eräs ihmiskunnan historian merkkipaalu: ihmisiä asuu nykyisin enemmän kaupungeissa kuin maaseudulla. Voimme siis puhua aidosti urbaanista planeetasta. Siksi myös ihmisten ja maapallon tulevaisuus ratkaistaan pitkälti siinä, kuinka sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä kaupunkeja pystymme suunnittelemaan ja rakentamaan. Kaupunkirakentaminen on siis globaalisti ja paikallisesti keskeisessä asemassa siinä, kuinka ihmiset saadaan kantamaan myös vastuuta yhteisestä hyvinvoinnista ja ympäristön tulevaisuudesta.

Kun kaavoituksessa luottamushenkilötkin toimivat usein virkamiehen ominaisuudessa päättäessään oikeusharkintaisista asioista, herää kysymys, missä vaiheessa ihmiset voivat yhdessä ideoida kaavaa ja kaupunkia? Useinhan tilanne on se, että valmistelutyötä on jo tehty ennen kuin kaupunkilaisia tai luottamushenkilöitä kuullaan. Olisi aivan mahdollista esittää erilaisia visioita alueiden suunnittelusta ja jopa järjestää kehityksen suunnasta kansansäänestyksiä. Tämän pohjalta voitaisiin sitten valmistella yksityiskohtaisempi kaavaesitys, johon pätisi normaalit kuulemiskäytännöt.

Toimivalla, osallistavalla kaupunkisuunnittelulla on yhteys toimivaan demokratiaan. Erityisesti kaavoituksessa on oleellista myös kuntapäättäjien sidonnaisuuksien julkisuus, sillä yksittäiset tahot saattavat hyötyä kaavoituksesta rahallisesti merkittävästi. Jotta kaavoituksessa kohdeltaisiin tasapuolisesti eri tahoja ja saataisiin myös kuntalaisten näkemykset esiin, on otettava huomioon muutakin kuin tontille saatava kerrosneliömäärä ja siitä saatava hinta.

Kaupunkiin kaivataan enemmän yhteistä tilaa, jossa ihmiset voivat viettää aikaa ilman ostopakkoa - myös talvella, kun puistoissa oleminen ei ole niin helppoa. Ihmiset tuottavat myös valtavan määrän kulttuuria vapaaehtoisvoimin ja sen tekemiselle ja mainostamiselle on löydyttävä tilaa, jottei kaikki ilmoitustaulut keskustassa ole yritysten hallinnassa ja maksullisia.

Kenen kaupunki - kaupungin Kangas -tilaisuudessa keskustelimme kaupunkidemokratiasta, kaupunkisuunnitteluun osallistumisesta sekä Kankaan alueesta yhteisen ja yksityisen tilan näkökulmasta. Tilaisuus keräsi Vakiopaineeseen noin 30 ihmistä, jotka halusivat puhua paitsi konkreettisista ideoista Kankaaseen liittyen myös ylipäänsä siitä, onko mielipiteillä ja kansalaisvaikuttamisella Jyväskylässä mitään merkitystä. Kaupungin visiointiin kaivataan moniulotteisuutta.

Kangas on aivan keskustan vieressä oleva alue, josta iso osa on kaupungin omistuksessa. Vanhat tehtaat ja jokiympäristö tekevät alueesta persoonallisen. Joen kohdalla keskustelijat pohtivat mahdollisuutta kunnostaa jokea ja saada jopa väylä jokea pitkin Tuomiojärvestä Jyväsjärveen. Joen reunaan ei saa rakentaa. Keskustelijat toivoivat alueelle yhteisöllistä korttelirakennetta ja yhteisiä sisäpihoja.

Alueen laitamille toivottiin harrastusmahdollisuuksia nuorille ja lapsille. Erityisesti alueelle kulkeminen tulisi onnistua pyörillä ja kävellen. Kankaasta toivottiin erilaisia rakennusmateriaaleja, kuten puuta ja tiiltä yhdistelevää aluetta, jossa arkkitehtuuri saisi olla kaunista monimuotoista ja yllättävääkin, ideoita voisi hakea vaikka Alvar Aallolta. Alueen suunnitteluun toivottiin mukaan positiivisia kokemuksia onnistuneesta yhteisöllisestä suunnittelusta ja ekologisista kaupungeista ja kaupunginosista. Aluetta toivottiin autottomaksi, mikä toivottaisi tervetulleeksi muutkin kuin alueella asuvat ihmiset.

Alueelle kaivattiin erityisesti yhteisiä ja avoimia tiloja lapsille, nuorille ja järjestöille sekä yhteissaunaa. Keskustelijat pitivät ristiriitaisena sitä, että samalla kun Tuulenkylän yhteisö käy kamppailua alueestaan, järjestetään toista yhteisöllistä projektia. Kaupungin tulee sitoutua siihen, että yhteisö saa jatkaa toimintaa ja rakentaa tulevaisuutta luottavaisena, eikä sitä saa ajaa alas.

Tärkeänä pidettiin myös, ettei alueesta tule kaupunkia kaupungin sisälle, joka sulkeutuu omaan yhteisöönsä, vaan että se on kirjava alue, joka on koko kaupungin ja kaikkien kaupunkilaisten käytössä.

Paloma Hannonen
Tero Toivanen

Kuva osoitteesta: http://www.flickr.com/photos/peterhess/4795487773/sizes/m/in/photostream/

Katso Ylen ja Keskisuomen suuri vaalipaneeli

2011-04-04T13:34:00.002+03:00

Osallistuin viikonloppuna Ylen ja Keskisuomalaisen suureen vaalipaneeliin kirjamessuilla. Paneelissa olivat mukana myös pienpuolueet ja mielenkiintoisia vastauksia saimme kuulla. Katso video paneelista: http://www.ksml.fi/uutiset/eduskuntavaalit-2011/katso-keski-suomen-suuri-vaalipaneeli-t%C3%A4st%C3%A4/660983

Monimuotoiset videot

2011-04-04T13:18:00.002+03:00

Monimuotoinen-vaalivideot on julkaistu. Kaupunkivideossa puhun politiikan rappiotilasta ja kuinka se parannetaan, monimuoisesta työstä ja monimuotoisesta luonnosta. Monimuotoinen-animaatiossa on yhdeksän tiukkaa poliittista tavoitetta avoimemman, ympäristöstään ja ihmisistä välittävän Suomen saavuttamiseksi. Katso videot ja jos herää kysymyksiä, niin tule juttelemaan tai kysy vaikka sähköpostilla osoitteessa paloma.hannonen@vino.fi.

Monimuotoinen maaseutu on vihreä

2011-04-04T08:21:00.003+03:00

Monet ajattelevat, että vihreät haluavat kuihduttaa pienet paikkakunnat ja suorastaan kieltää maaseudun olemassaolon kaikkinensa. Kuitenkin näyttää siltä, että vihreiden kannattajilla on samanlaiset toiveet maaseudusta kuin suomalaisilla keskimäärin.

Sitran tekemässä tutkimuksessa keskustan kannattajien toiveet liittyvät lähinnä maaseudun kilpailukykyyn ja osa-aikaiseen maaseutuasumiseen. Vihreiden kannattajien toiveet taas liittyvät esim. luomu- ja lähiruoan saatavuuteen, maaseudun saavutettavuuteen, luontokokemuksiin sekä vihreään talouteen ja monipuoliseen yritystoimintaan.

Maaseutupolitiikka ei ole pelkkää maa- ja metsätaloutta. Maaseudun hyvinvointi ei synny jättimarketeilla, jotka köyhdyttävät kylien keskustat. Monimuotoinen maaseutu tarvitsee monimuotoista työtä. Elinkeinotuet on kohdistettava pienille ja aloittaville yrityksille. Uusiutuvat energiamuodot ja vihreä teknologia ovat maaseudulle valtava mahdollisuus. Luomutuotannon osuus suomalaisesta ruoan tuotannosta on nostettava 50 %:in vuoteen 2030 mennessä. Esimerkiksi vuonna 2009 maa- ja metsätalousministeriö myönsi yli 250 000 euroa tehotuotetun lihan imagokampanjointiin. Vastaavat kampanjatuet tulee jatkossa suunnata eettisesti ja ympäristöystävällisesti tuotetun luomuruoan edistämiseen.

Monimuotoinen maaseutu tarvitsee monimuotoista politiikkaa. Suomea ei voi jakaa keskenään eriarvoisiin osiin. Nykyinen kuntienvälinen talouskilpailu ei ole kenenkään etu. Kuntarajojen tulee määräytyä luonnollisten työssäkäyntialueiden mukaisesti, jotta alue- ja palvelurakennetta kyetään kehittämään järkevästi ja kaikille kunnasta riippumatta takaamaan esim. hyvä terveydenhuolto. Kuntien yhdistyessä on kehitettävä lähidemokratiaa, jottei päätöksenteko karkaa ihmisten käsistä.

PALOMA HANNONEN Jyväskylän rakennus- ja ympäristölautakunnan pj kansanedustajaehdokas (vihr.) Jyväskylä

Kirjoitus julkaistu Keskisuomalaisen verkkolehdessä 31.3.2011

Ville Niinistö ja Paloma Hannonen Jyväskylässä: Suljetun kabinettipolitiikan aika on ohi!

2011-03-29T22:36:00.001+03:00

TIEDOTE

VAPAA JULKAISTAVAKSI 29.3.2011

Ville Niinistö ja Paloma Hannonen Jyväskylässä:
Suljetun kabinettipolitiikan aika on ohi!

- Keskeinen syy suomalaisten poikkeuksellisen alhaiselle luottamukselle politiikkaan on politiikan sulkeutuneisuus. Suomessa julkinen keskustelu politiikasta jää latteaksi ja puoluejohtajat välttelevät vaalien allakin konkreettisten ratkaisujen ja mielipiteiden ilmaisemista Suomen tulevaisuudesta. Ihmisille on tarjottava rohkeasti vaihtoehtoja ja osoitettava, että politiikalla voi muuttaa yhteiskuntaa, sanoo vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö Avoimuutta politiikkaan -tilaisuudessa Jyväskylässä, vihreiden vaalikahvilassa.

- Vihreät haluaa, että koko politiikan tekotapa uusitaan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi: asioiden valmistelua on saatava avoimeksi, kokouksia julkisiksi ja politiikka puhtaaksi epäasiallisista kytköksistä, Niinistö sanoo.

Politiikan kunnianpalautus ei tapahdu heittelemällä tyhjiä vitsejä, vaan tekemällä politiikasta läpinäkyvää uudella lainsäädännöllä ja toimintakulttuurilla.

- Esimerkiksi kunnallispolitiikassa lautakunnat on avattava kaikille ja sekä valtuuston että lautakuntien kokouksia on voitava seurata netissä. Kunnallisten luottamushenkilöiden sidonnaisuuksien ilmoittaminen on heidän omalla vastuullaan. Uudessa kuntalaissa myös kunnalliset päättäjät on velvoitettava lailla ilmoittamaan taloudelliset kytköksensä, koska nämä saattavat vaikuttaa nimenomaan kunnallisessa päätöksenteossa kuten kaavoituksessa, toteaa Keski-Suomen vihreiden ehdokas Paloma Hannonen

Tarvitaan myös suoraa demokratiaa, jossa vahvistetaan kansalaisaloittein ja lisääntyvin kunnallisten kansanäänestysten avulla ihmisten mahdollisuuksia itse vaikuttaa päätöksentekoon. Liitoskunnissa on varmistettava lähidemokratian toteutuminen esimerkiksi kaupunginosalautakuntien avulla, Hannonen ja Niinistö korostavat.

Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö oli Jyväskylässä tukemassa vihreiden eduskuntavaalikampanjaa. Vihreiden tavoitteena on saada Keski-Suomesta ensimmäinen vihreä kansanedustaja.

Avoimuutta politiikaan -tilaisuus!

2011-03-27T17:49:00.002+03:00

Tervetuloa keskustelemaan kabinettipolitiikan ongelmista ja siitä, millaista on uuden Suomen avoin politiikka, johon ihmisten on helppoa osallistua.

Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja perustuslakivaliokunnan jäsen Ville Niinistö ja vihreä kansanedustajaehdokas sekä vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtaja Paloma Hannonen esittelevät vihreiden näkemyksiä siitä, kuinka politiikan avoimuudella ja suoralla demokratialla voidaan palauttaa ihmisten usko politiikkaan ja omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa.

Vastaamme myös mielellämme kysymyksiin uudesta vaalilaista, vaalirahoituksesta, sidonnaisuuksien avoimuudesta, avoimista valiokunnista ja kaikesta muusta, mikä liittyy radikaalisti avoimeen politiikkaan.

Avoimuutta politiikkaan: 29.3 klo 11-12.30 Vihreiden vaalikahvilassa Galleria Hopassa, osoitteessa Kauppakatu 6.

Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.

Lisätietoja:
Paloma Hannonen
050 593 1190

Ole oma itsesi - kaikki muuttuu paremmaksi

2011-03-27T17:43:00.004+03:00

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOn puheenjohtajat kannustavat jokaista olemaan oma itsensä – oli sitten homo tai hetero, uskovainen tai ateisti tai jotain näiden väliltä.

Älä alistu! -kampanja esittää, että ihmiset ovat usein homoja ympäristön painostuksesta.

- Samaan aikaan uutisoidaan tutkimuksia, joissa käy ilmi, että monet homot ja lesbot varsinkin pienillä paikkakunnilla joutuvat kiusatuiksi ja homonuorten itsemurhariski on moninkertainen verrattuna muihin nuoriin. Kuinka tällaisessa maailmassa kukaan nuori voi kokea, että ympäristö suorastaan painostaa olemaan homo, kysyy ViNOn puheenjohtaja Paloma Hannonen.

Älä alistu! -kampanja kehottaa taistelemaan vastaan ja tekemään parannuksen muuttumalla heteroseksuaaliksi.

- Sellaista mikä ei ole rikki, ei tarvitse eheyttää. Jos joku on hetero, koska raamatussa sanotaan niin, ei kenelläkään ole siihen mitään sanottavaa. Tällainen kampanja, jossa nuorille väitetään, että kaikki ei muutu paremmaksi, puolestaan on tunkkainen ja vastuuton, toteaa ViNOn puheenjohtaja Inka Venetvaara.

Kampanjan videossa nuori nainen kertoo anonyymisti, kuinka on parantunut bi-seksuaalisuudesta.

- Seksuaalisuus ei ole mikään staattinen tila kehdosta hautaan. Totta kai jokainen saa olla ensin homo ja sitten hetero, jos siltä tuntuu – ja myös päinvastoin. Toivoisin, että seksuaalisuuden ja sukupuolen tarkkoja rajoja voitaisiin jo 2010-luvulla höllentää eikä ihmisen olisi pakko edes valita tarkkaa määritelmää seksuaalisuudelleen, jos niin ei halua tehdä, sanoo ViNOn puheenjohtaja Hannonen.

Paloma Hannonen ja Inka Venetvaara

Järjestöllä on kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa.

Kannanotto huomioitiin ainakin Keskisuomalaisessa, Ilta-Sanomissa, Aamulehdessä.

Ilmastolaki nyt!

2011-03-27T17:41:00.001+03:00

Ilmastonmuutos ja monimuotoisuuden köyhtyminen ovat oman aikamme suurimmat haasteet. Jos emme saa suhteutettua yhteiskuntaamme ja elämäntapaamme maapallon kantokykyyn ja sen rajallisiin resursseihin, uhkaavat hallitsemattomat luonnonilmiöt ja romahtavat ekosysteemit myös oman lajimme tulevaisuutta.

Ilmastonmuutos tuntuu isolta ja hallitsemattomalta. Myös ilmastonmuutoksen torjuntaan vaadittavat päästövähennystavoitteet tuntuvat kertavilkaisulla lähes mahdottomilta saavuttaa.

Kansainvälisen, hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan teollisuusmaiden on vähennettävä päästöjään 25-40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 80-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, vuoden 1990 tasosta, jotta ilmaston lämpeneminen olisi mahdollista pysäyttää alle kahden asteen.

Suomi on jo sitoutunut EU-tavoitteiden myötä 20 prosentin päästövähennyksiin ja näyttää todennäköiseltä, että EU-tavoite kasvaa 30 prosenttiin.

Suomen on paljon järkevämpää pyrkiä päästövähennystavoitteisiin suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti kuin odotella ensin puolivuosikymmentä ja joutua sen jälkeen tekemään valtavia suunnanmuutoksia.

Ilmastolaki antaa tähän vastauksen. Ilmastolaki velvoittaisi hallituksen vähentämään päästöjä vuosittain vähintään viisi prosenttia jäljellä olevista päästöistä. Näin ollen Suomen ilmastopolitiikka olisi sen tavoitteen mukaista, johon sillä pyritään eli ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Kuvat sulavista jäätiköistä, kuivuvista viljapelloista ja myrskyävistä meristä lamaannuttavat. Emme voi hallita luontoa, mutta omia toimiamme voimme.

PALOMA HANNONEN
kaupunginvaltuutettu kansanedustajaehdokas (vihr.) Jyväskylä

Julkaistu Keski-Suomalaisessa 23.3.2011

Vaaleihin kolme viikkoa: Mitä voi vielä tehdä?

2011-03-27T17:29:00.003+03:00

Vaaleihin on tänään tasan kolme viikkoa aikaa. Itselläni alkoi juuri loma töistä, joten saan keskittyä vihdoin tähän ihanaan vaalihulluuteen täysin siemauksin. Vaalielämä kuitenkin alkoi jo vuosi sitten, kun ehdokkuuteni varmistui. Sen jälkeen olemme yhdessä parhaimman tukiryhmäni kanssa miettineet kaikkea aikatauluista ja sisällöistä väreihin ja videoihin. Vuosi on ollut kerta kaikkiaan hieno. Tässä muutama vinkki siitä, mitä vielä voit tehdä, jos haluat olla mukana luomassa uutta, monimuotoista Suomea:

1. Voit seurata kuulumisia ja tapahtumia Facebook-sivuillani ja osoittaa samalla tukesi kampanjalle, jonka tavoitteena on monimuotoinen luonto, monimuotoinen työ ja monimuotoinen politiikka.

2. Olet todella tervetullut mukaan myös tekemään kampanjatyötä turuille ja toreille sekä osallistumaan esimerkiksi peli-iltoihin, joita pidän vaalikahvilassamme Kauppakatu 6:ssa.

Ja esimerkiksi huomenna teemme baarikierroksen ja juttelemme politiikasta Ville Niinistön kanssa. Aloitamme Sohwilta klo 18. Tule mukaan juttelemaan

Täältä löydät kaikki tapahtumat: http://paloma2011.net/kalenteri/

Älä arkaile tulla mukaan!

3. Kampanjani rahoitus koostuu pienistä lahjoituksista ja omista säästöistä. Jokainen kahvikupinkokoinen lahjoitus on tärkeä matkalla kohti tavoitetta. Voit tehdä lahjoituksen netissä tai lähettämällä tekstiviestin TUE20 Paloma Hannonen (20e) tai TUE10 Paloma Hannonen (10e) numeroon 16511.

4. Voit liittyä vihreiden jäseneksi täällä ja olla mukana luomassa uutta Suomea.

5. Voit napata minulta tai vaalikahvilastamme mukaasi pinssini ja kiinnittää sen vaikkapa laukkuusi tai takkiisi.

6. Ja viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä: äänestä ennakkoon 6.-12.4. tai viimeistään vaalipäivänä su 17.4.

Vaalit ovat hyvä mahdollisuus kysyä ehdokkailta kaikkea maan ja taivaan välillä ja nähdä, että ehdokkaiden ja puolueiden välillä on eroja. Tule siis rohkeasti juttelemaan tai lähetä vaikka sähköpostia osoitteeseen paloma.hannonen [ät] vino.fi.

Hauskaa alkanutta kevättä ja vauhdikasta politiikan aikaa! Nähdään!

So long saimaannorppa?

2011-03-20T19:41:00.002+02:00

Saimaannorppa (Phoca hispida saimensis) on äärimmäisen uhanalainen norpan alalaji, jota esiintyy vain Suomessa. Tuon vesiemme pikku asukin levinneisyysalue on yli 10 000 km2, mutta iso osa kannasta keskittyy Pihlajavedelle ja Haukivedelle.

Saimaannorpan kanta on noin 270 yksilöä ja on arveltu, että pienin elinvoimainen kanta olisi vähintään 400 yksilöä. Tämä on tavoite, joka on otettu myös saimaannorpan suojelustrategiassa. Tavoite on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Aika paljon kurottavaa siis siihen nähden, että ennen vuotta 2010 syntyi useampana vuonna poikkeuksellisen pieni norppaikäluokka, jota pesäkuolleisuus ja kalaverkkokuolemat edelleen verottivat.

Norppa rauhoitettiin metsästykseltä vuonna 1955, mutta kasvava rantarakentaminen, joka lisää talviaikaista liikkumista Saimaalla, kasvattaa todennäköisesti myös norpalle vaarallisen kalastuksen määrää. Toisin kuin joskus kuulee puhuttavan, on Saimaalla kalastus pääosin harrastuskalastusta. Ilmastonmuutos ja leudot talvet puolestaan aiheuttavat pesien romahtamista ja kuuttien pesäkuolleisuutta. Norpan kanta on pienimmillään käynyt 180 yksilössä, mikä tarkoittaa sitä, että myös geneettisen variaation vähäisyys on riski norpan kyvylle selviytyä muuttuvassa ympäristössä.

Pieni kanta altistaa lajin myös satunnaisten yksittäisen tekijöiden aiheuttamalle sukupuutolle.

Saimaannorppa saa poikaset helmi-maaliskuussa. Onnistunut saimaannorpan pesintä vaatii jääpeitteen ja kasaantuvaa lunta. Emo vieroittaa kuutit noin kuukauden ikäisinä eli huhtikuun lopulla. Juuri tämä vieroitusvaihe on erittäin riskialtista aikaa kuuteille, jotka liikkuvat paljon tutkien elinympäristöään. Se missä kuutti on syntynyt, ei automaattisesti ennusta sitä, missä kuutti liikkuu ensimmäisinä kuukausinaan. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että koko saimaannorpan ydinelinalue suojellaan, eikä pelkästään sitä välitöntä aluetta, jolla on saimaannorpan pesä.

Tähän asti verkkokalastusrajoitus ajalle 15.4.-30.6. on perustunut osakaskuntien vapaaehtoiseen sopimukseen. Viime vuosina noin 60% kuuteista on syntynyt rajoitusalueilla. Rajoituksilla onkin saavutettu rajoitusalueilla hyviä tuloksia, mutta norppia on edelleen kuollut pyydyksiin rajoitusalueiden ulkopuolella.

Viime vuoden toukokuussa Euroopan komissio antoi Suomelle virallisen huomautuksen siitä, ettei Suomi ole saanut saimaannorpan suojelua hoidettua kunnialla.

Kevätrajoitusalueen pinta-ala oli vuonna 2010 runsaaseen 1 500 km2 ja tälle vuodelle tavoitteeksi on asetettu 1800 km2. Maa- ja metsätalousministeriö sitoutui kieltämään keväisen verkkokalastuksen keväästä 2011 alkaen asetuksella, ellei tavoiteltua aluetta saataisi suojeltua vapaaehtoisin sopimuksin.

Etelä-Savon ELY-keskus vaati 11.3. verkkokalastuksen kieltävää asetusta. Oikeuskansleri antoi aivan oikeutetusti MMM:lle lausunnon, ettei Etelä-Savon ELY-keskus voi hyväksyä sellaisia sopimustarjouksia osakaskunnilta, joihin ne ovat itse lisänneet verkkokalastuksen mahdollistavia aukkoja.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila antoi kuitenkin 16.3. ELY-keskukselle käskyn hyväksyä myös osakaskuntien tarjoamat aukolliset sopimukset. Näin ollen norpan kannalta kaikkein keskeisimmäksi määritellyn ydinalueen sisällä on edelleen aukkoja.

Aikaa sopimusten tekemiseen tai asetuksen antamiseen on vajaa kuukausi. Sen jälkeen menetämme jälleen liian monta kuuttia täysin kunnianhimottomien ja riittämättömien suojelutoimenpiteiden takia. Ministeri Anttilalla ei ole aikaa enää vetkutella ja mielistellä mökkiläisiä. Verkkokalastuksen kieltävä asetus on säädettävä heti. Ilman toimia saimaannorppa tulee kuolemaan sukupuuttoon.

ViNO: Siviilipalvelus tasa-arvoiseksi vaihtoehdoksi asepalvelukselle

2011-03-09T10:37:00.000+02:00

Tänään julkaistun siviilipalveluksen kehittämistyöryhmän raportti esittää, että siviilipalvelusta kehitetään tasa-arvoiseksi vaihtoehdoksi asepalveluksen rinnalle. Työryhmä esittää, että siviilipalvelus avattaisiin vapaaehtoisena myös naisille ja että siviilipalveluskeskus valtiollistetaan. Sen sijaan työryhmä ei esitä siviilipalvelusajan lyhentämistä.

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto (ViNO) pitää työryhmän esitystä tältä osin käsittämättömänä. ViNO vaatii siviilipalvelusajan lyhentämistä kuuteen kuukauteen.

- Siviilipalvelusaika on nykyisin pituudeltaan puolet yleisintä asepalvelusaikaa pidempi. Tämän takia voidaan hyvin puhua siviilipalveluksesta rangaistuksena aseista kieltäytymisestä. Tämä on siviilipalveluksen merkittävin epäkohta ja juuri tämä asia vaatisi pikaisesti korjaamista, vaatii ViNOn puheenjohtaja Paloma Hannonen.

ViNO kiittää työryhmän esitystä olla keinotekoisesti perustamatta yhteisiä koulutusjaksoja siviilipalvelukseen ja asepalvelukseen.

-Toteutuessaan tällainen järjestely, jossa yhdistetään ase- ja siviilipalveluksen koulutussisältöjä, loukkaisi räikeästi aseistakieltäytyjien vakaumusta olla tukematta asevoimien toimintaa ja todennäköisesti lisäisi myös siviilipalveluksesta kieltäytyvien määrää, toteaa ViNOn puheenjohtaja Inka Venetvaara.

ViNO muistuttaa, että vielä siviilipalvelukseen liittyvien epäkohtien lisäksi suuri häpeä maallemme on nykyinen käytäntö määrätä vankeusrangaistuksia sekä ase- että siviilipalveluksesta kieltäytyville. Totaalikieltäytyjät on vapautettava ja tästä ihmisoikeuksia loukkaavasta käytännöstä luovuttava välittömästi, kuten Euroopan Neuvosto on Suomelta vaatinut.

Lisätiedot:

Puheenjohtaja Paloma Hannonen,

Puheenjohtaja Inka Venetvaara

Järjestöllä on kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa.

Julkaistu 9.3.2011

Nuoria kiinnostaa politiikan tulevaisuus

2011-03-03T12:54:00.002+02:00

Media ja päättäjät ovat osoittaneet huolta siitä, ettei nuoria kiinnosta politiikka, nuoret eivät äänestä, eivätkä ole kiinnostuneita yhteiskunnallisesta toiminnasta. Viime eduskuntavaaleissa alle 30-vuotiaista äänesti noin 50-55 prosenttia, kun kokonaisäänestysprosentti oli noin 68.

Keväällä julkaistun Mitä välii -tutkimukseen osallistuneille nuorille tärkeitä asioita olivat esimerkiksi opintotuen riittävyys, työttömyyden ratkaiseminen, homo- ja lesboparien oikeudet sekä maahanmuuttokysymykset.

Toisin sanoin, nuoria kiinnostaa tulevaisuus kokonaisuudessaan, eikä pelkästään omien etujen ajaminen.

Mikä politiikassa sitten nuoria tökkii? Tutkimuksen mukaan oma sukupolveni ei suinkaan jätä äänestämättä siksi, ettei meillä olisi näkemyksiä politiikan kysymyksistä. Äänestämättä jätetään, koska ei uskota poliitikkojen pitävän lupauksiaan, vaalien muuttavan politiikan suuntaa tai, että on mahdollista löytää ehdokas, joka ajaa itselle tärkeitä asioita.

Poliittiset opiskelija- ja nuorisojärjestöt ja muun muassa Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry ovat pyrkineet tuomaan politiikkaa nuorille läheisemmäksi kiertämällä lukioissa ja ammattikouluissa puhumassa politiikasta ja tuomassa näkyviksi eri puolueiden eroja.

Meidän onkin päästävä eroon ajatuksesta, että nuoria on suojeltava politiikalta.

Poliittinen keskustelu ja erilaiset näkemykset kansalaisvaikuttamisesta on saatava takaisin kouluihin ja oppilaitoksiin.

Media puolestaan voi lakata suhtautumasta nuoriin niin kuin meitä kiinnostaisi ainoastaan skeittirampit ja torkkupeitot.

Nuorilla ehdokkailla on usein kokonaisvaltainen näkemys siitä millaisen Suomen haluaisimme omalle sukupolvellemme ja nuoria äänestäjiä kiinnostaa muukin kuin alkoholin hinta tai näkyykö jääkiekkoa telkkarista ilmaiseksi.

Ja viimeiseksi nuoret, meitä on huijattu. Meiltä on viety valtaa ja itsetunto hokemalla, että nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä. Emme me ole tulevaisuuden päättäjiä. Me olemme päättäjiä jo nyt, jos itse niin haluamme.

PALOMA HANNONEN
kansanedustajaehdokas (vihr.) Jyväskylä

Kirjoitus julkaistu Keskisuomalaisessa 3.3.2011.

Monimuotoinen kaupunki ja Kaupungin Kangas

2011-03-02T18:30:00.001+02:00

Kankaan alueen kohtalo Jyväskylässä herätti keskustelua viime kesänä, kun selvisi, että alueelle oltiin suunnittelemassa sairaalaa ja valmisteluja tehtiin melkein valmiiksi ilman, että luottamushenkilöt saati kaupunkilaiset olisivat asiasta kuulleet.

Tämä ilmiö kertoo jotain oleellista kuntapolitiikasta ja kaupunkisuunnittelusta yleisestikin.

Ihmisten osallistumismahdollisuudet on rajattu valituksiin, mikä tekee asetelmasta automaattisesti sellaisen, että kaupunkilaiset ovat muutosvastarintaisia jurnuttajia. Not in my back yard (eli ei minun takapihallani) ilmiö aiheuttaa todellisia ongelmia silloin, kun vastustetaan kaikkia muutoksia, joita oman kodin lähelle suunnitellaan esimerkiksi silloin, kun mietitään vaikkapa kaupungin vuokra-asuntojen sijoittamista kaupungin sisällä. Oman takapihan vartiointi aiheuttaa kaupunginosien erilaistumista köyhien ja rikkaiden kaupunginosiin, maahanmuuttajien ja paikallaan pysyvien kaupunginosiin.

Kaavoituksella on mahdollista vaikuttaa kaupungin tulevaisuuteen - puhuttiin sitten kirjastojen tai koulujen sijoittamisesta tai maahanmuuttajien kotoutumisesta. Onnistunut kaavoitus kuitenkin sitä, että kaupunkilaiset voivat olla siihen tyytyväisiä. Se taas edellyttää kaupunkilaisten osallistumista oman kaupunkinsa asioiden valmisteluun ja päätöksentekoon jo suunnittelun alkuvaiheessa.

Kuinka ihmiset sitten pääsisivät mukaan kuntiensa suunnitteluun?

Yksi hyvä esimerkki on kiistely, jota käydään tällä hetkellä Turussa. Turun vihreiden varavaltuutettu ja kaavoituslautakunnan jäsen Ville-Veikko Mastomäki loi lautakunnalle facebook-ryhmän ja sai peräänsä kaupunginjohtajan, jonka mukaan kyseinen ryhmä esti vähintään nimensä osalta kunnan ja sen asukkaiden arvokkaan asioiden hoitamisen.

Joidenkin mielestä keskustelu ja päätöksenteko kuuluu edelleen kabinetteihin ja ”valioyksilöille”.

Kaavoituksesta, niin kuin suuresta osasta muitakin kaupungin asioita, keskustellaan pääasiassa yksisuuntaisesti. Vuorovaikutus kaupunkilaisten ja virkamiesten sekä kaupunkilaisten ja luottamushenkilöiden välillä on vähäistä siihen nähden, kuinka paljon erilaisia viestintäkanavia nykyään on käytössä. Erilliset osallistamiskanavat, kuten kaupunkien omat keskustelufoorumit, keräävät harvoin suuria määriä kannanottoja.

Tässä, niin kuin ylipäänsä muutenkin, keskustelu kannattaa viedä siis sinne, missä ihmiset jo valmiiksi ovat.

Ja tämä ei tietysti tarkoita sitä, että kaikki keskustelu tulisi olla facebookissa (uskokaa tai älkää, ei sielläkään kaikki ole puolustamassa omia oikeuksiaan ja mielipiteitään). Osallistumismahdollisuuksien määrä on kasvatettava aivan toisiin sfääreihin. Siihen tulee kuulua niin perinteiset keskustelutilaisuudet, lehtien palstat, muistutukset, facebook kuin avoimet lautakuntakokoukset ja ylipäänsä radikaalin avoimuuden tuominen poliittisen päätöksenteon kantavaksi voimaksi.

Ja se Kankaan alue. Sen kohtalo on keskustelun tuloksena saanut erittäin positiivisen käänteen.

Kaupungilla on meneillään projekti nimeltä Kaupungin Kangas , jota vetää HUB Jyväskylä. Sen tarkoituksena on saada ihmisiltä konkreettisia ehdotuksia Kankaan alueen kehittämiseksi. Yksi mahdollisuus omien mielipiteiden esittämiseen on maanantaina 14.3., kun demokraattisen ja avoimen kaupunkisuunnittelun rakastajat kokoontuvat Tero Toivasen ja minun kutsumana Vakiopaineeseen klo 18 alkaen pohtimaan kaupunkisuunnittelua ja kaavoitusta yleisesti sekä Kankaan aluetta hieman yksityiskohtaisemmin. Iltaan osallistuu myös HUB Jyväskylän Antti Poikola.

Nyt on siis äärimmäisen hyvä tilaisuus olla mukana muuttamassa politiikan kankeita ja suljettuja tapoja. Tuodaan kaupunki ja sen tulevaisuus osaksi jokapäiväistä keskustelua ja tehdään sen suunnitteleminen jokaiselle mahdolliseksi.

Monimuotoinen politiikka tarvitsee avointa kaupunkisuunnittelua ja ihmisten osallistumista.

Maksuton koulutus on kirjattava perustuslakiin

2011-02-23T18:06:00.000+02:00

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO vaatii maksuttoman koulutuksen kirjaamista perustuslakiin tulevalla vaalikaudella. Maksuttomuuden tulisi koskea kaikkia aina peruskoulusta tohtorin tutkintoon saakka.

- Myös toisen tai kolmannen korkeakoulututkinnon on säilyttävä maksuttomana, ViNOn puheenjohtaja Paloma Hannonen kommentoi järjestön tuoretta eduskuntavaaliohjelmaa lauantaina järjestetyssä kampanja-avauksessa Turussa.

Muita ViNOn vaaliteemoja ovat poliittisen päätöksenteon avoimuuden lisääminen, kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattaminen, turvapaikanhakuprosessin nopeuttaminen sekä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. ViNO vaatii myös sukupuolineutraalin avioliittolain ja ilmastonlain sorvaamista. Äänestysikärajan järjestö laskisi kunnallisvaaleissa 16 ikävuoteen.

Vaalikampanjan avauksessa oli puhumassa myös Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Ville Niinistö, joka nousi eduskuntaan vuonna 2007 yhtenä vinolaisista ehdokkaista.

- Nuorisojärjestöjen kannat kertovat paljon siitä, minne päin kukin emopuolue kallistuu tulevaisuudessa. Joissa puolueissa suunta on konservatiivinen. ViNOlla on tärkeä rooli siinä, että emopuolueella pysyy kirkkaana mielessä se ihanneyhteiskunta, jota Vihreät tavoittelevat, Niinistö sanoi kampanja-avauksessa.

- Seuraavissa vaaleissa käydään arvokamppailua sulkeutuneen, vanhakantaisen Suomen ja avoimen, ihmisten yhdenvertaisuutta ajavan uuden Suomen välillä. ViNO ei halua ottaa takapakkia kohti keskiaikaa, vaan puolustaa ihmisten vapautta olla oma itsensä, ViNOn puheenjohtaja Inka Venetvaara vakuutti.

Lisätiedot:
Puheenjohtaja Paloma Hannonen
Puheenjohtaja Inka Venetvaara

Järjestöllä on kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa.

Avoimuus on ainut tie

2011-02-23T18:04:00.001+02:00

Viime vuosina suomalaisen politiikan maine on kokenut pahan kolauksen. Harva pitää sitä enää täysin avoimena, puhtoisena ja korruptoitumattomana. Meneillään on useampia selvityksiä siitä, ovatko kansanedustajat toimineet yhteisen hyvän nimissä vai tehneet päätöksiä perustuen siihen, keneltä ovat vaalirahaa saaneet.

Politiikan uskottavuuden palauttaminen vaatii paitsi tiukempaa vaalirahoituslakia myös avoimuutta poliitikkojen sidonnaisuuksista.

Esimerkiksi kauppojen hallintoon osallistuu poliittisia päättäjiä. HOK-Elanto, jonka edustajistoon valitaan poliittisia vaikuttajia vaaleilla, toteaa omilla sivuillaan muun muassa seuraavaa: "HOK-Elanto myös tukee näitä (poliittisia) ryhmiä rahallisesti ja tuen suuruus määräytyy edustajiston voimasuhteiden mukaisesti. Tuki on aina vastikkeellista ja se suunnataan joko lehti-ilmoitteluun tai talousseminaareihin."

Oikeusoppineet ovat pitäneet kaupunginvaltuutettujen osallistumista kauppojen päättäviin elimiin ongelmallisena, ja esimerkiksi Helsingin tilannetta on luonnehdittu rakenteelliseksi korruptioksi. Samaan aikaan kilpailuvirastossa on huolestuttu isojen kauppojen suosimisesta kunnallisessa kaavoituksessa. Kilpailuviraston selvitykset tukevat tätä huolta.

Sidonnaisuuksien ilmoittamisen ei tulisi olla vain kansanedustajien velvollisuus.

Uuden kuntalain on tarkoitus valmistua vuonna 2017 ja siinä on välttämätöntä ottaa kantaa myös kunnallisten luottamushenkilöiden sidonnaisuuksien ilmoittamiseen. Luottamushenkilöt ovat ratkomassa tärkeitä kuntalaisten arkeen vaikuttavia asioita, kuten kaavoituksen keinoin kotien, koulujen ja kauppojen paikkoja.

Kunnallisilla luottamushenkilöillä on tällä hetkellä itsellään päävastuu ilmoittaa omasta sidonnaisuuksistaan ja siten jääviydestään. Jyväskylän vihreät valtuutetut ovat julkaisseet Jyväskylän vihreiden sivuilla omat sidonnaisuutensa. Asia ei saa kuitenkaan jatkossa perustua pelkkään vapaaehtoisuuteen, vaan se tulee kirjata lakiin.

PALOMA HANNONEN
kaupunginvaltuutettu, kansanedustajaehdokas (vihr.) Jyväskylä

Kirjoitus julkaistu Keskisuomalaisessa 17.2.2011

Kokoomuksen ympäristöpoliittisessa ohjelmassa haisee raha

2011-02-23T17:58:00.001+02:00

Kokoomus julkaisi oman ”ympäristöpoliittisen ohjelmansa” samana päivänä kuin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO julkaisi oman ympäristöpoliittisen linjapaperinsa. Harvoin on ollut yhtä vahvasti sellainen olo, että tekee töitä oikeassa järjestössä, joka puhuu asioista niiden oikeilla nimillä.

ViNOn linjapaperin kantava teema on rajallinen maailma. Meidän mielestämme ihmisillä ei voi olla oikeutta loputtomasti kuluttaa ympäristöä omien etujensa vuoksi muun elämän kustannuksella. Tämän rajallisen maailman sisällä meillä on kaksi toisiinsa tiukasti yhteen kytkeytynyttä ongelmaa: monimuotoisuuden köyhtyminen ja ilmastonmuutos. Näiden kahden ongelman alle voidaan jaotella lähestulkoon kaikki ympäristöongelmat, joiden ratkaisemisen tulisi olla kaiken politiikan ytimessä. Jos emme ota niitä vakavasti luonnon itsensä takia, on ne otettava vakavasti siksi, että ilmastomuutos ryömii pelloillemme uusien tuholaishyönteisten muodossa, se sataa tulviksi kaduillemme ja kantaa asetta epävakaissa yhteiskunnallisissa oloissa.

ViNOn ympäristöpoliittinen linjapaperi lähtee purkamaan ongelmien vyyhtiä tiukasti ympäristön näkökulmasta: mitä on tehtävä, jotta ilmastonmuutos pysäytetään, jotteivät metsämme ole jatkossa vain rivi suoria mäntyjä, jotta norppa pelastuu ja populaatioiden geenipoolit ovat riittävän suuret, jotta lajit selviytyvät muuttuvassa ympäristössä.

Kokoomuksen ohjelman kolme kärkeä ovat: tehdä Suomesta maailman ensimmäinen hiilineutraali yhteiskunta (lue: ihan hyvä tavoite, mutta voi olla hiukan hankala saavuttaa ilman yhden ainoaa päästövähennystavoitetta), nostaa Suomi ympäristöteknologian ykkösmaaksi (lue: ulkomainen ydinvoima on hauskaa, halpaa ja vaaratonta) sekä nostaa suomalaiset maailman ympäristötietoisimmaksi kansaksi (lue: on yksilön vastuulla pelastaa luonto sulattamalla pakastin ja kierrättämällä vaatteet).

Kokoomuksen ympäristöpoliittisen ohjelman ytimessä on ihminen, ei suinkaan ympäristö, joka huutaa jokaisella viidellä miljoonalla vihreän sävyllään, että on romahtamassa toimiemme seurauksena.

Kokoomuksen ympäristöpolitiikan kärkenä on yksilö: ”Ihmisten tulee voida luottaa siihen, että heidän ympäristöteoillaan on merkitystä.”

Jos olisin kokoomuksen rivijäsen, niin nousisin vallankumoukseen tällaista politiikkaa vastaan, joka ei ole politiikkaa ollenkaan. Tämä muka poliittinen ohjelma ei esitä yhtään konkreettista tavoitetta luonnon suojelemiseksi tai ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Ei yhtään prosenttia, ei yhtään euroa, ei yhtään lajimäärää, ei yhtään mitään. Tämä on ohjelma, joka vyöryttää kaiken vastuun ympäristöongelmien ratkomisesta sankarikuluttajalle, joka kattilankannen sulkemalla ja kraanavettä pulloveden sijaan juomalla ratkaisee aikakautemme suurimmat ongelmat, joita tässä ohjelmassa hädin tuskin mainitaan. Kokoomukselle tiedoksi, että nämä kaksi oman sukupolvemme suurinta ongelmaa eivät suinkaan ole sisäilmaongelmat ja epäsiistit kaupunkipuistot (lisätietoa voi hakea edellä mainitusta ViNOn ympäristöpoliittisesta ohjelmasta).

Kuvaavaa kokoomuksen ohjelmassa on hyvin hoidetun ja ”siistin” näköinen mäntypelto illanhämyssä. Kokoomuksen ohjelmaa lukiessa voi haistaa rahan. Kokoomukselle ”monimuotoinen ja puhdas luonto tarjoaa monia liiketoimintamahdollisuuksia”. Kokoomuksen parhain ajatus maailman pelastamisesta on heidän omien sanojensa mukaan se, että maailman vesikriisissä tuotteistamme suomalaisen vesiosaamisen ja -teknologian vientituotteiksi.

Luonto on ennen kaikkea väline, jolla ei ole itseisarvoa ihmisen tarpeiden ulkopuolella.
Kokoomuksen ympäristöpoliittinen ohjelma on ympäristötalousohjelma, eikä edes sellaisena kovin häävi. ViNOlla on myös talouspoliittinen ohjelma. Erikseen. Ja jopa siinä todetaan, että myös jokainen talouspoliittinen päätös on ideologinen päätös ja jos markkinat eivät löydä tapoja, ympäristön kannalta kestävissä olosuhteissa nykyisen kaltaisen materiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen, on hallittu taloudellinen taantuma parempi vaihtoehto kuin ympäristön tuhoutuminen.

Jotain kokoomus sentään tiivistää ihan kivasti: ”Suomi tarvitsee ihmisiä, jotka osaavat ottaa ympäristönäkökohdat huomioon niin työssään kuin muussakin elämässään.”

Vihreällä on viisi miljoonaa sävyä - ruiskukansininen ei ole yksi niistä.

Kirjoitus julkaistu Vihreässä blogissa 16.2.2011

ViNO julkaisi ympäristöpoliittisen linjapaperin

2011-02-11T16:10:00.002+02:00

Tiedote 11.2.2011

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO julkaisi ympäristölinjapaperin, jossa esitetään erilaisia keinoja, joilla Suomi voi puuttua ympäristön huononevaan tilaan.

- On valhe ettei tiedettäisi mitä pitää tehdä. Meillä on jo valmiiksi olemassa iso valikoima keinoja, joita voimme ottaa käyttöön ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi. Kyse on ainoastaan siitä, että muut asiat menevät aina edelle, eikä löydy tarpeeksi poliittista tahtoa tarttua toimeen, toteaa ViNOn puheenjohtaja Paloma Hannonen.

ViNO vaatii, että maa- ja metsätalousministeriön tehtävät siirretään niiden oikeisiin osoitteisiin ympäristöministeriöön sekä työ- ja elinkeinoministeriöön, ja tarpeettomaksi käyvä maa- ja metsätalousministeriö lakkautetaan.

- Vuonna 2009 maa- ja metsätalousministeriön budjetti oli 2,8 miljardia euroa, kun ympäristöministeriön budjetti oli 0,3 miljardia, eikä se ole edellisen kolmen vuoden aikana kasvanut lainkaan. Ympäristöongelmiin vakavuudella suhtautumisen täytyy tarkoittaa sitä, että ympäristöongelmien ratkaisemiseksi osoitetaan myös riittävät resurssit, vaatii Hannonen.

ViNO vaatii linjapaperissaan myös metsien suojeluasteen nostamista vähintään kymmeneen prosenttiin koko maassa sekä metsänkäsittelymenetelmien uudistamista.

- Metsänkäsittelymenetelmiä on muutettava niin, etteivät metsämme ole vain yhden puulajin puupeltoja. Luonnonmukaisuuden säilyttäminen on nähtävä esimerkiksi matkailun valttina eikä taloudellisena uhkana, toteaa Hannonen.

Linjapaperi kokonaisuudessaan: http://www.vino.fi/ymparistopoliittinen-linjapaperi

Paloma Hannonen 050 593 1190
Inka Venetvaara

Järjestöllä on kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa.

Työelämässä tarvitaan turvaa

2011-02-11T16:08:00.001+02:00

Suomessa on koko ajan tavallisempaa tehdä epäsäännöllisiä töitä. Kyse ei ole marginaalisesta ilmiöstä, vaan yhä useampi työskentelee esim. pätkissä, osa-aikaisesti, itselleen, projekteissa, apurahoilla. Kyse ei ole vain nuoria ja työmarkkinoille tulevia ihmisiä koskevasta asiasta, vaan työelämän muutokset vaikuttavat kaiken ikäisiin.

Suomessa on paljon ihmisiä, jotka ovat tehneet vuosikausia töitä pitämättä lomaa ja esimerkiksi työttömän ei ole aina kannattavaa vastaanottaa työtä tulojen menetyksen pelossa. Ihmisten on sopeuduttava koko ajan kiihtyvään työelämään.

Ihminen tarvitsee kuitenkin turvaa, oli vanha tai nuori.

Nuorten työntekijöiden masentuminen ja työkyvyttömyyseläkkeet ovat räjähtämässä käsiin. Ne kertovat karua kieltä siitä, miten muuttuneeseen tilanteeseen ei ole osattu reagoida. Työelämän muutokset eivät ole näkyneet sosiaaliturvassa, joka edelleen olettaa ihmisen olevan hyvin selvästi joko työelämässä tai sen ulkopuolella.

Pätkätyöläisille on saatava lomapankki, jolloin he voivat siirtää kertyneitä lomapäiviä mukanaan seuraavalle työjaksolle tai työnantajalle. Kaikki tuet tulee sitoa indeksiin ja sosiaalituet tulee muuttaa henkilökohtaisiksi niin, etteivät esimerkiksi puolison tulot vaikuta niihin.

Pitkällä tähtäimellä on välttämätöntä siirtyä jokaiselle maksettavaan perustuloon. Perustulo toisi turvaa epävarmoissa työolosuhteissa kamppaileville ihmisille. Perustulon avulla ihmiset eivät putoaisi toimeentulon väliin työpätkien välissä. Se parantaisi pätkätyöläisten ja yrittäjien asemaa ja tekisi työn vastaanottamisesta aina taloudellisesti kannattavaa. On selvää, että töiden tekemisen on nostettava tuloja, ei päinvastoin.

PALOMA HANNONEN
kaupunginvaltuutettu
kansanedustajaehdokas (vihr.)
Jyväskylä

Julkaistu Keski-Suomalaisessa 8.2.2011

Sormenjälkirekisterin avaamiselle ei perusteita

2011-02-11T16:05:00.001+02:00

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOn puheenjohtajat vastustavat sisäasiainministeriön suunnitelmia laajentaa poliisin valtuuksia hyödyntää passeja varten kerättyä sormenjälkirekisteriä rikosten selvittämiseen.

- Passien sormenjälkirekisteriä on ollut tarkoitus alusta lähtien käyttää vain henkilöllisyyden varmistamiseen sekä apuna esimerkiksi tilanteissa, joissa henkilön epäillään olleen uhrina luonnonkatastrofissa. Nyt rekisteri halutaan avata jälkikäteen rikostutkinnalle. Sormenjälkensä jo antaneilla ei siis ole mitään oikeusturvaa siihen, mihin heidän tietojaan käytetään, summaa ViNOn puheenjohtaja Paloma Hannonen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on antanut Iso-Britannialle tuomion vastaavanlaisesta rekisteristä. EIT on aiheellisesti kritisoinut Britanniaa siitä, ettei syyttömien ihmisten tietoja voida varmuuden vuoksi pitää poliisin hallussa ja että tällainen toiminta ei sovi demokraattiseen valtioon.

-Ehdotus herättää vakavia oikeusturvakysymyksiä, eikä edes kokeilu tule tässä tapauksessa kysymykseen. Esimerkiksi kouluampumisiin tai humalassa tehtyihin murhiin eivät auta sormenjälkirekisterit vaan riittävät sosiaalipalvelut ja aseiden saannin rajoittaminen, toteaa ViNOn puheenjohtaja Inka Venetvaara.

- Myös toimittajien lähdesuojaa ehdotettiin heikennettäväksi ilman kunnollisia kriminaalipoliittisia perusteluja. Tällaisen oikeusvaltion rakenteiden nakertamisen täytyy loppua, vaatii puheenjohtaja Hannonen.

ViNOn puheenjohtajat kehottavat kaikkia kertomaan mielipiteensä asiasta kerrokantasi-sivustolla, jossa kerätään kansalaisten mielipiteitä lakiesitysten ja hankkeiden valmistelutyön tueksi: http://www.kerrokantasi.fi/

Lisätietoja:

Paloma Hannonen 050 593 1190

Inka Venetvaara

Järjestöllä on kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa.

Hannosen uutisviikko

2011-02-02T09:53:00.002+02:00

Luontohaastekilpailun palkinnon vastaanottaminen, Keski-Suomen uutiset:

Tällä viikolla pääsin tosiaan vastaanottamaan Jyväskylän saaman voiton luontohaastekilpailusta. Pääsin vielä hehkuttamaan voittoa ja hienoja luonnonsuojelualueita Keski-Suomen uutisiin maanantaina 31.1.

http://areena.yle.fi/video/1656496

Ajankohtainen kakkonen ja leikkauslistat:

Tiistaina 1.2. huutokaupattiin Ajankohtaisessa kakkosessa leikkauksia valtion budjettiin Huutokauppaan osallistuivat kaikkien poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajat.

http://areena.yle.fi/video/1660510

Pelkistä leikkauslistoista ei saa hyvää kuvaa siitä, mitä kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi on tehtävissä, mutta ne ovat osa kokonaisuutta. Itse olisin valmis leikkaamaan puolustusmenoista, maataloustuista sekä elinkeinotuista. Sen lisäksi tuloja voidaan kasvattaa esimerkiksi nostamalla pääomaverotusta ja tekemällä siitä progressiivista sekä nostamalla perintöveroja takaisin aiemmalle tasolle.

Suuret leikkaukset taloudellisen taantuman tilanteessa ajavat valtion helposti syvemmälle taantumaan ja työttömyyteen. Näin on käynyt esimerkiksi Britanniassa, jossa taantuma on syventynyt sen jälkeen, kun hallitus teki valtion menoihin noin 25% leikkaukset.

Luontohaastekilpailun voitto Jyväskylään!

2011-01-31T11:28:00.004+02:00

Jyväskylä on voittanut Suomen luonnonsuojeluliiton, Suomen partiolaisten ja Suomen Ladun Luontohaastekilpailuun. Kilpailussa kunnat ja seurakunnat kisaavat YK:n luonnon monimuotoisuuden juhlavuoden ja (Suomessa LUMO2010) kunniaksi parhaasta uudesta luonnonsuojelualueesta.

Ehdotin keväällä Jyväskylän rakennus- ja ympäristölautakunnan virkamiehille, että Jyväskylä osallistuisi tähän kilpailuun. Lautakunta esittikin aloitteestani kaupunginhallitukselle huikeaa neljää kohdetta suojeltavaksi.

Alueet ovat Touruvuorten alue (40ha), Iso-Haapasaari (24ha), Mustaniemi (22ha) ja Vähä-Urtti (23ha). Touruvuoren alue koostuu kahdesta männikkömetsäisestä kalliomäestä, jossa puusto on paikoin 140-vuotiasta. Alueella elää muun muassa pyy, pohjantikka ja alue on myös virkistyskäytöltään kaupunkilaisille tärkeä alue. Iso-Haapasaari on isolta osin pelkästään lehtipuustoa ja alueella esiintyy muun muassa rauhoitettua valkolehdokkia ja asuupa siellä myös uhanalainen pikkutikkakin. Alueen metsä on isoilta osin luonnontilaisen kaltaista. Mustaniemi on lehtoaluetta, joka on osittain uhanalaiseksi luontotyypiksi luokiteltua saniaislehtoa ja lehtokorpea. Vähä-Urtti puolestaan on saari, jossa on lehtomaista metsää ja tälläkin alueella puusto on kunnioitettavan ikäistä, paikoin jopa 150-vuotiasta.Vaikka luonnon monimuotoisuutta ei pelastetakaan yksittäisillä suojelualuepäätöksillä, on kaikki tällaiset ratkaisut kuitenkin ratkaisuja oikeaan suuntaan ja osa isompaa kokonaisuutta. Isoin voittohan tässä kilpailussa loppujen lopuksi oli se, että kilpailun myötä Suomeen perustettiin yhden kansallispuiston verran uusia suojelualueita.

Seuraava iso haaste Jyväskylällä on saada tämän vuoden kesään mennessä valmistuvasta ilmastostrategiasta tarpeeksi kunnianhimoinen tavoitteiden puolesta ja tarpeeksi konkreettinen toimenpide-ehdotusten osalta.

Politiikka on myös voittoja - pieniä askelia kohti monimuotoisempaa Suomea.

Vaikka YK:n monimuotoisuuden juhlavuosi 2010 on päättynyt, niin ehkä voimme ottaa tämän vuosikymmenen monimuotoisuuden vuosikymmenenä. Monimuotoisuuden köyhtyminen kun on tarkoitus saada pysähtymään tämän vuosikymmenen loppuun mennessä.

ViNO: Häpeä keskusta - Suomi polkee saamelaisten oikeuksia!

2011-01-22T16:29:00.003+02:00

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO on tyrmistynyt ilmoituksesta, ettei Suomi tule ratifioimaan YK:n niin sanottua ILO-sopimusta alkuperäiskansojen oikeuksista. Syynä vetäytymiseen on keskustapuolueen vastustus.

Valtio on aikoinaan ottanut saamelaisten käytössä olevia maita haltuunsa. YK:n sopimuksen hyväksyminen olisi palauttanut saamelaisille päätösvaltaa heille kerran kuuluneista maista. Hallitus lupasi kautensa alussa turvata saamelaisten oikeuden kieleensä ja kulttuuriinsa ja oikeusministeriössä on valmisteltu puitelaki tämän toteuttamiseksi.

– Keskustan vitkuttelu asiassa on pöyristyttävää. On surullista, että saamelaisten päätösvaltaa Lapin maa-alueista ei saatu lisättyä etenkin, kun Ylä-Lapin vuosikymmeniä kestäneessä metsäkiistassa on juuri päästy sopuun poronhoitajien, metsähallituksen ja ympäristöjärjestöjen kesken, ViNOn puheenjohtaja Inka Venetvaara huomauttaa.

Saamelaiset ovat Euroopan pohjoisin ja EU:n ainoa alkuperäiskansa. Suomea on kritisoitu ILO-sopimuksen vuoksi useaan otteeseen kansainvälisissä yhteyksissä niin YK:n kuin EU:n tahoilta.

– Oikeusministeriö on tehnyt laajan selvityksen, jonka tarkoituksena oli vahvistaa saamelaisten oikeuksia maahan ja perinteisiin elinkeinoihin saamelaisalueella sekä luoda edellytykset ILO:n sopimuksen ratifioinnille. Keskustan tulee selvittää perusteellisesti, miksi se haluaa tärvätä Suomen maineen ihmisoikeuksien puolustajana! ViNOn puheenjohtaja Paloma Hannonen puuskahtaa

Inka Venetvaara ja Paloma Hannonen

Järjestöllä on kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa.

Picture by Heather Sunderland, Bearland, Lapland.

Mielenosoittaminen on kansalaisoikeus

2011-01-21T11:57:00.002+02:00

Ihmisbanderolli eduskuntatalon portailla, 18.6.2010 by Greenpeace/Satu Pitkänen

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOn puheenjohtajat tyrmäävät tiukennukset mielenosoitusoikeuteen eduskunnan portailla. Eduskunta suunnittelee vuokraavansa eduskuntatalon edustalla olevan katutilan, jotta se voisi paremmin kontrolloida eduskunnan edessä järjestettäviä mielenosoituksia.

- Suomea ei todellakaan voi syyttää liian aktiivisesta mielenosoituskulttuurista. Pikemminkin päinvastoin. Ihmisiä tulisi rohkaista ilmaisemaan aktiivisemmin poliitikoille, mitä mieltä asioista ovat. Mielenosoitusoikeuden rajoittaminen eduskunnan edessä on järjetöntä ja kansalaisoikeuksia halventavaa. Mielenosoitusten on tarkoituskin häiritä kansanedustajia, heillehän mielenosoituksen viesti useimmiten on suunnattu, toteaa ViNOn puheenjohtaja Paloma Hannonen.

Eduskunnan portailla järjestettäviin mielenosoituksiin tarvitaan ilmoitus poliisille ja kaksi lupaa, kun normaalisti pelkkä poliisille tehtävä ilmoitus riittää. Eduskuntatalon etupihan haltuunotolla halutaan estää varsinkin pitkäkestoiset mielenilmaukset.

- Mikäli kansanedustajat ovat huolissaan siitä, että kansalaiset ovat mielipiteineen liian näkyvillä, heidän tulisi ennemminkin tarkastella omia asenteitaan kuin kansalaisten mielenilmausoikeutta. Ihmisille täytyy tarjota parempia ja helpompia tapoja osallistua politiikkaan. Tällä päätöksellä pyritään hiljentämään yhteiskunnallinen poliittinen keskustelu, huomauttaa ViNOn toinen puheenjohtaja Inka Venetvaara.

Paloma Hannonen ja Inka Venetvaara

Järjestöllä on kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa.

Jyväskylä julkaisee valtuutettujensa sidonnaisuudet

2011-01-17T21:18:00.006+02:00

Tänään valtuustossa meni läpi aloitteeni valtuutettujen sidonnaisuuksien julkaisemisesta. Kaupungin nettisivuille luodaan nyt osio, jonne valtuutetut voivat vapaaehtoisesti ilmoittaa yhteiskunnalliset sidonnaisuutensa.

Yksi askel kohti avointa politiikkaa Jyväskylässä on otettu!

Tässä vielä valtuustossa pitämäni puheenvuoro:

Puheenjohtaja, valtuutetut

Avoimuus on vihreälle politiikalle ensisijaisen tärkeä asia. Vain radikaalisti avoin politiikka voi oikeasti osallistaa kaikkia ihmisiä mukaan politiikan tekoon. Vain radikaalisti avoin politiikka voi palauttaa uskon ryvettyneeseen poliittiseen järjestelmään.

Siitä kumpuaa myös tämä valtuustoaloite, jonka saamaan vastaanottoon olen tyytyväinen.

Jyväskylän vihreä valtuustoryhmä on jo julkaissut omat sidonnaisuutensa vapaaehtoisesti Jyväskylän vihreiden nettisivuilla. Nyt kaikilla valtuutetuilla on mahdollisuus kunnioittaa politiikkaa seuraavia ihmisiä ilmoittamalla sidonnaisuutensa kaupungin kirjaamoon, jolloin tiedot tulevat kaikkien nähtäville.

Todennäköisesti vuonna 2017 valmistuva uusi kuntalaki toivottavasti ottaa kantaa myös kuntien luottamushenkilöiden sidonnaisuuksien ilmoittamisvelvollisuuteen. Jyväskylä toimii tässä hienosti suunnannäyttäjänä. Toivon, että organisaatiouudistuksen yhteydessä tällainen vapaaehtoinen ilmoitus ja sitä vaativa sivusto annetaan kaikkien Jyväskylän luottamushenkilöiden käyttöön, sillä esimerkiksi kaikkien kaavojen valmisteluun osallistuvien luottamushenkilöiden sidonnaisuudet ovat oleellisia.

Asuntomessut ja luonto - Äijälänrannan kaava

2011-01-17T18:57:00.000+02:00

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Äijälänrannan kaavaprosessi on tärkeä paitsi asuntomessujen myös alueen luontoarvojen kannalta. Asuntomessut voivat parhaimmillaan tuoda Jyväskylälle mainetta uuden aloittajana ja oivaltajana. Siksipä asuntomessualueeksi suunnitellun Äijälänrannan kaavoituksessa on erityisen tärkeää, että alueen luontoarvot suojellaan parhaalla mahdollisella tavalla. Nämä kaksi asiaa on liitettävä yhteen, jotta onnistutaan molemmissa.

Olen iloinen siitä, että alueen kaavan yhteydessä on kuultu monia tahoja, muun muassa ympäristöjärjestöjä. Olen iloinen siitä, että näiden järjestöjen kuuleminen on johtanut muutoksiin kaavassa ja että alun perin virkistysalueeksi merkityt alueet on sittemmin päätetty säilyttää luonnontilaisina.

Olen myös tyytyväinen siitä, että Jyväskylä uskaltaa rakentaa uutta käyttäen materiaalina puuta. Puukerrostalot luovat kaupunginosaan omanleimaisen tunnelman ja ne sopivat hyvin yhteen ympäristön kanssa.

Vihreä ryhmä esitti rakennus- ja ympäristölautakunnassa, että lautakunta lausunnossaan ehdottaisi, että kaavasta poistettaisiin ns. tornitalot korttelin 100 tonteilta 1-3 ja VL/s aluetta jatkettaisiin näille tonteille. Tähän on kolme syytä: Ensinnäkin tällä varmistettaisiin se, että alueella esiintyvät erityisen tärkeät luontoarvot kuten rikas lintulajisto voisi elää rinta rinnan ihmisen kanssa. Toisekseen, siten säilytettäisiin Jyväsjärven rannalla tasapaino rakennetun ympäristön ja vihreän kaupungin välillä - osa olisi edelleen urbaania maisemaa ja osa vihreää kaupunkipuistoa. Kolmanneksi, siten säilytettäisiin kaupunkilaisilla yhteistä rantaa ja mahdollisuus luontokokemuksiin.

Tästä syystä esitän, että kaava palautetaan valmisteluun sillä evästyksellä, että kaavasta poistetaan nuo korttelin 100 tonttien 1-3 kolme tornitaloa. Silloin asuntomessuja voisi edelleen ylpeänä esitellä ympäristöstään ja luontoarvoistaan välittävä Jyväskylä. Silloin myös puutalojen rakentamiseen voitaisiin panostaa siten, että ne valmistuisivat asuntomessuihin mennessä ja ne ansaitsemansa huomion ja ihailun.

Asuntomessut ja luontoarvot ovat molemmat Jyväskylälle mahdollisuus ja kunnia-asia.

Oman aikamme kasvatti - kuudes sukupuuttoaalto

2011-01-11T18:40:00.004+02:00

Poliittisessa keskustelussa ja netin keskustelupalstoilla vaaditaan ympäristöstä huolestuneita ihmisiä ja poliitikkoja usein laittamaan asioita todellisiin mittasuhteisiin ja ymmärtämään, että lajeja on aina kuollut ja syntynyt.

Poikkeuksellista kuitenkin on, että lajien sukupuuttovauhti ei tällä hetkellä ole vakaa, vaan monikymmenkertainen keskimääräiseen taustasukupuuttovauhtiin verrattuna. Koska ihmisen toiminta sanelee monen lajin tulevaisuuden, on lähitulevaisuuden sukupuuttojen määrää vaikea arvioida lähimenneisyyden sukupuuttojen määrällä.

Arvioita sukupuuttojen määrästä voidaan kuitenkin tehdä perustuen esimerkiksi uhanalaisten lajien määrään ja elinympäristöjen tuhoutumisvauhtiin. Sukupuuttojen määrää kuvataan yksiköllä sukupuuttoa miljoonaa lajivuotta kohti eli extinctions/million species year (E/MSY). Yksinkertaistetusti selitettynä tämä tarkoittaa sukupuuttojen määrää per vuosi per laji ja jotta lukuja olisi helpompi vertailla ja käsitellä on tarkasteltava aikajakso miljoona vuotta. Taustasukupuuttojen vauhdiksi on fossiiliaineiston perusteella arvioitu 0,2-2 E/MSY. Viimeisen sadan vuoden aikana sukupuuttojen vauhti on ollut 20-200 E/MSY ja ennuste on, että ilman suunnan muutosta vauhti vielä kymmenkertaistuu tulevaisuudessa.

Vertailuna mainittakoon, että esimerkiksi liitukauden lopulla, kun tyrannosauruskin katosi, hävisi noin 75% kaikista lajeista ja ennuste oman aikamme sukupuuttojen kokonaismäärälle on noin 25% lajeista. Huomion arvoista on kuitenkin se, että geologisen historian aikana sukupuuttoaallot ovat kestäneet miljoonia vuosia ja suurin sukupuuttovauhti on ollut 20 E/MSY – sama vauhti kuin omalla massasukupuuttoaallollamme on lämmittelyvaiheessa.

Tilannetta ei paranna lainkaan se, että yleisesti arviot monimuotoisuuden köyhtymisestä ovat liian pieniä. Tämä johtuu muun muassa sukupuuttovelasta, joka tarkoittaa sitä, että populaatioiden dynamiikan ja yksilöiden sinnittelyn takia monet sellaiset lajit, jotka eivät vielä ole kuolleet, tulevat lähitulevaisuudessa kuolemaan. Esimerkiksi Ilkka Hanski ja Otso Ovaskainen ovat arvioineet Etelä-Suomen metsien sukupuuttovelkaaja todenneet, että pirstoutuneissa Etelä-Suomen metsissä sinnittelee vielä pieniä populaatioita erittäin harvinaisistakin lajeista, mutta nämä tulevat nykytoimenpiteillä kuolemaan yksi toisensa jälkeen.

Lisäjännitystä yhtälöön tuo tietysti myös ilmastonmuutos, joka saa aikaan ennalta arvaamattomia ketjureaktioita. Ilmastonmuutoksen edetessä lajeilla on lähinnä kolme vaihtoehtoa: siirtyä ilmastovyöhykkeen mukana, sopeutua uusiin olosuhteisiin tai kuolla sukupuuttoon. Ihminen on siitä poikkeuksellinen laji, että meillä on myös neljäs vaihtoehto: hidastaa ilmastonmuutosta omilla toimillamme.

Jos tätä aikakauttamme on joku tulevaisuudessa ruotimassa, voi olla vinhaa muistella holoseenikauden sukupuuttoaaltoa, joka olisi ollut ensimmäinen estettävissä oleva massasukupuuttoaalto, muistella aikaa, jolloin koneet korvasivat ihmisen ja ihminen korvasi asteroidin.

Siinäpä niitä sitten - mittasuhteita uudelle vuodelle.

Julkaistu Vihreässä blogissa 11.1.2011

Vuosikatsastus 2010

2011-01-03T10:58:00.027+02:00

Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen on jo pitkään julkaissut vuosikertomusta, jossa hän kertoo esimerkiksi mitä kaikkea on vuoden aikana politiikassa tehnyt. Tämän innoittamana kertasin itsekin viime vuoden merkittävimpiä tapahtumia omaan, toki paljon pienimuotoisempaan, vuosikatsastukseen.

Listaus ei ole suinkaan kattava, sillä mukana pitäisi olla vielä ainakin monet ViNO-viikonloput ja hetket, kesän festarit, peli-illat kavereiden kanssa, suunnittelutuokiot vaalitukiryhmän kanssa, monet monet hetket ihanien ja ainutlaatuisten ystävien ja työkavereiden seurassa sekä tietysti vuoden aikana isoimmat politiikan tapahtumat kuten ydinvoimapäätös, vihreä energiapaketti, Sipoon kansallispuisto, budjettineuvottelut ja niin edelleen.

Joitain mieleen painuneita asioita vuodelta 2010:

1.1.2010 Aloitin ViNOn puheenjohtajana

Viime vuosi Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtajana oli yksi elämäni huikeimmista vuosista. Teimme ViNOn hallituksen, OVK:n ja työryhmien kanssa paljon töitä niin järjestön sisäisen kehittämisen parissa, ympäristö- ja luonnonsuojelupolitiikassa kuin tulevien eduskuntavaalien suunnittelussa. Viime vuoden voisi kiteyttää ehkä kokonaisuudessaan sattumien ja haasteiden vuodeksi, jolloin sain perehtyä niin asevelvollisuusmalleihin Euroopassa kuin lyijypitoisten ammusten käyttömääriin metsästyksessä. Puheenjohtajaparini Heikki Sairasen kanssa täydensimme toisiemme osaamista, sillä itse olen paljon perehtynyt esimerkiksi ympäristöpolitiikkaan kun taas Heikin vahvuuksia ovat esimerkiksi tietoyhteiskunta-asiat. ViNO järjestönä on täynnä ihmisiä, jotka jaksavat vääntää niin päivän politiikassa kuin unelmoida uudenlaisesta Suomesta, isojakin rataksia uskalletaan vaihtaa paremmin toimiviin.

1.3.2010 Päätös lähteä kansanedustajaehdokkaaksi kevään 2011 eduskuntavaaleissa.

Päätös oli loppujen lopuksi helppo. Ensimmäisen kerran häivähdys vaaleissa ehdolle lähtemistä oli ajatuksissa itse asiassa vuonna 2007, kun tein vaalikonetta ja etsin itselleni sopivaa vihreää ehdokasta. Silloin asia ei ollut ajankohtainen, se tuntui utopistiselta, enkä ollut mukana puoluetoiminnassa. Ehdolle lähteminen on iso päätös. Motivaation on tultava halusta muuttaa asioita, vain silloin jaksaa niin myötä- kuin vastoinkäymisetkin.

12.3.2010 ViNO mukaan äänestä ydinvoima historiaan- kampanjaan.

12.3. aamulla kokoontui Eduskunnan lisärakennuksen kansalaisinfoon joukko nuoria vaikuttajia, jotka toivat viestin omilta poliittisilta järjestöiltään: me emme halua Suomeen uutta ydinvoimaa ja faktat ovat puolellamme. Liityimme mukaan Äänestä ydinvoima historiaan- kampanjan tiimiin. Samana aamuna kuulin kevään ensimmäisen harmaalokin. Se oli hieno aamu.

15.3. 2010 Aloitin työni Anni Sinnemäen eduskunta-avustajana.

Sunnuntaina 14.3. kuuntelin silloisessa asunnossani Scandinavian Music Groupin levyä Palatkaa Pariisiin. Talvi oli ollut rankka muutosten talvi ja pitkästä aikaa minulle tuli olo, että asiat tulevat tavalla tai toisella järjestymään. Olin ilman mitään erityistä syytä onnellinen ja tanssin ympäri asuntoa. Puhelimeni soi. Se oli Anni, joka kysyi pääsenkö töihin seuraavana päivänä klo 14. Ilmiselvän vastauksen jälkeen tanssin kappaleen loppuun ja lähdin skumpalle.

2.-5.4.2010 Hiihtovaellus Itä-Suomessa

Reissasimme kuuden hengen porukalla Itä-Suomeen Koitajoelle ja yövyimme laavussa ja autiotuvassa keskellä metsää. Vedimme metsään perässämme ahkiolla sellaisen määrän ruokaa, että millintarkat rinkanpakkaajat olisivat olleet kauhuissaan. (No myönnän, että itse en ahkiota vetänyt). Kuulin retkellä muun muassa kevään ensimmäisen peipon, istuin ilman pipoa auringossa, söin maailman herkullisimman kesäkeiton, joka oli tehty nuotiolla, nautin hiljaisuudesta ja irrallaan olemisesta ja loistavasta seurasta.

9.4.2010 ViNOn monimuotoisuuskampanjan avajaiset

ViNOn monimuotoisuuskampanjassa esitettiin ViNOn vaatimukset monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi, järjestettiin tempauksia, otettiin kantaa ja laadittiin ViNOlle oma ympäristölinjapaperi. Monimuotoisuuskampanjan avajaisissa oli puhumassa ja panelisteina vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki, tutkija Ilkka Hanski, Suomen luonnonsuojeluliiton metsävastaava Sini Eräjää sekä Metsähallituksen luontopalveluiden kansainvälisten asioiden koordinaattori Kari Lahti. Itse olin puheenjohtamassa paneelin ja vetämässä tempausta, jossa laskimme luontomuseon hirvipatsaan eteen seppeleen, jolla esitimme suruvalittelut jo sukupuuttoon kuolleille lajeille.

5.-6.5.2010 Kunti en ilmastokonferenssi Tampereella

Osallistuin yhtenä Jyväskylän rakennus- ja ympäristölautakunnan edustajana kuntien viidenteen ilmastokonferenssiin Tampereella. Mieleenpainuvin puhuja tilaisuudessa oli Eero Paloheimo, joka kertoi yhden utopian tulevaisuuden ekologisesta kaupungista. Linkistä avautuva alustus ei ole täysin sama kuin ilmastokonferenssissa, mutta samoja piirteitä sisältävä.

17.5.2010 Vääntöä Jyväskylän ympäristöpolitiikasta.

Jyväskylän ympäristöpolitiikka hyväksyttiin valtuustossa 17.5. Se on kahdeksan ranskalaista viivaa, joita ei lähes kukaan tule muistamaan tuon kokouksen jälkeen. Ympäristönäkökulmaa esille tuovia vähätellään lähes poikkeuksetta valtuustossa, jossa usein kestävää kehitystä ja ilmastovastuuta heitellään termeinä vähän sinne sun tänne. Ympäristöpolitiikkaan saatiin mukaan ponsiehdotukseni Jyväskylän jätestrategiasta, jollaista kaupungilla ei vielä ole. Ympäristöpolitiikkaa yleisesti pitää lihottaa konkreettisilla esityksillä esim. ilmastopäästöjen hillitsemiseksi kaupungissa.

7.6.2010 Jyväskylälle hyväksyttiin 10R maankäytön suunnitelma vuoteen 2020 asti.

Jyväskylän valtuusto hyväksyi kesällä Kymppi R Maankäyttösuunnitelman, jonka tarkoitus on ohjata pitkäjänteisesti Jyväskylän maankäyttöä ja kaavoitusta kestävämmälle tolalle. Suunnitelma palkittiin kuntamarkkinoilla Tulevaisuuden kestävä kunta innovaatiokilpailussa 15.9.

24.-26.6.2010 Juhannuspurjehdus Itämerellä.

Juhannuksena suunnistimme (osittain samalla porukalla, joka oli myös hiihtovaelluksella) Itämeren tuuliin. Purjehdimme yöttömässä yössä taukoamatta 24 tuntia, teimme ruokaa saaressa ja saunoimme. Merivesi oli kylmää ja hieman pelottavaa, mutta Seuraneidosta tuli kesän aikana uusi ystäväni ja toivon, että tapaamme jälleen ensi kesänä - Seuraneito, meri ja minä.

1.7.-1.8.2010 Kesä puoluetoimistolla

Kesällä tein töitä osittain puoluetoimistolla ja pidin yhdessä Sara Sajaniemen kanssa Puoluetoimisto kasvattaa-blogia. Kesäisen aamun työpaikalla sai aloittaa seuraamalla kimalaisen puuhia ja juomalla kahvin paljain varpain.

Puoluetoimistokasvattaa Osa 1.
http://www.vihreat.fi/node/5182 e/5182

Puoluetoimistokasvattaa Osttaa Osa 2.
http://www.vihreat.fi/node/5185

Puoluetoimisto kasvattaa Osa 3.
http://www.vihreat.fi/node/5187

Puoluetoimisto kasvattaa Osa 4.
http://www.vihreat.fi/node/5 203

Puoluetoimisto kasvattaa Osa 5.
http://www.vihreat.fi/node/5214

31.8.2010 Jyväskylä mukaan Luontohaaste-kilpailuun

Varsinaisesti tämä ei vielä ollut se päivä, kun Jyväskylä virallisesti hyväksyi suojelualueet, mutta tällä päivämäärällä lautakuntamme päätti esittää ei yhtä, ei kahta, ei kolmea, vaan neljää uutta luonnonsuojelualuetta Jyväskylälle ja esittää samalla osallistumista Luontohaaste- kilpailuun.

Hieno hetki!

4.-.5.9.2010 Yön yli patikkaretki Nuuksiossa

Syksyisellä retkellä Nuuksiossa. Vuoden viimeinen uinti järvessä, yöpyminen teltassa ja ruoka trangiassa. Retkellä kävelimme ihmeellisen tiaislehdon läpi ja nauroimme luonto-opasteille, joissa todettiin muun muassa, että "Alue lainehti ensimmäisinä kesinä punaisena horsmamerenä - on siinä ollut monen Rentun helppo kerätä "ruusu" kullalleen reissuilta kotiin palatessa".

17.-20.9.2010 Matka Tukholmaan seuraamaan Ruotsin vaaleja

ViNO järjesti matkan seuraamaan Ruotsin vaalien huumaa niille, jotka eivät malttaneet odottaa ensi kevään Suomen vaaleja. Kävimme seuraamassa vihreiden kampanjointia naapurimaassa ja vietimme vaali-illan vihreiden vaalivalvojaisissa. Kuten monet ehkä muistavat, vihreät saivat Ruotsissa huikean vaalituloksen, mutta vaaliliitto, johon vihreätkin kuuluivat ei näissä vaaleissa saanut vaalivoittoa. Merkittävää oli myöskin oikeistokonservatiivipuolueen, ruotsi demokraattien, nousu vaaleissa.

18.10.2010 Perustin Naistenlehden

Eräänä päivänä raitiovaunussa matkalla töistä kotiin luin naistenlehteä. Se ei ollut ollenkaan kiinnostava, joten päätin perustaa oman.

29.11.2010 Jyväskylän talousarvio vuodelle 2011 ei ollut aivan kokonaan täysin kelvoton.

Jyväskylän kaupunginjohtajan talousarvioehdotus vuodelle 2011 olisi toteutuessaan ollut melkoinen katastrofi peruspalveluille ja sivistykselle. Kaupunginhallitus sai aikaiseksi ehdotuksen, joka oli merkittävästi kelvollisempi (vaikkei tietysti täydellinen sekään) ja jonka valtuusto hyväksyi lähes sellaisenaan. Kaupungin hallitus lisäsi kaupunginjohtaja Anderssonin esitykseen 4,2 miljoonaa euroa pääasiassa sosiaali- ja terveyspalveluihin.

29.11.2010 Aloite Jyväskylän kaupungin luottamushenkilöiden sidonnaisuuksien julkaisusta.

Kansanedustajilla on velvollisuus ilmoittaa yhteiskunnalliset sitoumuksensa, mutta tällä hetkellä voimassa olevassa kuntalaissa ei vaadita samaa kunnan luottamushenkilöiltä. Tein aloitteen, jossa ehdotin, että Jyväskylän nettisivuille luotaisiin osio, jonne valtuutetut voisivat vapaaehtoisesti ilmoittaa sidonnaisuutensa. Jyväskylän vihreät ovat näin jo tehneet.

5.12.2010 ViNOn syksyn liittokokous

Vihreät nuoret ja opiskelijat pitävät liittokokouksen kaksi kertaa vuodessa. Syksyn liittokokouksessa valittiin tänä vuonna puheenjohtajien, hallituksen ja opiskelijavaltuuskunnan lisäksi myös työryhmien puheenjohtajia sekä kärkiehdokkaat ViNOlle kevään 2011 vaaleihin. Hain jatkokautta ViNOn puheenjohtajana, ja minut valittiinkin pestiin yhdessä Inka Venetvaaran kanssa (ViNOlla on siis kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa). Tulin valituksi myös yhdeksi ViNOn kärkiehdokkaista. Jännittävä viikonloppu kaiken kaikkiaan ja henkilövalintojen lisäksi kokouksessa käytiin paljon periaatteellista keskustelua ViNOn tulevaisuudesta järjestönä ja hyväksyttiin ViNOlle myös vaaliohjelma.

ViNOn liittokokous vaati myös maa- ja metsätalousministeriön lakkauttamista ja sen toimien siirtämistä oikeisiin osoitteisiin.

19.12.2010 ViNOlle hyväksytään ympäristötyöryhmän työstämä ympäristölinjapaperi.

ViNOn ympäristötyöryhmä valmisteli osana monimuotoisuuskampanjaa ViNOlle ympäristölinjapaperin, jossa linjataan laajasti ViNOn kantoja erilaisiin ympäristökysymyksiin. ViNO muun muassa vaatii metsien suojeluasteen nostamista vähintää 10%:iin koko maassa sekä maa- ja metsätalousministeriön lakkauttamista.

Laitan linkin koko paperiin, kunhan siihen on tehty viimeiset tarkastukset ja se saadaan nettiin.

Kiitos!

Vuosi 2010 oli muutosten vuosi. Elämässä ja politiikassa tapahtui paljon ja täytyy sanoa, että monin paikoin usko olisi saattanut loppua ilman ympärillä olevia hienoja ihmisiä. Kiitos vuodesta 2010. Eteenpäin kohti uusia seikkauluja!

Muutamia lukuja viime vuodelta:

ViNOn hallituksen kokoukset: 12/12

Valtuuston kokoukset: 10/12

Rakennus- ja ympäristölautakunnan kokoukset: 12/13

Jyväskylän ilmastostrategiatyöryhmän tapaamiset: 3/6

Paneelit/Puheet: 25

Tiedotteet: 4

Julkaistut mielipidekirjoitukset ja kolumnit: 10

Kannanotot: 19

Blogikirjoitukset: 77

Tunteja junassa: noin 460

Papuja: noin 5 kg

Uintikertoja meressä: noin saman verran kuin uintikertoja järvessä

Nauramisella saadut lisäelinvuodet: noin 20 vuotta

Murehtimisella saadut rypyt: noin 3

PS. Audimiehille tiedoksi: vuosikatsastuksella en rinnasta itseäni autoon, mutta varmuuden vuoksi todettakoon, että ainakaan vielä eivät ole vieneet romuttamolle.

Kuvat: Touko Apajalahti, Jari Kuikanmäki, Sara Sajaniemi, Ville-Veikko Mastomäki ja minä.

Joulukalenteri: 24. luukku

2010-12-24T07:08:00.003+02:00

24. luukku. Nettisivuni on avattu ja olen niistä tosi iloinen. Sivuilta löytyvät vaaliteemani ja ajatuksiani maailmasta muutenkin. Toivottavasti viihdyt sivuilla.

Iso kiitos Janne Saarelalle, Ilona Toivaselle , Ville Korhoselle ja Kea Tossavaiselle.

http://paloma2011.net/

Ja oikein hyvää joulua ja seikkailuntäyteistä uutta vuotta 2011 kaikille.

Joulukalenteri: 23. luukku

2010-12-23T21:58:00.001+02:00

23. luukku: Naistenlehden uusi logo on julkaistu. Se on hieno.

http://naistenlehti.blogspot.com/2010/12/naistenlehden-joululahja.html

Joulukalenteri: 22. luukku

2010-12-22T21:39:00.001+02:00

22. luukku: "Talkin about nuclear war. What you gonna do without your ass?"

http://www.youtube.com/watch?v=063k8OfR-fE

Joulukalenteri: 21. luukku

2010-12-21T22:13:00.000+02:00

21. luukku: Suuria kuvia maailmalta

http://www.boston.com/bigpicture/2010/12/2010_in_photos_part_1_of_3.html

Joulukalenteri: 20. luukku

2010-12-20T18:03:00.005+02:00

20. luukku: Joululahjavinkkejä ja -ideoita

Lahjojen antaminen on oikeastaan todella mukavaa, mutta se on mukavaa silloin, kun antaa jotain hyödyllistä tai jotain, joka oikeasti tuottaa iloa saajalle pitkään. Paniikissa ja talvivaatteissa hikoillen ostettu krääsä on taakka antajalle, saajalle ja tälle pallollekin.

Tässä mielestäni muutamia kivoja ideoita, jos lahjoja haluaa antaa:

1. Aineettomat lahjat eivät ole enää mikään uusi ilmiö, mutta hyvät ideathan eivät vanhene. Olen itse joskus antanut lahjaksi esim. lastenhoitoapua, siivousapua, ruoanlaittoa, teatterireissun ja tutkimusmatkan Heurekaan. Niin siirappiselta kuin se ehkä kuulostaakin, niin parastahan on viettää aikaa niiden kanssa, joista tykkää.

2. Kirjasuositukset joululle 2010:

Mistään kotoisin (Marjaneh Bakhtiarin)

Että hän muistaisi saman (Elina Hirvonen)

Näkymätön kylä (Anna Kontula)

Munakoisojen kiukku (Bulbul Sharma)

Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010 (Rassi ym.)

Sarjakuvat ehtii vielä huomenna tilaamaan täältä: http://www.sarjakuvakauppa.com/kauppa/

3. Luonnonkalenteri on ihana. Se on täynnä hienoja ja värikkäitä kuvia kasveista ja öttiäisistä. Vuoden vaihtuessa kuvista voi tehdä kortteja tai paketoida niihin joululahjoja.

http://www.sll.fi/kauppa/luonnonkalenteri

4. Luonnonperintösäätiön sivuilta voi ostaa kaikille luonnonystäville lahjaksi metsää. Luonnonperintösäätiö palkittiin tänä vuonna vuoden parhaasta luontoteosta (IUCN).

http://www.luonnonperintosaatio.fi/

5. Globe hopen tietokoneen piirilevyistä tehdyt korut (esim. kilpikonna ja lisko) ovat hauskoja. Globe hopen tuotteet ovat hienoja, mutta aika tyyriitä. Nämä korut ovat vielä ehkä inhimillisissä rajoissa.

http://www.globehope.com/fi/products/misc/kilppari.html

Jos aikaa ja innostusta riittää, niin kaikesta mahdollisesta 80- ja 90-luvun muovikrääsästä voi tuunata kaikkea koruista naulakoihin. C-kasetti ketjun päähän ja kaulaan ja hipsterilahja on valmis.

6. Ei kannata unohtaa kirppareita lahjoja ostaessa. Samalla rahalla, millä kaupasta saa huonolaatuisen ja tylsän vaatteen, saa kirpparilta vaikka monta paksusta kankaasta tehtyä 60-luvun mekkoa. Kulutuksen nopeutuva sykli alkaa tosin jo näkyä myös kirpputoreilla, sillä yhä useammin voi löytää samaan aikaan "oikeassa" kaupassa myynnissä olevia vaatteita myös kirppareilta. Kannattaa lyöttäytyä jonkun kirpparihain mukaan, silloin pääsee parhaille apajille.

Joulukalenteri: 19. luukku

2010-12-19T23:11:00.003+02:00

19. luukku: Mittasuhteita

Avaruuteen katsominen ja mikroskoopilla solujen tarkastelu saa aikaan samanlaisia kokemuksia äärettömyydesta ja pienuudesta. Miten tällaista voi olla, miten kaikki toimii näin hyvin yhteen, miten kaikki kokonaisuudet koostuvat aina vain pienemmistä osasista? Miten ihmeellistä.

Ja kuvissakin on jotain hämmentävän samanlaista.

National geographicin avaruuskuvia:
http://natgeo.fi/tiede/avaruus/kuvagalleria-parhaat-avaruuskuvat-2010

Kuvia soluista:
http://www.under-microscope.com/lifeforms/plants/

Tämä on joulukalenterini. Täällä paljastan joka päivä yhden asian, joka minua on ilostuttanut, vihastuttanut, surettanut tai askarruttanut.

Joulukalenteri: 18. luukku

2010-12-18T14:25:00.004+02:00

18. luukku: Oikeus kaupunkiin

Kaupunkitiloja määrittää hyvin paljon mainokset ja kaupalliset tilat, joissa oleskeluoikeus on ostettava. Kun kaupunkikulttuurista tai katutaiteesta puhuu, saa usein kauhistelua töhryistä, nuorista, jotka eivät tee muuta kuin juopottelevat tai väkivaltaisuuksista.

Kaupunkien ja kylien keskustojen ei tarvitse olla vain läpikulkuväyliä tai paikkoja, joissa kulutetaan ja tehdään töitä. Julkiset tilat kuuluvat meille kaikille ja meillä on lupa ottaa ne käyttöömme.

Tähän joulukalenterin luukkuun olen kerännyt tapahtumia, taidetta, ilmiöitä ja kirjoituksia kaupungeista ja sellaisesta avoimen kaupunkitilan kulttuurista, joita toivoisin näkeväni enemmän. Nämä ovat tietysti vain esimerkkejä. Kerro omat suosikkisi jatkeeksi.

Katutaidetta, joka saa ajattelemaan ja ihastelemaan:

http://www.banksy.co.uk/

http://www.tatscru.com/

http://www.loomit.de/version1/home.htm

http://daim.org/site/en

Kaupunkitapahtumia:

Kävelijöiden sunnuntai, jollaisesta tein aloitteen myös Jyväskylän valtuustossa:
http://www.pskensington.ca/

Jyväskylän kesässä tapahtuu paljon:
http://www.jyvaskylankesa.fi/

Tuulirallit:
http://paijannepurjehdus.fi/?action=etusivu

Kaupungit kuuluvat kaikille:
http://www.asunnottomienyo.fi/index.html

Kirjoituksia, blogeja, musiikkia:

Leppoistettu kaupunki:
http://www.rakennustieto.fi/lehdet/ry/index/lehti/P_308.html

Martti Tulenheimon pihakatu blogi:
http://pihakatu.posterous.com/

Lavastekaupungin rajat:
http://lavastekaupunki.wordpress.com/tag/kaupunkitila/

David Harvey - Oikeus kaupunkiin:
http://vodpod.com/watch/1278571-david-harvey-the-right-to-the-city

Utopia:
http://vimeo.com/6621826

Tämä on joulukalenterini. Täällä paljastan joka päivä yhden asian, joka minua on ilostuttanut, vihastuttanut, surettanut tai askarruttanut.

Kuva osoitteesta: http://www.flickr.com/photos/eadmundo/27739974/sizes/m/in/photostream/

Joulukalenteri: 17. luukku

2010-12-17T15:30:00.002+02:00

17. luukku: Verkkolehti, jossa on voimaa

http://fifi.voima.fi/

Joulukalenteri: 16. luukku

2010-12-16T12:33:00.006+02:00

16. luukku: Onnellisuus

Tuntuu kuin onnellisuus olisi kärsinyt inflaation sen jälkeen, kun se vastentahtoisestikin ehkä tempaistiin mukaan politiikkaan. On rok ja pop, että poliitikko uskaltaa sanoa onnellisuus tai rakkaus.

Jos asiaa kuitenkin miettii tarkemmin, niin onnellisuuden huono maine politiikassa ei ehkä kuitenkaan ole onnellisuuden itsensä syytä, vaan niiden poliitikkojen aikaansaannos, jotka puhuvat onnellisuudesta sanomatta kuitenkaan mitään. Jo pitkään on kaivattu vaihtoehtoisia mittareita pelkkien rahamittareiden, kuten BKT:n, rinnalle tai tilalle. Tutkimusten mukaan suomalaisten onnellisuus ei ole lisääntynyt 80-luvun jälkeen, vaikka varallisuus on kasvanut.

Nyt kun vaihtoehtoja on alettu kehitellä, on vastaanotto yleensä ynseän vähättelevä.

WWF julkaisi yhdessä Demos Helsingin kanssa Onnellisuuspoliittisen manifestin, joka pohtii tätä uutta näkökulmaa ja esittää konkreettisia poliittisia toimia, kuinka voisimme muuttaa poliittisen päätöksenteon lähtökohtia ja suuntaa.

Manifestin mukaan onnellisuuspolitiikan arvopohjana olisi seuraavaa:

1. Onnellisuuspolitiikka on yhden maapallon politiikkaa. Elämme yli luonnonvarojen ja tiedämme, että se ei voi jatkua.

2. Onnellisuuspolitiikan lähtökohtana on ylisukupolvisuus. Onnellisuuspolitiikka eroaa nykypolitiikasta, jossa lyhyen aikavälin hyvinvointia tavoitellaan talouskasvulla.

3. Aika, yhteisöt ja mielekkyys ovat elintärkeitä resursseja. Onnellisuuspolitiikka kyseenalaistaa talouskasvun yhteiskuntamme perimmäisenä päämääränä.

4. Kestävä onnellisuus perustuu jaetuille kokemuksille. Vastuu yhteiskunnasta on mahdollinen ainoastaan yhteisten kokemusten ansiosta. Vastuun jakaminen on politiikan tarkoitus.

5. Onnellisuuspolitiikka nojaa tieteelliseen tietoon. Onnellisuuspoliitiikalla kurotaan umpeen tutkimustiedon ja politiikan välistä kuilua.

Minä sanon kyllä kiitos.

Ja tässä vielä onnen hetkiä:

Onnellisuuden tavoittelu on kuin jahtaisi jänistä:

http://www.youtube.com/watch?v=qukVrg8GamM

Onni on vapaus:

http://www.youtube.com/watch?v=UaSMROk-D-A

Onni on kulttuuria:

http://www.youtube.com/watch?v=GrIp3k5pJQM

Tämä on joulukalenterini. Täällä paljastan joka päivä yhden asian, joka minua on ilostuttanut, vihastuttanut, surettanut tai askarruttanut.

Joulukalenteri: 15. luukku

2010-12-15T22:15:00.001+02:00

15. luukku: Avara luonto - ohjelma, jossa superlatiiveja ei kaihdeta

Avarassa luonnossa kerrotaan luonnon uskomattomista ja tavallisen ihmeellisistä asioista.

http://areena.yle.fi/video/1526801

Avara luonto oli pitkään lauantai-illan kohokohta saunomisen päälle. Nyt Avara luonto ei ole enää yksin lauantai-illan kohokohta, koska telkkarin puuttuessa katson jaksot silloin, kun ehdin Ylen areenasta. Avaran luonnon kertojan äänellä on samanlainen vaikutus kuin niillä sadunlukijoilla, joiden kertomia tarinoita pienenä kuuntelin C-kasetilta tai joidenkin piirrettyjen hahmojen äänillä.

Kuka käyttää ääntäsi?

2010-12-15T09:35:00.006+02:00

Vietin eilen päivän Jyväskylän Paviljongissa Nuorisofoorumissa. Tapahtumassa julkaistiin myös kirja Nuori, kuka käyttää ääntäsi, jossa esiteltiin Mitä välii-tutkimuksen tulokset. Kirjassa puolueiden puheenjohtajat myös kirjoittivat siitä, mitä nuorten asioita tulisi nostaa seuraavaan hallitusohjelmaan. Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki kirjoittaa, että vihreät haluaa nuorille hyvinvoivan luonnon, uusia työpaikkoja sekä poliittisen kulttuurin, joka on avoin ja ymmärrettävä. Toisin sanoin, ensi hallitusohjelmassa olisi karistettava pölyt hartioilta ja katsottava tulevaisuuteen. Se kai se meitä kaikkia kiinnostaa - tulevaisuus.

Päivän aikana osallistuin paneeliin, jossa kysymyksiin vastailemassa oli sekä median edustajia että yläasteelaisia ja lukiolaisia. Paneelin isoimmaksi kysymykseksi taisi muodostua epätietoisuus siitä, kuka kertoisi nuorille kuinka voi vaikuttaa. Kouluihin toivottiin sekä neutraalia lähestymistapaa puoluepolitiikkaan että tietoa siitä kuinka puolueet itse asiassa eroavat toisistaan. Koska kaikki valta ja viisaus ei asu Arkadianmäellä, nuoret toivoivat, että muistakin vaikutuskanavista olisi tietoa saatavilla.

Tutkimukseen osallistuneille nuorille tärkeitä asioita olivat esimerkiksi opintotuen riittävyys, työttömyyden ratkaiseminen, homo- ja lesboparien oikeudet sekä maahanmuuttokysymykset. Toisin sanoin, nuoria kiinnostaa tulevaisuus. Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että jos halutaan puhua "nuorten asioista" ja siitä "kuinka saataisiin nuoret äänestämään", ei ole syytä tyytyä pelkkään nuorisopolitiikkaan. Nuoria kiinnostavat ideologiset kysymykset sekä luonnon että ihmisten hyvinvoinnista, ei pelkästään omien etujen ajaminen.

Mikä politiikassa sitten tökkii? Mitä välii-tutkimuksen mukaan oma sukupolveni ei suinkaan jätä äänestämättä siksi, että meillä ei olisi näkemyksiä politiikan kysymyksistä. Äänestämättä jätetään, koska ei uskota poliitikkojen pitävän lupauksiaan, vaalien muuttavan politiikan suuntaa tai, että on mahdollista löytää ehdokas, joka ajaa itselle tärkeitä asioita. Viime eduskuntavaaleissa alle 30-vuotiaista äänesti noin 50-55% kun kokonaisäänestysprosentti oli noin 68%.

Voi olla, että vaaleilla muutettaisiin politiikan suuntaa paremmin, jos puolet kokonaisesta sukupolvesta ei jätä äänestämättä. Ja jotta äänestäminen kiinnostaisi, on politiikasta tehtävä radikaalisti avointa ja tulevaisuuteen tähtäävää. Politiikasta on voitava puhua kouluissa ja kahvipöydissä. Nuoria on lakattava aliarvioimasta lataamalla lööppeihin pelkkiä torkkupeittouutisia. Ihmisille on paljastettava totuus, että äänestämisen lisäksi voi vaikuttaa äänestämisen välillä sekä parlamentaarisen vaikuttamisen ja virkamiesvaikuttamisen kautta että kansalaisaktivismin voimin.

Ja viimeiseksi nuoret toverit, meitä on huijattu. Meiltä on viety valtaa ja itsetunto hokemalla, että nuoret ovat tulevaisuuden päättäjiä. Emme me ole tulevaisuuden päättäjiä. Me olemme päättäjiä jo nyt, jos itse niin haluamme.

Kuva osoitteesta: http://www.flickr.com/photos/savetheclocktower/1227075/sizes/m/in/photostream/

Joulukalenteri: 14. luukku

2010-12-14T21:20:00.002+02:00

14. luukku: Pudonneita omenia.

Kaunis blogi, jossa kauniita kuvia ja kirjoituksia. Ja ihana hipin identiteettikriisi.

http://pudonneitaomenia.blogspot.com/2010/07/identiteettien-ongelma-eli-ollako-vai.html

Joulukalenteri: 13. luukku

2010-12-13T22:53:00.003+02:00

13. luukku: Täältä se kaikki alkoi.

Tai tarkkoja jos ollaan, niin alkoihan se jo tosi paljon kauempaa sekä minun että maailman osalta. Mutta täällä oli jonkinlainen käännekohta elämälleni, poliittinen alkukotini, poliittisen vaikuttamiseni big bang.

Jyvioni on järjestö, jonne ovat tervetulleita aivan kaikki. Siellä tehdään niin muistutuksia kaupungin kaavoihin, kamppaillaan kävelykeskustan puolesta kuin katsotaan leffoja ja tanssitaan pikkutunneille asti. Näitä ihmisiä ihailen ja heitä ajattelen lämmöllä. Suosittelen ehdottomasti kaikille hyppäämään mukaan toimintaan, täällä ei karvoihin katsota.

Toivotan onnea ensi vuoden Jyvionille, puheenjohtajille Kealle ja Jannelle sekä huipulle hallitukselle. Olette aarteita.

http://www.jyvioni.org/

Joulukalenteri: 12. luukku

2010-12-12T11:20:00.005+02:00

12. luukku: Muurahaisvanhuksetkin saavat levätä.

Lehdenleikkaajamuurahaiset leikkaavat kasvista paloja leuoillaan, vievät lehden palat pesäänsä ja kasvattavat sieniä lehtien päällä. Leikatessa leuat kuitenkin kuluvat ja vanhemmilla muurahaisilla työ alkaa käydä hankalaksi tylsien leukojen takia. Kun näin käy, muurahaisyhteiskunta siirtää muurahaisvanhuksensa kevyempiin hommiin.

"Tämä tutkimus näyttää hyvin sen hyödyn, joka sosiaalisesta yhteisöllisyydestä seuraa ja joka on meillekin tuttu - ihmiset, jotka eivät enää suoriudu töistä, joita aiemmin tekivät, voivat silti antaa arvokkaan panoksensa yhteisölle, siitäkin huolimatta, että eivät pystyisi enää asumaan yksin", toteaa tutkimuksen tekijä Robert Schofield Science Dailyssa.

Science Dailyn pidempi juttu aiheesta: http://www.sciencedaily.com/releases/2010/12/101209121451.htm

Helsingin Sanomien lyhyempi juttu samasta aiheesta:
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Muurahaisetkin+laittavat+vanhuksensa+keveämpiin+töihin/1135262312698
Ja tässä vielä youtube-video lehdenleikkaajamuurahaisesta työssään:
http://www.youtube.com/watch?v=FMsqTRCHHWI

Joulukalenteri: 11. luukku

2010-12-11T22:41:00.004+02:00

11. luukku: Hyvien uutisten aika.

Hyvät uutiset antavat toivoa. Ne antavat voimia vääntää asioista, jotka tuntuvat joskus mahdottomiltakin. Nyt on siis hyvien uutisten aika.

Inarin metsäkiistoissa saavutettiin sopimus Green Peacen ja poromiesten sinnikkään työn ansiosta. Alueella suojellaan noin 80 000 hehtaaria vanhaa metsää. Kuten joulukalenterin luukusta 2. voi lukea, metsät ovat suurin ensisijainen elinympäristö Suomen uhanalaisille lajeille. Tämä saavutus ei siis ole pieni ja symbolinen, vaan todellinen voitto.

http://yle.fi/alueet/lappi/2010/12/yla-lapin_metsariita_on_sovittu_2209721.html

Monet eivät uskaltaneet toivoa Cancunin ilmastokokoukselta yhtään mitään. Optimistitkin toivoivat lähinnä, että kunhan jotain tapahtuisi. Siihen nähden lopputulosta voi siis pitää hyvinä uutisina. Kokouksen lopputulemana sovittiin esimerkiksi ensimmäisen kerran, että ilmaston lämpeneminen rajoitetaan alle kahteen asteeseen ja kehikko metsäkadon pysäyttämiselle kehitysmaissa. Askel otettu, maraton edessä.

http://ilmasto.org/cancun/?p=356

Tiettyjen marjojen syöminen voi auttaa ehkäisemään tai ainakin hidastamaan monia tauteja mukaan lukien alzheimerin tauti.

http://www.sciencedaily.com/releases/2010/12/101208083541.htm

Ja viimeisenä mutta ei...tai no viimeisimpänä: Suomi voitti salibandyn maailmanmestaruuden ;)

http://yle.fi/urheilu/lajit/salibandy/mm_salibandy_2010/2010/12/suomi_loi_ruotsin_ja_jyrasi_maailmanmestariksi_2212818.html

Joulukalenteri: 10. luukku

2010-12-10T21:01:00.002+02:00

10. luukku: Hulvatonta viikonloppua itse kullekin säädylle ;)

http://www.youtube.com/watch?v=QnFeNpNSAvg

Tavoiteohjelmana leikkauslista

2010-12-09T14:39:00.001+02:00

Kokoomusnuoret ovat edelläkävijä poliittisessa moraalissaan. Poliittinen moraali taas mitataan sillä, kuinka monta raipaniskua uskaltaa antaa köyhille ja ympäristölle. Moraalin mitta on leikkausten määrä.

Näin ainakin jos on uskominen Kokoomusnuorten liittokokousta ja puheenjohtajaa Wille Rydmania. Heidän tavoiteohjelmansa ensi vuodelle kun on leikkauslista, jossa ”kaikilla julkisen sektorin osa-alueilla aloitetaan 20–40 prosentin, leikkaus- ja säästötoimenpiteet”.

Kokoomusnuoret siirtyisivät työnverotuksessa tasaveroon, avaisivat lähes kaikki peruspalvelut kilpailulle ja lakkauttaisivat kuntien valtio-osuudet. He luopuisivat sosiaalitukien indeksisidonnaisuuksista, subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta sekä joukkoliikenteen tukemisesta. Kokoomusnuoret luopuisivat turvapaikkahakijoiden toimeentulotuesta ja kehitysavusta. Perheen saisi kokoon vain sellainen, jolla jo on työpaikka Suomessa ja kaikki pakolaisten omaa kulttuuria tukevat julkiset toimet lopetettaisiin.

Vastapainona Kokoomusnuoret haluavat lukukausimaksut ETA-alueen ulkopuolelta tuleville, toisen korkeakoulututkinnon maksulliseksi sekä tasoryhmät perusopetukseen. He haluavat koko EU:n Natoon ja säilyttää yleisen asevelvollisuuden.

Kokoomusnuorten mukaan ydinvoimalaluvista päättäminen on sen verran vähäpätöinen asia, että päätös on siirrettävä eduskunnalta työ- ja elinkeinoministeriöön. Valtion on myös lakattava puuttumasta metsäpolitiikkaan.

”Kokoomusnuorten toiminnan tavoitteena on koulutuksen ja sivistyksen vaaliminen” sekä”suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden edistäminen”.

Hetkinen. Jossain kohtaa nyt katkesi se sininen lanka.

On vastuullista tehdä politiikkaa, jossa valtion velkaantuminen ei räjähdä käsiin ja jossa talous on tasapainossa. Tismalleen samaa mieltä. Ainoa keino päästä tähän tilanteeseen on kohdistaa kaikille julkisen sektorin osa-alueille 40% leikkaukset. Tismalleen eri mieltä.
Vihreät ovat esittäneet oman ratkaisunsa, jonka lähtökohtana on, että hyvinvointipalvelut turvataan ja inhimillisyys säilytetään. Verotus ei ole itseisarvo, mutta tasa-arvoinen hyvinvointivaltio on.

Uskon, että esimerkiksi pääomatulojen ja osinkotulojen verotuksen kiristäminen, ympäristön tuhoamisesta rokottaminen sekä terveydelle haitallisten aineiden verottaminen niiden aiheuttamien kustannusten mukaan, ovat oikea suunta. Samalla on edelleen pidettävä huolta tuloerojen kaventamisesta. Siinä iso rooli on verotuksen progressiivisuudella. Vaikka itse olisi hyväosainen, eikä näe tuloerojen tasaamiselle muita syitä, niin on aika lyhytnäköistä rakentaa Suomesta epävakaata maata, jossa yhteiskuntaluokat jakautuvat entisestään ja yhteenkuuluvuuden tunne vähenee.

Talouden tasapaino on mahdollista löytää myös ilman, että rakennamme yhteiskunnan jonka johtotähtenä on niin ikään erään kokoomuslaisen, nuoren ehdokkaan ajatus siitä, että ”jokaisella tulisi olla vastuu omasta osaamisestaan ja siten markkina-arvostaan”. Itse haluan maailman, jossa ihminen ei ole vain taloudellinen toimija ja polttoainetta kasvulle.

Kirjoitus julkaistu Vihreässä blogissa 9.12.2010

Joulukalenteri: 9. luukku

2010-12-09T14:37:00.001+02:00

9. luukku: Vihreiden uudet nettisivut avattiin. Paljon mielenkiintoista politiikkaa ja tyyppejä.

http://www.vihreat.fi/

Joulukalenteri: 8. luukku

2010-12-08T09:49:00.002+02:00

8. luukku: Päivittäinen tiedeannos

http://www.sciencedaily.com/

Science Daily- sivustolta löytyy helppolukuisia artikkeleita niin ilmastotieteen, ekologian evoluution kuin lääketieteenkin aloilta. Täältä olen löytänyt artikkelin, jossa kerrotaan apinoista, joilla on niin avonainen nenä, että sateella ne laittavat pään polvien väliin, koska muuten nenään menee vettä ja niitä aivastuttaa. Tällä sivustolla on lohduttavalta tuntuva tutkimus siitä kuinka ihminen on lajina menestyvä juuri empatiakykynsä vuoksi ja täältä löytää uusimmat tutkimukset siitä, kuinka maapallomme lämpeneminen vaikuttaa vaikkapa meriin tai metsiin.

Varoitus: Tähän sivustoon jää koukkuun ja pian huomaa tarvitsevansa päivittäisannoksen hämähäkkien seuraelämän saloja.

Tämä on joulukalenterini. Täällä paljastan joka päivä yhden asian, joka minua on ilostuttanut, vihastuttanut, surettanut tai askarruttanut.

Joulukalenteri: 7. luukku

2010-12-07T15:30:00.002+02:00

7. Luukku: Muovilla täytetyt linnut.

Albatrossipoikasten emot ruokkivat poikasiaan ruoaksi luulemillaan roskilla. Tämä aiheuttaa tuhansien linnunpoikasten kuoleman Midway atollin suojelualueella, joka on kaukana lähimmästä rannikosta.

http://www.chrisjordan.com/gallery/midway/#CF000774%2015x20

Toimintamme seuraukset ovat arvaamattomia.

Joulukalenteri: 6. luukku

2010-12-06T20:31:00.001+02:00

6. luukku: Hyvää itsenäisyyspäivää. Pelon politiikka. Sen aika on ohi.

http://www.youtube.com/watch?v=s6E97LPNxSI

Joulukalenteri: 5. luukku

2010-12-05T17:57:00.002+02:00

5. luukku: Vihreät avasivat vaalikampanjansa.

Haluamme rakentaa Suomen, joka perustuu paitsi menneisyydelle, myös tämän päivän ongelmien ymmärtämiselle ja etenkin tulevaisuudelle. Haluamme Uuden Suomen.

http://www.vihreat.fi/

"Olemme ahdasmielisyyden ja suvaitsevaisuuden tienhaarassa: vaaleista on tulossa kamppailu suomalaisten arvoista, suomalaisuuden merkityksestä. Uusi Suomi on avoin ja moderni Suomi, se on meidän vaihtoehtomme vanhoilliselle ja sulkeutuvalle Suomelle.
Meille sulkeutunut ja konservatiivinen maa tarkoittaa sitä, että Suomesta tulee Euroopan peränurkka, joka käpertyy itseensä ja pelkää kaikkea vierasta. Sulkeutunut maa hermoilee maahanmuuttajista ja syyttää heitä oman yhteiskuntamme ongelmista. Sulkeutunut maa jumittaa herravihaisessa jurnutuksessa. Sulkeutunut maa pesee kätensä tämän mantereen yhteisistä haasteista ja maailman köyhien ongelmista."
(Anni Sinnemäki kampanjan avajaisissa 5.12.2010)

Joulukalenteri: 4. luukku

2010-12-04T08:05:00.003+02:00

4. luukku: Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liittokokous

http://www.vino.fi/vinon-syysliittokokous-2010

ViNO kokoontuu tänä viikonloppuna Tampereelle liittokokoukseen. Liittokokous päättää muun muassa vaaliohjelmasta ja paljon henkilövalintoja on myös luvassa, kun ViNO saa esimerkiksi uuden hallituksen, opiskelijavaltuuskunnan sekä uudet puheenjohtajat.

Itseänikin vähän jännittää, sillä olen hakenut jatkokautta ViNOn puheenjohtajana. Odotan tosi paljon puheenjohtajapaneelia, joka viime vuonna oli huisin hauska. Illalla on myös liittaridisko, jossa on luvattu soittaa viimeiset hitaat.

Iiks! Jännää ja ihanaa!

Tämä on joulukalenterini. Täällä paljastan joka päivä yhden asian, joka minua on ilostuttanut, vihastuttanut, surettanut tai askarruttanut.

Joulukalenteri: 3. luukku

2010-12-03T09:29:00.002+02:00

3. luukku: Kelpaisitko sinä Suomen kansalaiseksi?

Viime aikoina keskustelu erilaisuudesta on muuttunut yhä kovemmaksi ja kovemmaksi. Erilaisia ovat maahanmuuttajat, homot, islaminuskoiset, ateistit, nuoret, pienipalkkaiset ja niin edelleen. Suomessa on erilaisuutta ja monia tapoja elää ilman maahanmuuttajiakin.

Yksi keskustelunaiheista on ollut se, kuka on kelvollinen Suomen kansalaiseksi. Kansalaisuustestin käyttöönottoa on vilautellut jopa maahanmuuttovirasto. Helsingin Sanomat julkaisi oman kansalaisuustestin, jossa on mukailtu muiden maiden vastaavia testejä. Saisitko sinä kansalaisuuden?

http://www.hs.fi/viesti/kansalaisuustesti

Tämä on joulukalenterini. Täällä paljastan joka päivä yhden asian, joka minua on ilostuttanut, vihastuttanut, surettanut tai askarruttanut.

Joulukalenteri: 2. luukku

2010-12-02T10:51:00.002+02:00

Tämä on joulukalenterini. Täällä paljastan joka päivä yhden asian, joka minua on ilostuttanut, vihastuttanut, surettanut tai askarruttanut.

2. luukku: Minun, ei niin pieni, punainen kirjani
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=370099&lan=fi&clan=fi

Uusi Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010 on ilmestynyt. Valtava määrä lajimääritystä ja uhanalaisuusluokittelua on tehty, jotta olisimme taas hieman paremmin kartalla siitä mitä ympärillämme elää ja mitä luonnollemme on tapahtumassa.

Uusimman tiedon perusteella voidaan sanoa, että monimuotoisuuden köyhtymistä ei ole saatu hidastumaan saati pysähtymään. Joka kymmenes eliölajimme on edelleen uhanalainen ja lintulajeista jopa 24%. Suurin osa uhanalaisista lajeista asuu metsissä. Pelkkä metsiin kasvavan puukuutiomäärän tuijottaminen ei riitä takaamaan luontomme selviämistä, sillä yhtälöön vaikuttavat esimerkiksi metsien ikärakenteiden muutokset, lahopuun määrän väheneminen ja lajistosuhteiden muutokset.

Joulukalenteri: 1. luukku

2010-12-01T11:23:00.004+02:00

Marraskuu on nujerrettu. Tämä on joulukalenterini. Täällä paljastan joka päivä yhden asian, joka minua on ilostuttanut, vihastuttanut, surettanut tai askarruttanut elämäni aikana.

1. Luukku: Tämä on kotimme.

http://www.youtube.com/watch?v=jqxENMKaeCU

(Jos pääset yli alun korneista sponsoripätkistä, niin tämä on ehdottomasti katsomisen arvoinen.)

Hannosen uutisviikko

2010-11-30T16:23:00.002+02:00

Tiistaina sain vain katsella uutisessa epäilevän näköisenä ympärilleni ja kiivetä liukasta mäkeä jutussa, jossa pohdittiin ympäristölupien tulevaisuutta: http://areena.yle.fi/video/1471287

Perjantaina puhuin vaalirahoituksesta ja omasta kampanjastani: http://areena.yle.fi/video/1482250

Jep, oli rahattomin haastatelluista ehdokkaista, mutta olenkin ihan todella ylpeä kampanjastani ja maailman parhaasta tukiryhmästä.

Täältä tähän
Linssilude-Hannonen

Hei me tykätään kulttuurista

2010-11-30T16:09:00.003+02:00

Vihreän ryhmän esitys muutokseksi Jyväskylän talousarvioon vuodelle 2011:

Jyväskylässä luotetaan ralleihin pelastavana lähettiläänä joka vuosi. On todennäköistä, että rallit eivät enää kymmenen vuoden päästä täällä ole. Siksi olisi kannattavaa jakaa tulospainetta useammalle tapahtumalle vuoden ympäri tai alkaa luoda esimerkiksi uusia kulttuuritapahtumia, jotkatoisivat Jyväskylään ihmisiä ja euroja.

Vihreä valtuustoryhmä esittääkin, että tällä hetkellä rallinMM-osakilpailuun suunnattu 260 000 euroa suunnattaisiin kulttuurin tukemiseen. Tämän rahan voisi antaa avustuksina jaettavaksi kaupunginhallituksen käyttöön. Jyväskylä tarvitsee uusia ideoita, uusia mahdollisuuksia, uusia tapahtumia ja uudenlaista imagoajattelua.

Sekä kaupunginhallituksen talousarvio, joka hyväksyttiin melko yksimielisesti että kaupunginjohtajan talousarvio löytyvät täältä: http://www.jyvaskyla.fi/info/talous/ta-11

Valtuustoaloite: Kunnallispoliitikkojen sidonnaisuudet julkisiksi

2010-11-29T18:39:00.003+02:00

Politiikan uskottavuuden säilyttäminen vaatii toimia niin valtakunnallisesti kuin kunnallistasollakin. Avoimuuden lisääminen ja päätöksenteon läpinäkyvyys lisää luottamusta puolueettomuuteen ja vähentääepäselvyyksien määrää. Kunnallistasolla luottamushenkilöiltä ei vielä laissa vaadita sidonnaisuuksien ilmoittamista, mutta Jyväskylä voisi edistää omilla toimillaan hallintokulttuurin avoimuutta.

Ehdotan, että Jyväskylän kaupungin sivuille tehdään osio, jonne kerätään vapaaehtoisten ilmoitusten (joko suoraan luottamushenkilöiltä tai kunnallisjärjestön ilmoitusten) perusteella luottamushenkilöidenyhteiskunnalliset sidonnaisuudet. Tällainen käytäntö on pakollisena eduskunnassa ja useampaan kaupunkiin on suunnitteilla vapaaehtoisuuteen perustuva mahdollisuus kertoa kaupungin sivuilla millaisissa toimissa on mukana.

Valtuustoaloitteeni Jyväskylän kaupunginvaltuustossa 29.11.2010 (Aloitetteen allekirjoitti 51/75 valtuutettua)

Vaalirahoituksesta Keski-Suomen uutisissa

2010-11-28T17:19:00.003+02:00

Kävin keskustelemassa vaalirahoituksesta Keski-Suomen uutisissa perjantaina 26.11. Eduskuntavaaleissakin ehdokkaat ovat erilaisissa lähtöasemissa riippuen siitä paljonko kampanjointiin on rahaa käytettävissä.

http://areena.yle.fi/video/1482250

Lupien villissä lännessä

2010-11-25T16:48:00.002+02:00

Käsittelimme rakennus- ja ympäristölautakunnassa tiistaina jälleen ympäristö- jaa maa-aineslupia. Usein tällaisia lupia edellyttävä toiminta sijoitetaan kaavoitetun alueen ulkopuolelle, jolloin lupia myönnettäessä on käytettävä oikeusharkintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos lain määräämät ehdot täyttyvät, on lupa myönnettävä ja jos lupa on lain vastainen, lupaa ei saa myöntää. Maa-aineslupia myönnettäessä pengomme läpi maa-aineslain ja ympäristölupia myönnettäessä ympäristönsuojelulain.

Kaava-alueen ulkopuolisissa ympäristö- ja maa-ainesluvissa ei voi siis käyttää poliittista tarveharkintaa.

Lupien kanssa lakeja ees taas hinkatessa olemme välillä tilanteessa, jossa se niin kutsuttu maalaisjärki sanoisi, että tilanteessa, jossa alueelle ollaan esim. seuraavan kolmen vuoden aikana laatimassa yleiskaavaa, voisi olla järkevää "jäädyttää" teollisuushankkeiden tuominen alueelle ja katsoa asiaa ensin kokonaisvaltaisemmin kaavoituksen yhteydessä.

Jos alueella katsotaan olevan tarvetta kokonaisvaltaisemmalle yhdyskuntasuunnittelulle, niin rakentamisen puolella alue voidaan määrätä suunnittelutarvealueeksi. Suunnittelutarvealue koskee kuitenkin maankäyttö- ja rakennuslain alaisia toimia kuten rakennuslupia.

Maa-aineslupia ja ympäristölupia suunnittelutarvealue ei koske, vaikka suunnittelutarvealueen kuvauksesta voisi nopeasti järkeiltynä ajatella, että totta tosiaan olisi syytä koskea:

” Kunta voi oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa tai rakennusjärjestyksessä osoittaa suunnittelutarvealueeksi myös alueen, jolla sen sijainnin vuoksi on odotettavissa suunnittelua edellyttävää yhdyskuntakehitystä tai jolla erityisten ympäristöarvojen tai ympäristöhaittojen vuoksi on tarpeen suunnitella maankäyttöä.”

Minun järkeni sanoo, ettei tässä ole järkeä ja minulle heräsi kolmenlaisia ajatuksia:

1. Kaavoja ja sassiin

Koska kaavoitus on se keino, jolla voimme vaikuttaa kaupunkimme maankäyttöön laaja-alaisesti ja katsoa asioita isommassa perspektiivissä, meidän pitää panostaa kaavoitukseen ja pian. Jyväskylään ollaan valmistelemassa yleiskaavaa vuoteen 2013 mennessä. Odotan sitä kuin rakasta sukulaista vierailulle ja sen valmistelussa on parasta olla aktiivinen.

2. Lait syyniin

Lainsäädännössämme on aukkoja. Suunnittelutarvealueiden tarkoitus on mahdollistaa kestävä yhdyskuntasuunnittelu ja maa-ainesluvat ja ympäristöluvat olisi ehdottomasti saatava sen piiriin tai niille pitäisi luoda joku muu vastaava käytäntö. Tämä siitäkin huolimatta, että rakennusten katsotaan olevan pidempiaikaisempia kuin vaikkapa monttu, joka syntyy, kun alueelta otetaan maata.

3. Vaikutusvaltaa ihmisille

On ongelmallista, että ihmiset voivat vaikuttaa ympäristöönsä ainoastaan muistutusten ja valitusten kautta. Tämä aiheuttaa sen, että ei minun takapihalleni (eli not in my backyard eli nimby) - ajattelua nähdään sielläkin, missä ihmisten huoli on ihan aiheellista eikä vain kaiken muutoksen pelkoa. Attacin puheenjohtaja Anita Kelles-Viitanen kirjoittaa Helsingin Sanomien Vieraskynässä ( 24.11.2010), että ” Hallintomallia on muutettu uudistamatta kansalaisten roolia. Vanha hallintomalli korvattiin tukemalla yksityistämistä tukevalla julkishallinnolla. Kun vanha hallinto alisti kansalaiset virkamiesten nöyriksi alamaisiksi, nykyään käytössä oleva julkishallinnon malli alistaa heidät tuottavuuden palvelijoiksi”.

Vaikka Kelles-Viitanen puhuu kirjoituksessaan ensisijaisesti sosiaalipalveluista, pätee sama ihmisten irrottaminen päätöksenteosta myös asuinympäristöjen ja kaupunkien suunnitteluun

Kehitysyhteistyö on parasta kehitysyhteistyötä

2010-11-15T20:39:00.001+02:00

Vietnamissa lapsikuolleisuus on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana 27 % ja Mosambikissa noin 40 %. Tansaniassa lukutaitoisten määrä on kasvanut vuosina 1999-2007 noin 27 %. Tässä kolme maata, kolme lukua, esimerkkejä löytyy lisää. Tilastot on hauska paikka.

Kokoomusnuorten mielestä tällaiset lapsikuolleisuuden puolittamiset ja ihmisten kyky saada tietoa esimerkiksi terveydestään ja oikeuksistaan kertovat kuitenkin siitä, ettei todellista kehitystä ole tapahtunut.

Kehitysapu (tai kehitysyhteistyö kuten itse asiaa mieluummin nimitän) on Kokoomusnuorten mielestä siis lopetettava, koska ”parasta kehitysapua on kaupan esteiden purkaminen”. Minulla olisi teille vähän terveisiä: Parasta kehitysapua on kehitysyhteistyö, jonka toimenpiteet on mitoitettu tavoitteisiin nähden oikein, tulokset ovat mitattavia ja puolueettomasti arvioituja. Se, ettei köyhyyttä ole saatu kitkettyä, ei tarkoita sitä, että kehitysapu tulee lopettaa. Se tarkoittaa sitä, että teemme liian vähän. Kehitysyhteistyötä tarvitaan, mutta sen ei tarvitse olla ainoa keino.

”YK:n suositus käyttää 0,7% bruttokansantuotteesta kehitysapuun on vastuuton,” toteavat Kokoomusnuoret kannanotossaan. Tästä olen osittain samaa mieltä. Tällainen yhteiskunta, jonka rakenteilla edelleen ylläpidämme tilannetta, jossa hyödymme ihmisten hädästä, taloudellisesta ahdingosta ja pakosta tehdä meille ilmaiseksi töitä maapallon toisella puolella, olisi velvollinen tekemään aika paljon enemmän.

Omien markkinatalouden rakenteidemme takia köyhimmät ja samalla luonnonvaroiltaan rikkaimmat maat eivät itse pääse vaurastumaan. Länsimaat ovat kuin suuri kapitalistinen imuri, joka talouskasvulla hyvinvointia tavoitellen lisää jatkuvasti tehoja pumppuunsa ja imee muun maailman kuiviin. Meidän järjestelmämme rakenteet aiheuttavat sen, että ihmiset vuokrataan pilkkahinnoin tekemään töitä meille ja milloin minnekin ”kehittyneeseen maahan”.

Nämä ihmiset jättävät kotinsa ja perheensä sekä maansa kehittämisen, jotta me saamme halpaa ydinvoimaa ja muut perustelemattomat mielitekomme täytettyä. Hyvin vaikeaa on perustella kuinka nykyinen kehitysyhteistyö olisi riittävää saati lakkautettava. Ja on epärehellistä jättää mainitsematta ne edut, joita esimerkiksi ostovelvoitteiden ja solmittujen liikesuhteiden kautta itse myöntämästämme kehitysavusta saamme. Ei kehitysapu tällä hetkellä mitään pyyteetöntä auttamista ole.

”Millään muullakaan hallinnonalalla menestystä ei mitata sillä, paljonko siihen on saatu kulutettua rahaa,” linjaa Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman kannanotossa. Juu, ei mitata. Kehityspolitiikan tila-raportti vuodelta 2009 kertoo missä on onnistuttu, missä epäonnistuttu ja mitä olisi tehtävä ja pidemmän aikavälin suuntaa linjaa Suomen kehityspoliittinen ohjelma. Tämän lisäksi asiaa seuraa ansiokkaasti monet kansalaisjärjestöt.

Kokoomusnuorten lausunnossa todetaan itsestäänselvyys: ” Nykyinen järjestelmä pahimmillaan syytää rahaa korruptoituneille hallituksille”. Onneksi juuri edellä mainitusta syystä kehitysyhteistyön keinoja mietitään maakohtaisesti ja kullekin maalle myönnettävien kehitysyhteistyörahoja voidaan myöntää suoran budjettituen lisäksi esimerkiksi erilaisiin kehityshankkeisiin ja kansalaisjärjestöjen yhteistyöhön. Korruptio on kitkettävä. Sitä ei kukaan kiellä. Se ei poistu kehitysyhteistyön lakkautuksella, vaan demokratiatuella ja parantamalla ihmisten mahdollisuuksia päätöksentekoon sekä oman elämänsä että kotimaansa suhteen.

Omassa blogissaan Wille Rydman ilmoittaa: ” Olen samaa mieltä niiden kanssa, joiden mielestä talous on ja sen tulee olla eduskuntavaalien 2011 tärkein poliittinen teema.”

Vaikka jollekin talous onkin itseisarvo eikä hyvinvoinnin väline, ei Suomen taloudellista tilannetta korjata kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaamisella tai lakkauttamisella. Kehitysmäärärahat ovat jo nykyiselläänkin suhteutettuna Suomen taloudelliseen tilanteeseen. Kun BKT laskee, laskee myös kehitysmäärärahat. Tätä tarkoittaa se, että tavoite on suhteessa Suomen omaan talouteen eli 0,7% bruttokansantuotteesta.

Kivikovien iskulauseiden sijaan kaivataan konkreettisia esityksiä köyhien aseman parantamiseksi niin Suomessa kuin maailmallakin. Ihmisistä ja taloudesta oikeasti huolissaan olevat saisivat kunnioittaa kanssaihmisten älyä enemmän kuin tämä Kokoomusnuorten kannanotto. Kannattaako syyttää muita, kun sonta haisee omissa housuissa?

Kirjoitus julkaistu Vihreässä blogissa 15.11.2011

Metsä huutaa - kuka kuuntelee?

2010-11-13T13:27:00.001+02:00

Vuosi 2010 on YK:n luonnon monimuotoisuuden vuosi. Lajeja kuolee sukupuuttoon tuhatkertaisella vauhdilla keskimääräiseen sukupuuttovauhtiin verrattuna. Suomessa 38 % uhanalaisista lajeista asuu metsissä. Suojelualueiden lisäksi metsäluonnon ja metsissä elävien lajien pelastaminen vaatii tämän hetkisten metsänkäsittelymenetelmien uudelleenarviointia.

METSO-ohjelmassa metsänomistajat voivat vapaaehtoisesti vuokrata tai myydä metsää suojeluun ja saada tästä korvauksen. Valitettavan usein suojelumahdollisuus ei tule tasa-arvoisena vaihtoehtona ilmi, kun metsänhoitosuunnitelmaa tehdään. Uuden metsätietolain valmistelussa on otettava huomioon, että metsäkeskusten keräämä metsätieto tulee olla saatavilla paitsi metsäyhtiöille, myös ainakin ympäristöviranomaisille ja tutkimuskäyttöön esimerkiksi yliopistoille. Näin mahdollistettaisiin suojelualueiden kokonaisvaltainen suunnittelu sekä metsänomistajien todellinen valinnanvapaus.

Avohakkuisiin kovasti nojallaan olevaan metsänhoitomalliin on jo vuosia kaivattu vaihtoehtoja myös metsän omistajien puolelta. Jatkossa tietoa olisi jaettava aktiivisemmin erilaisista suojelumahdollisuuksista, erilaisista hakkuumenetelmistä kuten jatkuvan kasvun menetelmästä

Valtion ja kuntien on kannettava vastuunsa monimuotoisuuden pelastamisessa. Yksityiset metsän omistajat omistaa yli puolet Suomen metsistä. Heissä on paljon luontoa kunnioittavia ihmisiä, joille on tarjottava tietoa ja mahdollisuuksia, sillä monimuotoisuus voidaan pelastaa vain kaikkien yhteistyöllä.

PALOMA HANNONEN kaupunginvaltuutettu (vihr.) Jyväskylä

Kirjoitus julkaistu ja Äänekosken sanomissa 3.11.2010 ja Keskisuomalaisessa 8.11.2010

Illallinen yhdelle

2010-11-05T20:06:00.005+02:00

Ja niinhän siinä sitten kävi, että Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtajana sain kutsun prinsessa Victorian (vai pitääkö prinsessa kirjoittaa isolla niin kuin Jumala) ja prinssi Danielin kunniaksi järjestetylle illalliselle. Enpä olisi arvannut kutsun kilahtaessa postiluukusta, millaisiin sfääreihin saan lietsottua identiteettikriisin ennen kuin vessapaperia liian isojen korkokenkien kärjissä seisoin presidentinlinnan portailla selittäen, että ei ole kutsua, eikä henkkareita, mutta kyllä mää oon Paloma Hannonen.

Illallinen yhdelle - kriisin paikka toiselle.

Mistä tämä kriisi sitten koostui? No, otetaan yksi tasavallan kannattaja, ruokitaan sitä lapsuus prinsessasaduilla, heitetään päälle ripaus kaikenlaisten pakkojen vastustamista, lisätään aimo loraus feminismiä, hämmennetään suomalaisella näennäisesti hierarkkioista luopuneella yhteiskunnalla ja tarjoillaan se kera verkostoitumispuheiden ja uteliaisuuden.

Valmis.

Osaan pukeutua siististi. Tykkään kauniista asioista ja vaatteetkin voivat olla kauniita ja hauskoja. Voisin vapaaehtoisesti vaikka jumpata iltapuku päällä, mutta heti, kun joku sanoo, että nyt sinun täytyy näyttää tältä, saan vastareaktion. Kun joku määrittelee millaisella pukeutumisella täytyy osoittaa arvostusta jollekin tilanteelle tai ihmiselle, minun tekee välittömästi mieli soittaa Björkille, että oisko joutsenpukua lainaan, leikata vaaleanpunainen irokeesi ja tatuoida lohikäärmeenkuva naamaan.

Vaatteilla pokkurointi on jäänne sääty-yhteiskunnasta, jossa vaatteilla osoitettiin oma paikka maailmassa. On omituista, että vaatteilla osoitetaan arvostusta jotain ihmistä kohtaan tai että muiden ihmisten arvostus minua kohtaan riippuu siitä onko housuissani prässit vai ei. En ole vähemmän feministi korkokengät jalassa enkä enemmän asiantuntija jakkupuku päällä.

Kutsu illallisille oli hauska saada, mutta en kokenut sitä suurena saavutuksena. Minua ei pyydetty ratkaisemaan ongelmaa tai puhumaan maailman tilasta. Kutsu oli ehkä välillinen saavutus sitä kautta, että minut on valittu hoitamaan Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtajan pestiä ja kutsu tuli ViNOn puheenjohtajalle. Puheenjohtajuudestani taas olen todella iloinen. Rakastan sitä, mitä teen. Illallisella ei kuitenkaan ollut varsinaista tavoitetta, johon minulta olisi kaivattu panosta.

Mutta palataan nyt siihen hetkeen, kun seison tuulisilla portailla, ovivahti päästää minut sisälle ja alkuseremonioiden jälkeen olen päässyt istumaan omaan pöytääni. Tässä vaiheessa minulle nimittäin selviää, että istun samassa pöydässä mielenkiintoisten ihmisten kanssa ja että keskustelu rönsyilee suomalaisesta muotoilusta luovien alojen tilanteeseen ja perussuomalaisten kannatuksesta kertomuksiin vauhdikkaista illoista.

Olin ehkä onnekas. Ilta olisi voinut olla aika toisennäköinen kankeammassa seurueessa. Jossain vaiheessa totesin muille, että nämähän ovat vähän niin kuin aikuisten versio lasten leikkiteekutsuista - pukeudutaan erikoisesti ja käyttäydytään hassusti. Kun Fork-yhtye lauloi sen ainoan Coldplayn kappaleen, joka minussa herättää tunteita, huomasin ajattelevani, että minulla on ollut mielenkiintoinen ilta ja että olen saanut illalta uutta ajateltavaa ja uusia näkökulmia.

Ja ei, tämä ei kumoa kaikkea, mitä sanoin alussa. Ruotsi pitäköön kuninkaallisensa, mutta Suomessa toivotan tervetulleeksi uskalluksen rikkoa sovinnaisuuden rajoja - rajoja uskottavuuden ja naurettavuuden välillä, rajoja pyhimyksen ja huoran välillä, rajoja asiallisuuden ja aidon välillä.

Kuva osoitteesta: http://www.flickr.com/photos/frielp/11999738/

Paloman aakkoset: A niin kuin Asevelvollisuus

2010-10-30T13:32:00.001+03:00

Paloman aakkosissa pohdin, mietin ja ruodin kantojani kaikkeen. Aakkosjärjestyksessä.

Asevelvollisuusjärjestelmän ja armeijan on aika uudistua. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon mukaan suurimpia uhkia Suomelle ei suinkaan ole massiiviset maahyökkäykset vaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat ympäristöongelmat. Sotilaallisista uhkista todennäköisin on tarkkaan suunniteltu strateginen isku.

Tällä hetkellä asevelvollisuus koskee vain puolta ikäryhmästä. On absurdia, että miehet maksavat ikään kuin ylimääräistä veroa työn muodossa. Asia on mielestäni helppoa ajatella Sveitsin-mallin kautta, jossa asepalvelusta ei tarvitse suorittaa, jos maksaa ylimääräistä tuloveroa asevelvollisuusiän ajan. Asevelvollisuuskeskustelu liittyy myös olennaisena osana keskusteluun työurien pidentämisestä. Järjestelmämme todelliset kustannukset ovat siis suuremmat kuin puolustusbudjetti. Suorat puolustusmenot ovat noin 1,3% BKT:stä, mutta jos otetaan mukaan asevelvollisten työtulojen menetyksestä aiheutuvat kansantaloudelliset kustannukset, niin järjestelmämme hinnaksi tulee noin 2,4% BKT:stä.

Suomen reservin koko (350 000 henkeä) on lähes yhtäsuuri kuin muiden pohjoismaiden reservien yhteenlaskettu koko (360 757). Suomella on tällä hetkellä euroopan maista kolmanneksi suurin reservi heti Venäjän ja Kyproksen jälkeen. Puolustuspolitiikkaa on syytä tarkastella suomipoteron ulkopuolella - ihan niin kuin pitäisi tarkastella kaikkia muitakin ratkaisuja, joita täällä teemme.

Asevelvollisuuden tulisi olla vapaaehtoinen, koko ikäpolvea (tähän lasken luonnollisesti myös meidät naiset) koskeva ja enemmän nykyisiä kriisejä ja uhkia huomioiva. Tämän jälkeen tietysti voitaisiin ratkaista, onko asevelvollisuus paras nimi järjestelmälle, jossa ensisijaisesti opetellaankin muun muassa öljykatastrofin tuhojen korjaamista. Asevelvollisuuden houkuttelevuutta voitaisiin lisätä paremmilla päiväetuuksilla ja eläkekarttumalla. Valikoivuutta voitaisiin suorittaa myös taitojen mukaan siten, että fyysinen kunto ei olisi ainoa huomioon otettava asia, vaan esimerkiksi tietotekniikan osaaminen huomioitaisiin nykyistä paremmin.

Usein armeijakeskustelussa on lupa puhua rauhan ja pasifismin puolesta ainoastaan, jos on viettänyt elämästään yhdeksän kuukautta ahdistuneena armeijassa ja saanut napalmia naamalleen. Yleensä, jos naisena haluan olla uskottava armeijakeskustelija paneeleissa ja tilaisuuksissa, on parempi pitäytyä selvityksissä, prosenteissa ja euroissa. Uhmaan nyt kuitenkin kaikkia näitä uskottavuuden kirjoittamattomia sääntöjä ja sanon: kaiken kaikkiaan on kuvottavaa, että meillä vielä "sivistyneessä" yhteiskunnassa on paikka, jossa opetellaan, mille korkeudelle lanka pitää asettaa, jotta saadaan toisessa ihmisessä eniten tuhoa aikaan.

Asevelvollisuudesta kokonaan luopumista pidetään pasifistien joutavanpäiväisenä haihatteluna. Ja kuitenkin Euroopastakin löytyy kahdeksan maata, joilla armeijaa ei ole.

Lisää aiheesta:

Hallituksen puolustus- ja turvallisuuspoliittinen selonteko: http://www.defmin.fi/index.phtml?s=443
Eurooppalainen maanpuolustus ja asevelvollisuus (Jarmo Pykälä)
Tasa-arvoinen turvallisuus ( Pirjo Jukarainen - Sirkku Terävä toim.)
To Draft or Not to Draft? Efficiency, Generational Incidence,and Political Economy of Military Conscription: http://ftp.iza.org/dp1559.pdf (Poutvaara, Wagener 2005)
Military Draft and Economic Growthin OECD Countries: http://ftp.iza.org/dp2022.pdf (Keller et al. 2006)
Vihreiden asevelvollisuuslinjaukset: http://www.vihreat.fi/files/liitto/Asevelvollisuuslinjaukset2010_0.pdf

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto tuomitsee hyökkäyksen Oulun ylioppilaskuntaa vastaan

2010-10-28T16:34:00.001+03:00

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto (ViNO) tuomitsee täysin väkivaltaisen ja hyökkäävän toiminnan ylioppilaskuntia, puolueita, järjestöjä ja yksityishenkilöitä vastaan.

- Jokaisella tulee olla oikeus elää elämäänsä, olla onnellinen ja puhua julki mielipiteitään pelkäämättä väkivaltaa. Hyökkäys ylioppilaskuntaa kohtaan on törkeää ja asia täytyy tutkia perusteellisesti ja syylliset saada kiinni, vaatii ViNOn puheenjohtaja Heikki Sairanen.

Oulun yliopiston ylioppilaskunta (OYY) julkaisi viime viikolla kannanoton, jossa se vaatii suvaitsevaisuuden edistämistä suunnitelmallisesti ja tuomitsee ennakkoluuloista kumpuavat väkivaltaisuudet.

- Vihreät nuoret ja opiskelijat antavat koko tukensa OYY:n tavoitteelle edistää suvaitsevaisuutta ja ihmisten itsemääräämisoikeutta. Meille on tärkeää, että kaikki tuovat julki näkemyksensä siitä, mitä olisi tehtävä, jotta tällainen väkivaltaisuuksien kierre saadaan katkaistua. Tärkeää on, että yhteiskunta kohtelee kaikkia ihmisiä samoin esimerkiksi seksuaalisesta ja sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta ja kouluissa ihmisten moninaisuutta käsitellään avoimesti ja selvästi enemmän kuin nyt, sanoo ViNOn toinen puheenjohtaja Paloma Hannonen.

- Maahanmuuttokriitikot ja esimerkiksi Päivi Räsänen sanovat sananvapauden olevan uhattuna. He ovat oikeassa. Missä he ovat nyt, kun ihmisten turvallisuus on selvästi uhattuna puheiden vuoksi, puheenjohtajat kysyvät.

Paloma Hannonen ja Heikki Sairanen, ViNOn puheenjohtajat

Järjestöllä on kaksi tasa-arvoista puheenjohtajaa.

Hei anteeksi, oisko sulla muutama kolikko, pitäis päästä eduskuntaan?

2010-10-26T22:12:00.013+03:00

Onko sinulla liikaa rahaa tililläsi? Tuntuuko sinusta siltä, että joskus rahaa vain menee, eikä yhtään osaa sanoa, minne se katosi? Onko sinulla pari euroa ja kuvittelet, ettei sillä saa muuta kuin ylikansallisen hampurilaisketjun mauttoman tuotteen?

Ei hätää, minulla on sinulle vastaus! Vaihtoehto on olemassa!

Liiat rahat voit lahjoittaa nimittäin eduskuntavaalikampanjaani, jonka budjetti koostuu pienistä lahjoituksista. Tätä kampanjaa tehdään suurella sydämellä ja tositarkoituksella. Ole siis mukana toteuttamassa asiantuntevaa, luovaa ja hyväntuulista kampanjaa.

Kampanjaani pystyy myös seuraamaan, joten tiedät minne rahasi menevät ja mitä hyväntekemiseen tulee, niin lahjoittamalla muutaman euron tuet ehdokasta, jonka sydän ei ole paatunut, mieli kyynistynyt ja joka ei kaihda tehdä töitä hartiavoimin rehellisen maailman parannuksen eteen.

Ja jos unohdit syntymäpäiväni 20.10, niin tässäpä oiva mahdollisuus muistaa vaikka suklaalevyn verran :)

Tässä esimerkkejä, mitä rahalla saa:
- kierrätyskassi, joihin painetaan kampanjani logo, 2€
- kampanjaomppuja, 5 €
- viikon facebook-mainokset, 15 €
- kunnon nippu flaikkuja, 50 €
- nettisivut, 60€
- näyttävä roll-up, 150 €
- ehdokasmaksu, 400€
- takuupaikka eduskunnassa, 25 000 €

Pienelläkin tuella on merkitys ja isolla vielä isompi merkitys ;)

Voit tehdä lahjoituksen netissä klikkaamalla linkkiä:
http://www.vihreat.fi/lahjoita?ehdokas=11167
Sen jälkeen tarvitseekin vain valita summa (huomaa myös vapaavalintainen summa, johon voi laittaa pienempiä kuin 10 euron lahjoituksia) ja maksaa kätevästi nettipankissa.

Kiitos! Tanssin pienen ilotanssin jokaiselle lahjoitukselle :)

Rahankeräystili: 800019-68819
Viite: 23 00071 11678
Luvan saaja: Vihreä liitto r.p.
Keräyslupa: 2020/2010/3233 (Poliisihallitus 7.12.2010)
Toimeenpanoaika: 1.1.2011–31.12.2012
Toimeenpanoalue: koko Suomi Ahvenanmaata lukuunottamatta
Käyttötarkoitus: Varoilla tuetaan ehdokkaan eduskuntavaalikampanjaa 2011.
Varat käytetään Vihreän liiton ja sen jäsenyhdistysten hankkeiden tukemiseen

----------------------------------------------------------------------------

Miksi olen ehdolla?
Haluan aktiivisesti muuttaa politiikkaa, jossa päätökset tehdään salaisin sopimuksin suljettujen ovien takana. Keskeiset vaaliteemani ovat monimuotoinen luonto, monimuotoinen työ ja monimuotoinen politiikka. Suomen luonto tarvitsee puolustajaa. Työkulttuuri, jossa ihmiset eivät kaadu taakan alle tai putoa pätkätöiden väliin puolesta puhujaa. Avoin ja läpinäkyvä politiikka ja päätöksenteko eteenpäin viejää.

Olen toiminut aktiivisesti järjestöissä ja politiikassa vuodesta 2003 lähtien:

- UCD - yliopiston Amnesty International, Irlanti, 2003-2005
- Jyväskylän ylioppilaskunnan edustajisto 2007-2009
- Jyväskylän Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden puheenjohtaja 2008
- Jyväskylän kaupunginvaltuusto 2008-
- Jyväskylän Vihreän valtuustoryhmän varapuheenjohtaja 2009
- Jyväskylän rakennus- ja ympäristölautakunnan puheenjohtaja 2008-
- Jyväskylän kaupungin ympäristöterveysjaosto 2008-2009
- Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja 2010-
- Anni Sinnemäen eduskunta-avustaja 2010-
- Jyväskylän ilmastostrategiatyöryhmä 2010-

Nettisivuni osoitteessa:
http://www.paloma2011.net/

Facebookissa minusta voi tykätä osoitteessa:
http://www.facebook.com/pages/Paloma-Hannonen/111402148874116

Tukiryhmääni ja tukiryhmäni sähköpostilistalle kannattaa liittyä, niin kuulet miten vaalikampanja etenee ja mitä on tulossa. Mikäli haluat liittyä tukiryhmään, ota yhteyttä vaalipäällikköön Ilona Toivaseen: ilona.toivanen@gmail.com

Näennäistä musiikkia ja todellista politiikkaa

2010-10-17T21:04:00.000+03:00

Terveisiä Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden eli ViNOn väentapaamisesta Turusta.

Turkuun kokoontui viikonloppuna yli 80 vihreää nuorta opiskelijaa. Mukana oli uusia, aktiiveja ja alumneja sekä uutukaiset Nuori Vihreä Vaikuttaja kurssilaiset (eli NVVläiset eli nönnönnööläiset).

Perjantaina NVV kuuli alustukset kansalaisvaikuttamisesta ja kansalaisjärjestötoiminnasta (Ville-Veikko Mastomäki), poliittisesta nuorisotoiminnasta (Saara Ilvessalo) sekä vihreästä yrittäjyydestä (Tuukka Simonen). Keskustelua virisi aiheesta kuin aiheesta (ja aiheen vierestä, mikä oli vähintään yhtä hauskaa kuin aiheesta keskusteleminen). Hauskimpia kommentteja kurssilaisilta oli, että jos siirtyy itse kuluttamaan palveluja ja ostaa esimerkiksi hierontaa, niin mistä sitä voi tietää, mitä se hieroja rahallaan tekee. Minusta se osui jollain tavalla sen ytimeen, että kaikki vastuu ei voi olla kuluttajaliikkeellä ja kuluttajilla itsellään, sillä katkenneet lenkit ja puuttuvat palaset tässä kuluttajavaikuttamisessa ja kuluttajille vastuun siirtämisessä murentavat sen vaikuttavuutta. Tuukka Simonen kertoi perustamastaan vegetukusta ja kuinka elintarvikealan säädökset ovat välillä hulluja yhden henkilön yritykselle. Esimerkkinä tästä oli sosiaalitilat varastossa; kenenpä kanssa sitä sosialisoi jos on ainut työntekijä? Tuukka kertoi ratkaisseensa asian viemällä läppärin ja facebookin varastoon.

Lauantaina meille kävi puhumassa Harri Hölttä metsien suojelusta, Johanna Sumuvuori vihreiden asevelvollisuuslinjauksista, Janina Andersson taloudesta ja verotuksesta sekä Katja Tuominen siirtolaisten ongelmista Suomessa. Tämän lisäksi suunnittelimme vaaleja ja ViNOn vuotta 2011.

Keskustelimme pienissä ryhmissä erilaisista aiheista kuten pornosta, porvarihallituksessa olemisesta, ruoasta politiikan välineenä ja ViNOn sisäisen keskustelun tarpeesta. Itse osallistuin ryhmään, joka pohti oikeistopopulismin nousua suomessa. Keskustelimme muun muassa siitä luoko ulkopuolisen uhkan (kuten maahanmuuttajat) etsiminen turvallisuuden tunnetta ja kuinka tulevissa vaaleissa oikeasti on mahdollisuus tuoda esille pitkästä aikaa isoja eroja puolueiden poliittisissa tavoitteissa.

Lauantaina esitimme myös näennäisen musiikkiesityksen Turun torin laidalla. Saimme ihmiset hymyilemään. Rahaa emme saaneet. Tempaus oli yksi hauskimpia hetkiä viikonlopussa ja se olisi helppoa toteuttaa kaupungeissa ympäri suomea. Tempauksella kritisoimme kerjäämistä lailla kiellettäväksi ehdottavan työryhmän loppuraporttia sekä vastustimme kerjäämisen kieltämistä lailla. Työryhmän loppuraportissa on maininta ”näennäisestä musiikkiesityksestä”, mikä kuvastaa hyvin koko raportin älyttömyyttä.

Lauantai-iltana oli kekkerit, jossa puhemölinä oli korvia huumaava ja tanssit hikiset ja vauhdikkaat.

Sunnuntaina (eli tänään) sitten aloitimme aamumme degrowthilla (Timo Järvensivu ja kommentoijana Allan Seuri) ja täytyy sanoa, että tämä on sellaista keskustelua, joka on vihreille todella tarpeellista ja tervetullutta. Elämmekö markkinataloudessa vai markkina yhteiskunnassa? Onko loputon talouskasvu mahdollista ja mitä uhraten sitä tuotetaan? Mitkä ovat vaihtoehdot ja onko joillekin vaihtoehdoistakin tullut fetissi? Onko oleellisempaa, että talouskasvun hidastaminen on itseisarvo vai teemmekö vain ympäristön kuormittamisesta niin kannattamatonta, että jos talouskasvu jatkuu ympäristön raiskaamisesta irrallaan, se saa vapaasti kasvaakin? Eli onko talouskasvun ja ympäristöntuhoamisen yhteys irtikytkettävissä?

Tänään meille puhui myös Vihreiden kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto aiheesta köyhyys ja tuloerot. Hauskimmat sitaatit Outin esityksen siteeraukset olivat: ”Työ on parasta sosiaaliturvaa” (hallitus) ja ”Sosiaaliturva on parasta sosiaaliturvaa” (Rosa Meriläinen).

Itse puhuin uusille vihreille työn tulevaisuudesta eli siitä millaiset odotuksen edellisellä sukupolvella on ollut työltä, millaiset omallamme, siitä kuinka työsuhteet ja työmaailma ovat muuttuneet, mutta esimerkiksi sosiaaliturva tai ammattiyhdistysliike eivät ole muuttuneet niiden mukana, ovatko epätavalliset työsuhteet enää epätavallisia työsuhteita, siitä kuka Suomessa tekee työtä, onko keskustelu työurien pidentämisestä sukupolvien välinen taistelu ja siitä kuinka vastakkainasettelu esimerkiksi epävarmoissa töissä ja turvatuissa työsuhteissa olevien, suomalaisten työttömien ja siirtotyövoiman sekä nuorten ja vanhojen työntekijöiden välillä itse asiassa syö sitä voimaa, jolla kaikki työtä tekevät voisivat vaatia järjestelmään muutoksia.

Turku oli huikean kaunis. Aurinko paistoi puiden lomasta Aurajokeen ja heijasti kivitalojen seiniin puiden varjoja. Puistot ja joen varsi olivat värikkäitä. Yö oli hyinen.

Koko viikonloppu oli huikea, mielenkiintoinen, sisällöltään monipuolinen ja paljon paljon ajatuksia herättävä. Nyt junassa matkalla kohti kotia olo on vähän samanlainen kuin pienenä leiriltä palatessa: haikea ikävä kaikkia tyyppejä ja seuraavan tapaamisen innokas odotus alkaa, kun loppusanat on sanottu ja on aika palata arkeen.

Kolahdusten välissä

2010-10-03T23:34:00.007+03:00

Puu aurinko puu aurinko puu aurinko puu
harmaan kiven musta nielu
maan sisässä naamani

Kylä metsä kylä pelto
tyhjällä tontilla
odotus edessä ja takana
molemmissa levoton
päämäärätön keskellä

Tie silta järvi silta lehmät hevoset
Mistä tämä kaupunki saapui
kolahdusten väleihin?
Pidätän hengitystä
vieraan ihmisen haju

Mahassani murahtaa
ruosteisen kiskon jännitys

-Paloma-

Kuuleeko edistys - täällä Suomi

2010-09-26T20:05:00.023+03:00

Perussuomalaiset ovat Nuivassa vaalimanifestissaan vihdoin sanoneet mitä haluavat: lopettaa kehitysavun ja lopettaa maahanmuuton. Hittoon aikaisemmat selitykset siitä, että apua tarvitsevia kannattaa auttaa kotimaassaan. Hittoon toimenpiteet, joilla kotoutetaan maahanmuuttajia ja autetaan heitä olemaan aktiivisia ja täysvaltaisia suomalaisen yhteiskunnan jäseniä. "Terveydenhoitohenkilökunnan, poliisin ja muiden toimijoiden muutenkin niukkoja ajallisia ja rahallisia resursseja ei pidä haaskata erilaisiin kulttuurisensitiivisyys- ja toiseudenkohtaamiskoulutuksiin."Vaikea nähdä kuinka persujen toimenpideohjelmalla sosiaalinen eriytyminen ja kuppikuntien syntyminen voitaisiin ehkäistä.

Se että maahanmuutossa on ongelmia, ei tarkoita, että resurssit tulee ajaa nollaan, vaan että niitä pitää lisätä ja toimista tehdä tehokkaampia. Se, että kehitysyhteistyö ei ole poistanut köyhyyttä, ei tarkoita, että kehitysapu tulee lopettaa, vaan että kehitysyhteistyöhön on panostettava lisää ja kehitysyhteistyöstä tehtävä parempaa ja ihmisiä enemmän osallistavaa.

"Suomen tulee olla tasa-arvoinen yhteiskunta, jossa noudatetaan mahdollisuuksien tasa-arvoa, ei lopputuloksen tasa-arvoa. " Perussuomalaisten logiikalla ihmisestä, jolla on ollut vaikkapa työ, joka on vaikka mokannut ja menettänyt työnsä tai jostain syystä tippunut raiteilta, ei tarvitse pitää huolta, jos on alussa annettu mahdollisuus. Sellaisessa Suomessa ei pidetä huolta heikommista ja apua ja tukea tarvitsevista - olivat he sitten maahanmuuttajia, suomalaisia alkoholisteja tai työttömiä.

"Perussuomalaisten täysimääräinen menestys on edellytys sille, että vihreät voidaan sysätä pois hallituksesta ja vihreä vouhotus homo- ja lesboliittoineen sekä viherveroineen saadaan takaisin marginaaliin. Sinne, minne ne kuuluvatkin," Vesa-Saarakkala, perussuomalaiset.

Äärikonservatiivisten mielipiteiden lisääntyessä myös poliittisen keskustelun keskiö on siirtynyt pikkuhiljaa enemmän ja enemmän oikealle, enemmän konservatiivisemmaksi, enemmän vaatimuksiksi tehdä Suomesta sulkeutunut, ahdasmielinen, taantunut ja pelokas paikka. Suomesta halutaan tehdä sellainen menneisyyteen jämähtänyt takapajula, jossa rakastaa saa heterot, sähkö tuotetaan ydinvoimalla ja asioiden eettisyyttä ja oikeamielisyyttä perustellaan sillä, että laki sen sallii.

Persunnuolentaa ovat harrastaneet vuoron perään SDP, kokoomus ja nyt viimeisimpänä keskustan eduskuntaryhmä. Keskustan eduskuntaryhmän toimenpiteet laitostaisivat turvapaikanhakijoita entisestään ja keskusta myös lopettaisi turvapaikkojen myöntämisen humanitaarisin perustein (joka muuten ovat osa kansainvälisiä sopimuksia, joihin muun muassa sellainen maa kuin Suomi on sitoutunut). Puolueet pelkäävät, että oman puolueen politiikkaan tyytymättömien äänestäjien äänet satavat perussuomalaisten laariin. Vuoronperään vasemmalta ja vuoron perään oikealta kuuluu tämän hetkiselle poliittiselle keskustelulle tyypillisiä kommentteja erilaisuudesta ja maahanmuutosta.

Ja kuitenkin, Suomi on monikulttuurinen maa ja täynnä "erilaisuutta" jo ihan ilman yhden ainutta maahanmuuttajaa; osa on porvareita, osa kommareita, osa kuuluu johonkin kirkkoon, osa ei, osa asuu maalla, osa kaupungeissa, osa on homoja, osa heteroita, osa saa leipänsä taiteesta, osa lapiosta, osa haluaa voin näkkileivän reikäpuolelle, osa jauhopuolelle. Ei ole olemassa standardisuomalaista, normisuomalaista, perussuomalaista. Joten silloin, kun sellaiseksi yhteiskuntaa yritetään vääntää, on aika lähteä kaduille ja pistää pystyyn sellainen mekkala, että koko synkkenevä Eurooppa sen kuulee.

Kellä metsä on se metsän kätkeköön?

2010-09-17T10:52:00.002+03:00

METSO-ohjelma perustuu metsien vapaaehtoiseen suojeluun ja on saanut positiivisen vastaanoton niin luonnonsuojelijoilta kuin metsänomistajiltakin. Ensimmäinen askel metsän suojelemisessa on tieto siitä, onko metsäalueella suojeltavia lajeja tai luontotyyppejä sekä metsänomistajan halukkuus suojella metsänsä. METSO-ohjelmassa tarvitaan metsänomistajien omaa aloitteellisuutta, joten tietoa vaihtoehdoista on oltava saatavilla, eikä paras puolueeton tiedon lähde ole metsäyhtiöt, joiden omissa intresseissä on saada tarpeeksi halpaa puuta pyörittämään tehtaita ja pitämään esimerkiksi Suomessa tuotetun paperin ja sellun hinnat tarpeeksi matalina.

Metsäkeskukset keräävät osittain verovaroin tietoa metsistä. Tätä tietoa janoavat metsänhoitoyhdistykset, yritykset, jotka keräävät voittonsa metsistä sekä metsien suojelusta kiinnostuneet tahot.

Metsätietolaki on tulossa eduskunnan käsittelyyn syksyllä 2010. Maa- ja metsätalousministeriön sivuilla todetaan, että "Samalla aikataululla valmistellaan kokonaan uusi metsätietolaki, jolla säädetään metsäkeskusten metsävaratietojen keräämisen ja käytön periaatteista. Metsävaratiedoilla ja sähköisellä asioinnilla parannetaan metsänomistajien palvelua ja metsäelinkeinon toimintamahdollisuuksia." Lakiesityksessä metsien tiedot on luovutettavissa suoramarkkinointitarkoituksiin, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa metsäyhtiöitä. Vastaavasti luonnonsuojeluyhdistyksillä tai ympäristöviranomaisilla ei olisi pääsyä tietoihin, joihin sovellettaisiin lakiehdotuksen mukaan henkilötietolain säännöksiä. Jos oikein olen ymmärtänyt esimerkiksi ympäristöviranomaisilla puolestaan ei olisi pääsyä näihin tietoihin.

Kuitenkin monimuotoisuuden vaaliminen vaatii sen, että myös metsäsektorin toimia on mahdollista tarkastella kokonaisuutena ja luonnonsuojelualueista mahdollista tehdä järkeviä ja tarpeeksi laajoja kokonaisuuksia. Jotta se on mahdollista, on tiedon metsistä oltava avointa ainakin ympäristöviranomaisille ja yliopistoille. En ole itse kuullut yhtään järkevää perustelua sille, miksi metsävaratietojen pitäisi olla ollenkaan jotain kummallista salattua tietoa. Suomalaisten verotiedotkin ovat julkisesti kaiken kansan töllisteltävinä netissä. Kuinka paljon arkaluontoisempaa tietoa on tieto metsän ominaisuuksista? Tämä tieto kun periaatteessa on saatavilla, jos tietää mitä tekee ja kävelee metsään ja sen kun pistää analysoiden puun määrän, laadun ja lajiston.

Jos vain biologina menisin metsään, keräisin tiedot ja julkaisisin ne netissä? Vai olisiko ehkä järkevämpää alunperin julkaista kansallisomaisuuttamme koskevat tiedot siten, että avohakkuuta tarjoavat yhtiöt ja ympäristöviranomaiset sekä luonnonsuojelijat voisivat lähtökohtaisesti aloittaa samalta viivalta ja tarjota tasavertaisesti erilaisia vaihtoehtoja metsänomistajalle?

Joo se on mun nimi

2010-09-12T12:04:00.006+03:00

Viihdytän itseäni aina silloin tällöin lukemalla Keskisuomalaisen keskustelupalstaa. Erityisen hauskaa se on silloin, kun seuraa jonkun oman kirjoituksensa herättämää keskustelua.

Vakio kommentoinnin aihe on nimeni, Paloma tai Rauha Paloma niin kuin se koko komeudessaan kuuluu. Lempi kommenttini ovat tulleet muutamalta aktiiviselta keskustelijalta ja eräältä Kesksuomalaisen kolumnistilta:

"Jipuu, kaupunginvaltuustossa kinasteltiin maanantaina Jyväskylän MM-rallista. Sen jatkoksi vihreät valtuutetut Touko Aalto, Paloma Hannonen ja Maia Fandi (miksei vihreillä poliitikoilla voi olla tavallisia nimiä?) totesivat tämän lehden yleisönosastolla rallin olevan Jyväskylälle imagotahra lajin epäekologisen luonteen vuoksi." (Tuomas Heikkilä)

"Onkos tämä Paloma Hannonen jonkin Vinoon kasvaneitten puheenjohtaja. Jo nimikin viittaa, että vinoon menee. Taitaa olla jyväskyläinen päättäjä, ei onneksi kuitenkaan kanta-asukas. Opiskelujen päätyttyä toivottavasti lähtee niinkuin sanotaan k.... Töölöstä." ("Tutkain")

"Vai onkos Paloma Hannonen itse se nuori tyttö, joka pullot kolisten kulki puistossa eläkeläisten vierailun aikana alatyyliin sukupuolielimien nimiä luetellen ja koki eläkeläisten vierailun kirkossa häiritseväksi? " ("Voi voi")

En ajatellut nyt vastata, että olenko se nuori tyttö joka on pullot kolisten alatyyliin luetellut sukupuolielinten nimiä, vaan puhua todella hauskasta aiheesta - eli itsestäni. Tarkemmin sanottuna nimestäni.

Aivan aluksi: kyllä, se on etunimeni ja ei, en ole mies. Palomat ovat ystävällisiä, rauhallisia, makeita (?) ja kauniita. Näin minulle kertoi internet, joka on aina luotettava tiedonlähde.

Paloma on espanjaa ja tarkoittaa kyyhkyä eli pulua. Rauha Paloma eli rauhankyyhky. Laskettu päiväni oli YK:n rauhanpäivänä eli 24.10., joten luonnollinen valinta savolaiselle, vasemmistopasifistiäidilleni oli nimi, joka symboloi rauhaa. Maailma tuli kuitenkin väliin sotaisine suunnitelmineen ja synnyin jo 20.10., joten lienee turvallista, että nimeni vähän sellainen torta på torta, että on Rauha ja sitten vielä Paloma, joka on kyyhky ja itsessään jo rauhan symboli. Mitään ei kannata jättää arvailun varaan. Pienenä olin aina kateellinen normaalinimisille kaikista nimitarroista ja nimimukeista ja kun sitten yhdeksännellä luokalla pääsin Espanjaan, ostin traumojeni lääkkeeksi kaikenlaista nimikrääsää oikein olan takaa.

Espanjalainen nimi on aiheuttanut hauskoja tilanteita esimerkiksi flamenco-tunneilla, kun opettaja on aloittanut uuden koreografian kertomalla, että sevillanas on tanssi, jota tanssitaan illanvietoissa, sinähän Paloma olet varmaan tanssinutkin tätä. Eikun en ole, en ole asunut Espanjassa (harmi sinällään), en puhu espanjaa (todella harmi), ei ole espanjalaisia sukulaisia (paitsi siellä jossain lähempänä sitä alkuameebaa).

Palomasta on kirjoitettu paljon lauluja. Maailmalla tunnetuin La Paloma tai La Paloma blanca on ilmeisesti alun perin Kreikasta, mutta tullut tunnetuksi myöhemmin meksikolaisena hittinä, joka kertoo rakkaudesta ja vapaudesta (kuurrr kuuurrr...kyyhkyläiskujerrusta). Ja kyllä, olen myös kuullut ja minulle on laulettu sitä Katri Helenan suomalaista hittibiisiä oolapaloomaaablancaaa lintunen taivaan ja maan... (laitoin kostoksi linkin, jossa joudutte kuuntelemaan koko Ladyt Lavalla hittiputken, jotta kuulette sen Paloma-biisin).

Meitä on väestörekisterikeskuksen mukaan suomessa alle 80. Minusta se on tosi paljon ottaen huomioon, etten koskaan ole tavannut kaimaani, olen kerran tavannut ihmisen, joka tuntee toisen Paloman ja olen usein tavannut ihmisiä, jotka eivät tunnista koko nimeä nimeksi ollenkaan.

Paloma on myös pyhimys, jonka kunniaksi järjestetään joka vuosi festivaalit. Ettäs tiedätte.

Opettajan pitää uskaltaa sanoa homo

2010-09-10T16:23:00.001+03:00

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtajat vaativat, ettei seksuaalivähemmistöistä keskusteleminen koulun seksuaalivalistuksessa saa riippua pelkästään opettajasta.

Yle uutisoi 7.9.2010, ettei koulun terveystiedontunneilla aina keskustella seksuaalivähemmistöistä. Silloinkin kun asiaa sivutaan, on seksuaalivähemmistöt ikään kuin ulkopuolinen ryhmä, jota ei koulumaailmassa tapaa. Myös Setan (Seksuaalinen tasavertaisuus ry) vierailuja on peruttu kouluissa vanhempien ja opettajien vastustuksen takia.

- Harmillisen usein nykyperuskoululainen törmää termiin “homo” lähinnä välitunnilla pilkkahuutona. Tunneilla on kerrottava suoraan homoudesta eikä seksuaalivalistuksen sisällöltään pidä olla pelkästään opettajasta kiinni. Esimerkiksi Setan vierailut tarjovat mainion tavan avata koulujen keskustelua ihmisten moninaisuudesta, sanoo ViNOn puheenjohtaja Heikki Sairanen.

On arvioitu, että homoseksuaaleja olisi väestöstä noin kuusi prosenttia. Näin ollen useimmalla koululuokalla on joku, joka tuntee olevansa homo. Raja seksuaalisuuden määrittelemisessä ei kuitenkaan ole tarkka, vaan monet kokevat olevansa jossain määritelmien välimaastossa ja tuntemus omasta seksuaalisuudesta saattaa vaihdella elämän aikana.

- Miehen ja naisen välinen seksi ole mikään normi, jota vasten kaikkea muuta pitää peilata. Nuorten tulee saada tietoa kaikesta seksiin liittyvästä avoimesti ja ilman ennakkoluuloja. Opetussuunnitemien perusteita uudistettaessa on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen käsittely selkeästi kirjattava peruskoulun oppimäärään, vaatii ViNOn toinen puheenjohtaja Paloma Hannonen.

Kirjoitus julkaistu Keski-Suomalaisen, Ilta-Sanomien, Iltalehden, Savon Sanomien ja Ilkan nettisivuilla

Rakenteellista korruptiota?

2010-09-03T12:22:00.003+03:00

Jos suomalaisen tulisi nimetä kauppa, josta hän ostaa päivittäistavaroitaan, vastaus olisi hyvin todennäköisesti joko S- tai K-kauppa. Tämä ei välttämättä johdu siitä, että näillä ketjuilla olisi laadukkaimmat, huokeimmat ja eettisimmät tuotteet tai reiluin työnantajapolitiikka Suomessa ja muualla Euroopassa. Nämä kaksi ketjua pitävät yksinkertaisesti hallinnassaan yli 76 prosenttia Suomen päivittäistavarakaupasta. Muutaman kaupan duopolimaiseen eli kaksinapaiseen asetelmaan liittyy muitakin ongelmia kuin vähäinen hintakilpailu.

Kauppojen hallintoon osallistuu poliittisia päättäjiä esimerkiksi HOK-Elannon edustajiston kautta. HOK-Elannon omilla sivuilla todetaan muun muassa seuraavaa: ”HOK-Elanto myös tukee näitä (poliittisia) ryhmiä rahallisesti ja tuen suuruus määräytyy edustajiston voimasuhteiden mukaisesti. Tuki on aina vastikkeellista ja se suunnataan joko lehti-ilmoitteluun tai talousseminaareihin.”

Oikeusoppineet ovat pitäneet kaupunginvaltuutettujen osallistumista kauppojen päättäviin elimiin ongelmallisena, ja esimerkiksi Helsingin tilannetta on luonnehdittu rakenteelliseksi korruptioksi. Helsingin kaupunginhallituksen 15 jäsenestä 12 kuuluu HOK-Elannon edustajistoon. Samaan aikaan kilpailuvirastossa on huolestuttu isojen kauppojen suosimisesta kunnallisessa kaavoituksessa. Kilpailuviraston selvitykset tukevat tätä huolta.

Muusta kaupungista irrallaan olevia jättikauppakeskuksia on jo niiden ilmastovaikutusten takia vaikea nähdä vihreinä ratkaisuina kaupunkien imago- tai työllisyysongelmiin. Silti edelleen maakuntakaavoissa hyväksytään keskelle peltoa nousevia keskuksia.

Kunnallisilla luottamushenkilöillä on itsellään päävastuu omasta jääviydestään esimerkiksi kauppojen kaavoitusta koskevissa päätöksissä. Luottamushenkilöiden osallistuminen yritysten hallintoon on perusteltua silloin, kun yritys on esimerkiksi kaupungin tytäryhtiö ja hallinnointiin kuuluu omistajaohjausta. Tällöinkin olisi tietysti hyvä muistaa, että luottamushenkilö edustaa kuntaa yrityksessä eikä päinvastoin.

Vihreät haluaa muuttaa eduskunnan lobbauskäytäntöä läpinäkyväksi ja asettaa ministereille karenssiajan ministerinä olemisen ja yrityksessä toimimisen väliin. Samassa hengessä tulisi nostaa keskusteluun kunnallispoliitikkojen erilaiset roolit ja laatia julkiset listat kunnallispoliitikkojen kytköksistä yritysmaailmaan. On myös tarpeellista pohtia sitä, kuinka mielekästä vihreiden on osallistua SOK-vaaleihin puolueena tai kuinka tarpeellista ylipäänsä on, että asiakasomistajat ovat edustettuna jonkun kaupan hallinnossa puolueiden kautta?

Julkaistu Vihreässä Langassa 3.9.2010

Jyväskylä mukaan Luontohaastekilpailuun

2010-08-29T19:36:00.010+03:00

Keskustelin keväällä rakennus- ja ympäristölautakunnan virkamiesten kanssa Jyväskylän mahdollisuuksista osallistua Suomen luonnonsuojeluliiton, Suomen partiolaisten ja Suomen Ladun Luontohaastekilpailuun. Kilpailussa kunnat ja seurakunnat kisaavat YK:n luonnon monimuotoisuuden juhlavuoden ja (Suomessa LUMO2010) kunniaksi parhaasta uudesta luonnonsuojelualueesta.

Kuulkaa tätä!

Jyväskylän rakennus- ja ympäristölautakunta kokoontuu jälleen 31.8. ja esityslistalla on eräs kaunis ja herkkiä tunteita aiheuttava asiakohta. Nimittäin kohta 111 kuuluu: Aloitteen tekeminen kaupunginhallitukselle kaupungin osallistumisesta luonnon monimuotoisuuden juhlavuoden kilpailuun. Jos esitys hyväksytään sellainenaan, ehdottaa lautakunta kaupunginhallitukselle, että Jyväskylään perustetaan kilpailun yhteydessä ei yhtä, ei kahta, ei kolmea, vaan neljä (4!) uutta luonnonsuojelualuetta.

Alueet ovat Touruvuorten alue (40ha), Iso-Haapasaari (24ha), Mustaniemi (22ha) ja Vähä-Urtti (23ha). Touruvuoren alue koostuu kahdesta männikkömetsäisestä kalliomäestä, jossa puusto on paikoin 140-vuotiasta. Alueella elää muun muassa pyy, pohjantikka ja alue on myös virkistyskäytöltään kaupunkilaisille tärkeä alue. Iso-Haapasaari on isolta osin pelkästään lehtipuustoa ja alueella esiintyy muun muassa rauhoitettua valkolehdokkia ja asuupa siellä myös uhanalainen pikkutikkakin. Alueen metsä on isoilta osin luonnontilaisen kaltaista. Mustaniemi on lehtoaluetta, joka on osittain uhanalaiseksi luontotyypiksi luokiteltua saniaislehtoa ja lehtokorpea. Vähä-Urtti puolestaan on saari, jossa on lehtomaista metsää ja tälläkin alueella puusto on kunnioitettavan ikäistä, paikoin jopa 150-vuotiasta.

Tällaisten hetkien takia sitä jaksaa vääntää politiikkaa.

Vaikka luonnon monimuotoisuutta ei pelastetakaan yksittäisillä suojelualuepäätöksillä, on kaikki tällaiset ratkaisut kuitenkin ratkaisuja oikeaan suuntaan ja osa isompaa kokonaisuutta. Lisää toimenpiteitä monimutooisuuden pelastamiseksi voi lukea vaikkapa ViNOn monimuotoisuuskampanjan sivuilta.

Tästä jatketaan!

Kaupunki rakentaa vesijohdon

2010-08-27T16:05:00.003+03:00

Kaupunki rakentaa vesijohdon, viemärin
tekoaltaan, vedenottamon, vesitornin ja myy pullotettua vettä.
Sade läpäisee kaupungin, kaivo, lähde, joki, meri tulvii kadulle.

Kun kuu on selällään, on laitettava saappaat, korjattava katto,
on varauduttava tulvaan, hankittava pelastusliivit,
tilkittävä penkereet ja vallit.

Se joka hallitsee vettä, hallitsee maailmaa.

-Tommi Parkko-

Näe metsä puilta!

2010-08-23T13:56:00.003+03:00

Vihreiden Nuorten ja Opiskelijoiden liitto (ViNO) vaatii tehostettua metsiensuojelua monimuotoisuuden pelastamiseksi.

Tehometsätalous uhkaa vakavasti metsiemme monimuotoisuutta ja hävittää hyvinvoinnille tärkeitä virkistysalueita. Jopa yli tuhatta metsälajia uhkaa häviäminen.

- Monimuotoinen metsäluontomme esiintyy tällä hetkellä pirstaleittain suojelualueilla, kansallispuistoissa ja talousmetsissä. Suojelun ja kaavoituksen avulla on turvattava yhtenäisten alueiden säilyminen, sillä laajoilla alueilla lajien selviytyminen on varmempaa, vaatii ViNOn puheenjohtaja Paloma Hannonen

Suomen metsistä on tällä hetkellä suojeltu tiukasti noin 4,5%. Iso osa suojellusta pinta-alasta sijaitsee Pohjois-Suomessa, jossa suojeluprosentti lähentelee paikoin 66% kun vastaava luku Etelä-Suomessa on 0,7% ja 2% välillä.

-Lakisääteistä metsiensuojelua on lisättävä ja metsien suojeluaste nostettava vähintään kymmeneen prosenttiin koko maassa. Yksityiset metsänomistajat ovat jo pitkään kaivanneet kevyempiä vaihtoehtoja avohakkuumallille ja metsäneuvonnan on vastattava tähän tarpeeseen. Talousmetsien käyttötapoja on pehmennettävä etenkin suojelualueiden läheisyydessä, summaa ViNOn toinen puheenjohtaja Heikki Sairanen

- ViNO vaatii, että myös valtio kantaa vastuunsa metsiensuojelusta. Metsähallituksen tulostavoitteita on kevennettävä ja ohjattava hakkuista luontopalvelujen kuten kestävän luontomatkailun suuntaan, huomauttaa Hannonen.

Lisätietoja
Paloma Hannonen 050 593 1190
puheenjohtaja, ViNO ry

Heikki Sairanen
puheenjohtaja, ViNO ry

Tulevaisuus on raiteilla

2010-08-17T10:17:00.000+03:00

Viime aikoina on käyty paljon keskustelua lentovuorojen lakkauttamisesta Jyväskylässä. Lakkauttamisuhan seurauksena pistettiin pystyyn projekti lentoliikenteen pelastamiseksi: Jyväskylän kaupunginhallitus päätti tukea lentokentälle meneviä linja-autovuoroja, jotka eivät palvele samalla paikallisia asukkaita. Lakkautettujen vuorojen tilalle järjestellään korvaavia vuoroja toisella yhtiöllä.

On ristiriitaista, että samaan aikaan kaupungissa valmistellaan ilmastostrategiaa ja mietitään, kuinka ihmisten kulkemista voitaisiin ohjata ilmaston kannalta kestävämpään suuntaan. Lakkautettuja lentovuoroja on mahdollista korvata junilla ja junamatkustamiseen taas voidaan kannustaa panostamalla entistä nopeampiin ratayhteyksiin ja kunnossa olevaan kalustoon. Paikallistasolla tällaiset lentoliikenteen pelastamisrahat tulisi ennemmin ohjata esimerkiksi kaupungin sisäisen joukkoliikenteen parantamiseen.

Kun raideliikennettä ja muuta ilmaston kannalta kestävää joukkoliikennettä tuetaan, on tarkoituskin, että kulkemisen muodot muuttuvat. Ja kun taas kulkemisen paino siirtyy lentoliikenteestä esimerkiksi kiskoille, on oletettavaa, että lentovuoroja tarvitaan aiempaa vähemmän. Se on hyvä asia, eikä sen seurauksena tarvitse heittäytyä paniikkiin, tehdä u-käännöstä ja alkaa järjestellä tukipaketteja ja erikoisjärjestelyjä lentoliikenteelle.

PALOMA HANNONEN kaupunginvaltuutettu (vihr.) Jyväskylä
Julkaistu Keski-Suomalaisessa 17.8.2010

Kärsi kärsi - kirkkaamman kruunun saat

2010-08-09T16:15:00.002+03:00

Ydinvoima, prekariaatin polkeminen, pelon politiikka, monimuotoisuuden tuhoutuminen, lasten luokkayhteiskunta, ilmastonmuutos, kauppaketjujen monopolit, sonnasta ylös kampeava äärioikeisto, perussuomalaisten ”kotouttamispolitiikka”, kristillisdemokraattien tasa-arvokäsitys.

Älykäs ihminen tietää, että vain tyhmät voivat olla onnellisia. Jos ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu, ei ole mahdollista olla onnellinen. Voit olla tyytyväinen vain jos olet idiootti tai sekakäyttäjä. Tietoa on saatavilla ja kärsimykset tuodaan lähelle kuvien kanssa. Maailma, jossa elämme, suorastaan tunkee meitä synkkyyteen.

Todella älykäs ihminen elääkin jatkuvasti epätoivossa ja rypee omassa kireässä sivistyneisyydessään. Jokainen ihminen on vain askel poliittisten tavoitteiden saavuttamiselle, eikä kukaan luonnollisesti voi nähdä asioita yhtä kirkkaasti ja selkeästi kuin se, joka katsoo maailmaa vihaisin silmin.

On jalompaa muuttaa mätää yhteiskuntaa, jos hankaa samalla nokkosia nivusiin.

Älykäs ihminen paitsi on lakannut olemasta onnellinen, haluaa myös osoittaa muille, että onnellisuus on älyllisesti vajavaisten ja käsityskyvyltään rajoittuneiden harrastus. Tällaiset ihmiset on luonnollisesti saatava ymmärtämään oma mitättömyytensä ja heille tulee hitaasti ja vaikeita sanoja käyttämättä selittää, etteivät he voi osallistua maailman parantamiseen itse, mutta voivat toki toteuttaa älykkäiden laatimia suunnitelmia, jos osaavat pitää yksinkertaiset mölynsä mahassaan.

Älykäs ihminen ajattelee, että yksinkertaisen ihmisen tyytyväisyyden tunne voi syntyä ainoastaan yksilökeskeisistä ja hedonistisista pyrkimyksistä toteuttaa omaa potentiaaliaan. Älykkään ihmisen mielestä tyytyväisyys väistämättä tarkoittaa sitä, että samalla unohtuvat ympärillä vellovat vääryydet, jotka kasvavat mustina kuin porvarin sielu nousukaudella.

Älykkään ihmisen mukaan onnellisuus on aina epäpoliittista ja siirtää keskittymiskyvyn kokonaiskuvasta omaan napaan. Älykäs ihminen ajattelee, että on kykeneväisempi luomaan uutta ja tekemään politiikkaa paremmin kuin hölmö onnellinen, koska katkeruus palvelee paremmin kuin empatia.

Sivistynyt ja älykäs ihminen myös tietää, että termejä vastarinta ja onnellisuus, radikaalius ja rakkaus, politiikka ja epäitsekkyys, on mahdotonta yhdistää. Hänet tunnistaa myös siitä, että seksistä voi puhua – siitä suorastaan pitää puhua – aina kun mahdollista ja mahdollisimman ronskein ja sovinistisin sanankääntein. Mutta onnellisuus ja rakkaus on toista. Paneminen on älykkäille, rakkaus ja onnellisuus tyhmille.

Hölmö miettii hämmentyneenä, onko onnellisuus vain kapitalistin yksinoikeus ja miksei loppujen lopuksi tyytyväisten ihmisten yhteiskunta voi syntyä irrottautumalla passiivisuudesta ja kuluttamisen kierteestä; samoista asioista, joista älykkö tietää yksinkertaisen ihmisen onnen syntyvän.

Hölmökin ymmärtää, että tarve muutokseen lähtee tyytymättömyydestä, turhautumisesta ja joskus vihasta (hölmömmän päässä ehkä siitäkin, että haluaa muillekin rauhaa, rakkautta ja sopivan määrän töitä). Samalla hölmö kuitenkin miettii, että jos motivaationa ovat viha ja katkeruus ja niistä syntyneet teot ovat vihaa ja katkeruutta, kuinka hyvän tulevaisuuden sillä saa? Sellaisen, jossa on ymmärrettävä reaktio ilmaista tyytymättömyyttään polttopulloilla ja pippurisumuttimella? Sellaisen, jossa älykkään vasemmiston motiivit kohtaavat älykkään oikeiston teot?

Mutta hei tyhmät ja naiivit, meillä on vapaus. Me voimme katsokaas vapaasti joskus myöntää, että silloin tällöin, ohi kiitävän hetken ajan, on mahdollista iloita muiden tyhmien ja naiivien kanssakoetuista asioista tai siitä, kun tämä kankea yhteiskunta liikahtaa askeleen parempaan suuntaan.

Tuhka yksin tietää

2010-07-22T19:41:00.006+03:00

Tuhka yksin tietää, mitä on palaa poroksi.
Mutta sanon myös, siristellen likinäköisesti eteenpäin:
ei kaikki ole tuulen vietävää, kaikkea ei luuta
tavoita haroessaan leveälti pihaa.
Me säilymme lytättynä tumppina, sylkäisynä, varjossa
penkin alla, minne kulma ei päästä sädettä tunkeutumaan
ja vaivumme kaulatusten loskan kanssa päiviä laskien
humukseen, sakkaan, kulttuurikerrokseen.
Töhrittyään lapionsa arkeologi avaa kitansa
oksentaakseen; mutta hänen löytönsä kohauttaa
koko maailmaa, kuin maahan peitetty intohimo,
kuin pyramidien käänteisversio.
"Raato!" hän sähähtää mahaansa kouraisten,
vaan on etäämpänä meistä kuin maa linnuista,
sillä raato on vapautta soluista, vapautta
kokonaisuudesta: hiukkasten apoteoosi.

-Joseph Brodsky-