Tänään käsittelimme lautakunnan kokouksessa kaavalausuntoa, kun eräs vanhempi herrasmies pyysi puheenvuoroa ja kysyi: "Entä jos haluaisi, että kaikki säilyisi ennallaan?"
Tämä kysymys osui minua jonnekin ytimen tienoille. Siihen kiteytyy pelko siitä, että lapsuudenmaisema muuttuu, tulee monitasoristeys ja koululla on kiiltävät seinät. Siinä kysymyksessä näkyy yhteiskunnan vauhti ja ajatus siitä että vauhti kiihtyy, muutosten tahti tihenee, että itse on se pieni puinen rintamamiestalo kahtia jaetulla tontilla, naapurit vaihtuu ja ne kuvittelee itsestään liikaa, eikä naisille voi huutaa "kultsi", kun heti on sika. Entä jos haluaisi, että kaikki säilyisi ennallaan? Että se metsä, missä on tapeltu parhaista kepeistä olisi siinä eikä oikaisutie, että lapset tunnistaisivat kasveja tuotemerkkien sijaan, että puut eivät olisi suorissa riveissä, että linja-autossa ei ahdistaisi, kun ei ymmärrä mitä vieressä istuva sanoo ja voisi uskoa, että ne jotka tekevät päätöksiä jaksavat aina lukea ne loputtomat virrat esityslistoja ja väsymättä tapella siitä, että asiat olisivat hyvin. Niin kuin ne ovat olleet. Silloin kun asiat eivät muuttuneet.
Minuakin pelottaa. Minua pelottaa kaksivuotiaat, jotka osaavat käyttää iPhonea, että ylioppilaskokeessa joku voi saada niin tosi monta ällää, että juna on lakannut pysähtymästä monella asemalla matkalla mummolaan, jota ei enää ole, ettei ole työuria, joista saa kunniamerkkejä. Minua pelottaa äitini rypyt omalla naamallani.
Välillä haluaisin pysäyttää kaiken, koska maailma ei kulu ja harmaannu samaa tahtia minun kanssani. Se puhuu uuden sukupolven organisaatioista ja kasvaa täyteen korkeita taloja, kohdalle jossa niitä ei ennen ollut, jossa ennen söin eväitä, taloja joiden seinät on pelkkiä ikkunoita. Se metsä, se kasvoi minun kanssa. Se kaupunki, se kasvaa minun ohitseni. Ei sillä maisemalla mitään kulttuuriarvoa ole, ei historiallisia monumentteja ja suojeltavia kohteita, mutta minun silmäni ovat siihen tottuneet ja sen arvo tulee oman pienen ja rääpälemäisen historiani kautta. Minun silmäni ovat suojeltava kohde, minun muistoni.
"Ei lausuttavaa" kirpaisee minuakin. Ja minun suojeltavat kohteeni, talot ja tavat, ovat monet vielä paikallaan. Samalla tavalla niin kuin on aina ollutkin. Niihin kiteytyy asiat, jotka tunnen ja ne, joita en tunne, pelottavat ja pelko suututtaa. Sitä, kenen kulttuurimaisema on markka ja selkäsauna, pelottaa varmasti enemmän tai eri syystä. Mutta pelottaa yhtä kaikki.
tiistai, 17. tammikuuta 2012
lauantai, 7. tammikuuta 2012
Tavoitteeksi älykäs sähköverkko
Joulunajan myrsky katkaisi sähköt yli 200 000 kotitaloudelta ja Keski-Suomessakin lähes 30 000 taloutta jäi joksikin aikaa ilman sähköä. Onni onnettomuudessa oli, ettei ulkona paukkunut samanlainen pakkanen kuin viime vuonna tähän aikaan.
Myrskytuhojen jälkipuinnissa nousi keskusteluun sähkönjakelun huoltovarmuus. Parannuksena huoltovarmuuteen on esitetty sähkölinjojen maakaapelointia, jolloin kaatuvat puut eivät katkaise linjoja, vaikka ulkona riehuisi minkälainen myrsky.
Mielenkiintoisempaa kuitenkin on myös huoltovarmuuteen positiivisesti vaikuttava ehdotus älykkäistä sähköverkoista. Häiriötilanteita on muitakin kuin myrskypuiden aiheuttamat sähkökatkokset. Vaikka sähkölangat olisi kaapeloitu maahan, katkoksia esiintyisi.
Älykkäät sähköverkot pystyvät vastaanottamaan ison määrän pienissä erissä tuotettua sähköä. Tämä tarkoittaa sitä, että sähkönkäyttäjät voisivat myös osallistua sähkön tuotantoon ja energiaa tuotettaisiin keskitetyn tuotannon sijaan hajautetusti.
Omalla energiantuotannolla ja riittäviä määriä sähköä varastoivilla akuilla ainakin pienten häiriötilanteiden yli olisi mahdollista päästä ilman katkoja sähkönsaannissa.
Älykkäät sähköverkot ja hajautettu energiantuotanto mahdollistaisivat myös uusiutuvan energian lisäämisen, ne loisivat lisää työpaikkoja myös haja-asutusalueille ja olisivat suurena apuna Suomen ilmastotavoitteisiin pääsemisessä. Hajautettu järjestelmä jakaisi energiantuotannon tuotot ympäri Suomea ja se avaisi uusia markkinoita suomalaiselle teknologiaosaamiselle.
Suomen sähkönsiirtoverkko on rakennettu keskitetylle energiantuotannolle. Positiivisia tuloksia hajautetun energiatuotannon mahdollistavasta älykkäästä sähköverkosta on saatu ja kokeiluja tehty jo eri puolilla maailmaa. Suomen tulisikin liittyä mukaan uuden sukupolven energiantuotantoon ja -jakeluun.
PALOMA HANNONEN kaupunginvaltuutettu (vihr.)
puheenjohtaja, rakennus- ja ympäristölautakunta Jyväskylä
Julkaistu Keskisuomalaisessa 5.1.2012
Myrskytuhojen jälkipuinnissa nousi keskusteluun sähkönjakelun huoltovarmuus. Parannuksena huoltovarmuuteen on esitetty sähkölinjojen maakaapelointia, jolloin kaatuvat puut eivät katkaise linjoja, vaikka ulkona riehuisi minkälainen myrsky.
Mielenkiintoisempaa kuitenkin on myös huoltovarmuuteen positiivisesti vaikuttava ehdotus älykkäistä sähköverkoista. Häiriötilanteita on muitakin kuin myrskypuiden aiheuttamat sähkökatkokset. Vaikka sähkölangat olisi kaapeloitu maahan, katkoksia esiintyisi.
Älykkäät sähköverkot pystyvät vastaanottamaan ison määrän pienissä erissä tuotettua sähköä. Tämä tarkoittaa sitä, että sähkönkäyttäjät voisivat myös osallistua sähkön tuotantoon ja energiaa tuotettaisiin keskitetyn tuotannon sijaan hajautetusti.
Omalla energiantuotannolla ja riittäviä määriä sähköä varastoivilla akuilla ainakin pienten häiriötilanteiden yli olisi mahdollista päästä ilman katkoja sähkönsaannissa.
Älykkäät sähköverkot ja hajautettu energiantuotanto mahdollistaisivat myös uusiutuvan energian lisäämisen, ne loisivat lisää työpaikkoja myös haja-asutusalueille ja olisivat suurena apuna Suomen ilmastotavoitteisiin pääsemisessä. Hajautettu järjestelmä jakaisi energiantuotannon tuotot ympäri Suomea ja se avaisi uusia markkinoita suomalaiselle teknologiaosaamiselle.
Suomen sähkönsiirtoverkko on rakennettu keskitetylle energiantuotannolle. Positiivisia tuloksia hajautetun energiatuotannon mahdollistavasta älykkäästä sähköverkosta on saatu ja kokeiluja tehty jo eri puolilla maailmaa. Suomen tulisikin liittyä mukaan uuden sukupolven energiantuotantoon ja -jakeluun.
PALOMA HANNONEN kaupunginvaltuutettu (vihr.)
puheenjohtaja, rakennus- ja ympäristölautakunta Jyväskylä
Julkaistu Keskisuomalaisessa 5.1.2012
maanantai, 2. tammikuuta 2012
Vuosikatsastus 2011
Toivotin tervetulleeksi uuden vuoden 2012 hyvässä seurassa. Tiristimme itsestämme vielä viimeiset joululaulujen rippeet ja työnsimme matot syrjään tanssin tieltä. Vaikka olenkin sitä mieltä, että oikea uusi vuosi on syksyllä (silloin koen aina suurempaa uuden alkua kuin tammikuussa), niin kalenterivuoden numerojen kasvaessa on hauskaa tehdä ajatusmatka edelliseen vuoteen.
Vuosi 2011 oli vauhdikas, täynnä riemua, uutta, mutta myös isoja turpaansaamisia. Vuosi 2011 syntyi yhteistyöllä monien ihmisten kanssa. Kiitos, että olen saanut tutustua teihin, että olette tukeneet, nauraneet kanssani ja lainanneet nenäliinaa ja olkapäätä.
1.1.2011 Aloitin toisen kauteni ViNOn puheenjohtajana
Vuoden alussa aloitin toisen kauteni Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden, ViNOn puheenjohtajana. Liittokokous oli valinnut ViNOlle puheenjohtajaparikseni Inka Venetvaaran ja myös uuden liittohallituksen, johon kuului Taru Anttonen, Sami Häkkinen, Henrik Jaakkola, Aleksi Laine, Joel Linnainmäki, Visa Kurki, Senja Laakso, Ville-Veikko Mastomäki. Olin uudesta hallituksesta todella innoissani, sillä joukossa oli paitsi teräviä ja kekseliäitä politiikan tekijöitä myös ihmisiä, jotka veisivät varmasti ViNOa järjestönä vuoden aikana eteenpäin. Näin kävikin.
ViNOn toimintaa on oikeastaan hankalaa sitoa mihinkään tiettyihin päivämääriin. Tietysti on tapahtumat, kannanotot ja kampanja-avaukset sun muut, mutta todellisuudessa vuoden toimintaa on mielestäni hauskinta tarkastella koko vuoden rakentuvana tarinana. Kaikilla ViNO-vuosilla on oma sävynsä ja makunsa, josta saa kuvan vasta, kun vuosi on mennyt ja voi peilata kaikkia tapahtumia suhteessa toisiinsa.
ViNOlla vuosi 2010 oli luonnonsuojelun teemavuosi ja vuonna 2011 painopisteiksi muodostuivat vähemmistöjen oikeudet aina saamelaisten oikeuksista seksuaalivähemmistöihin, onnellisen yhteiskunnan edellytysten pohtiminen ja tietysti eduskuntavaalit (jos niitä nyt varsinaiseksi teemaksi voi kutsua). Vaalien avulla nostimme esiin ViNOlle tärkeitä teemoja ja vaaliohjelmamme oli tiivis paketti, jossa esitimme mielestämme polttavimmat kysymykset ja myös konkreettisia ratkaisuja ongelmiin. Puolueessa vaikuttamisen eteen nähtiin vuonna 2011 vaivaa. ViNO haastoi puoluetta muun muassa avoimuudessa.
ViNOn jäsenmäärä kasvoi vaalien jälkeen huimasti ja vuoden toisella puoliskolla panostimme uusien jäsenien ja järjestöaktiivien koulutukseen. ViNOn jokavuotisessa Väentapaamisessa, joka tällä kertaa järjestettiin Jyväskylässä, puhuttiin muun muassa järjestöjen kehittämisestä ja pyörittämisestä, ViNOn strategiasta, kunnallisvaaleista ja poliittisen vaikuttamisen eri kanavista. Vuonna 2011 yksi hauskimmista asioista ViNOssa on ollut kaikki uudet naamat ja niiden mukana tulleet uudet ajatukset.
Nyt kun kaksivuotiskauteni ViNOn puheenjohtajana on ohi, olo on haikea, tyytyväinen ja odottava. ViNO on ollut kaksi edellistä vuotta todella iso osa elämääni. Vinolaiset ovat älykkäitä, rohkeita ja hauskoja tyyppejä, joiden kanssa politiikan tekeminen on innostavaa. ViNOn nimi (vihreät nuoret ja opiskelijat) kuvaa vinolaisten demografista jakaumaa, mutta ei ViNOn politiikkaa. ViNO ei ole nuorten ja opiskelijoiden etujärjestö, vaan kuvaa sukupolvemme kokonaisvaltaista näkemystä siitä, millaista yhteiskuntaa pitäisi rakentaa. ViNO ajaa sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta paitsi ympäristöasioissa myös työ- ja talouspolitiikassa sekä demokratian kehittämisessä. Joskus se tarkoittaa sitä, että luovumme jostain ja joskus sitä, että saamme jotain.
Vinolaiset ovat myös ystäviäni. Olen saanut paljon ystäviä, joita ilman en enää osaa kuvitella eläväni (kyyneleitä näppäimistöllä).
Kiitos rakas ViNO.
24.1.2011 Eduskuntavaalikampanjan avaus Jyväskylässä
Keski-Suomen vihreiden eduskuntavaalikampanja avattiin ja ehdokkaat esittäytyivät. Tilaisuuden avasi Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki ja Keski-Suomen vihreiden puheenjohtaja Elina Sillanpää. En enää tarkalleen muista, mitä Elina puheessaan sanoi, mutta muistan, että tilaisuus loi kaikkiin voimia, kampanjahenkeä, yhdessä tekemisen makua ja iloa. Kampanjaa oli tehty kampanjapäällikköni Ilona Toivasen ja huipun tukiryhmäni kanssa jo pitkään ennen kampanja-avausta, mutta avajaisista alkoi vaalien loppurutistus ja katukampanjoinnin kiihkeä kausi.
31.1.2011 Jyväskylä voittaa luontohaastekilpailun
Jyväskylä voitti Suomen luonnonsuojeluliiton, Suomen partiolaisten ja Suomen Ladun Luontohaastekilpailuun. Kilpailussa kunnat ja seurakunnat kisasivat YK:n luonnon monimuotoisuuden juhlavuoden ja (Suomessa LUMO2010) kunniaksi parhaasta uudesta luonnonsuojelualueesta.Ehdotin keväällä 2010 Jyväskylän rakennus- ja ympäristölautakunnan virkamiehille, että Jyväskylä osallistuisi tähän kilpailuun. Lautakunta esittikin kaupunginhallitukselle huikeaa neljää kohdetta suojeltavaksi. Tämä oli kunnallispolitiikassa yksi hienoimpia hetkiäni. Tällaisten avulla jaksaa puurtaa ja hävitäkin vääntöjä.
11.2.2011 ViNO julkaisee ympäristöpoliittisen linjapaperinsa
Vuosi 2011 oli vauhdikas, täynnä riemua, uutta, mutta myös isoja turpaansaamisia. Vuosi 2011 syntyi yhteistyöllä monien ihmisten kanssa. Kiitos, että olen saanut tutustua teihin, että olette tukeneet, nauraneet kanssani ja lainanneet nenäliinaa ja olkapäätä.
1.1.2011 Aloitin toisen kauteni ViNOn puheenjohtajana
Vuoden alussa aloitin toisen kauteni Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden, ViNOn puheenjohtajana. Liittokokous oli valinnut ViNOlle puheenjohtajaparikseni Inka Venetvaaran ja myös uuden liittohallituksen, johon kuului Taru Anttonen, Sami Häkkinen, Henrik Jaakkola, Aleksi Laine, Joel Linnainmäki, Visa Kurki, Senja Laakso, Ville-Veikko Mastomäki. Olin uudesta hallituksesta todella innoissani, sillä joukossa oli paitsi teräviä ja kekseliäitä politiikan tekijöitä myös ihmisiä, jotka veisivät varmasti ViNOa järjestönä vuoden aikana eteenpäin. Näin kävikin.
ViNOn toimintaa on oikeastaan hankalaa sitoa mihinkään tiettyihin päivämääriin. Tietysti on tapahtumat, kannanotot ja kampanja-avaukset sun muut, mutta todellisuudessa vuoden toimintaa on mielestäni hauskinta tarkastella koko vuoden rakentuvana tarinana. Kaikilla ViNO-vuosilla on oma sävynsä ja makunsa, josta saa kuvan vasta, kun vuosi on mennyt ja voi peilata kaikkia tapahtumia suhteessa toisiinsa.
ViNOlla vuosi 2010 oli luonnonsuojelun teemavuosi ja vuonna 2011 painopisteiksi muodostuivat vähemmistöjen oikeudet aina saamelaisten oikeuksista seksuaalivähemmistöihin, onnellisen yhteiskunnan edellytysten pohtiminen ja tietysti eduskuntavaalit (jos niitä nyt varsinaiseksi teemaksi voi kutsua). Vaalien avulla nostimme esiin ViNOlle tärkeitä teemoja ja vaaliohjelmamme oli tiivis paketti, jossa esitimme mielestämme polttavimmat kysymykset ja myös konkreettisia ratkaisuja ongelmiin. Puolueessa vaikuttamisen eteen nähtiin vuonna 2011 vaivaa. ViNO haastoi puoluetta muun muassa avoimuudessa.
ViNOn jäsenmäärä kasvoi vaalien jälkeen huimasti ja vuoden toisella puoliskolla panostimme uusien jäsenien ja järjestöaktiivien koulutukseen. ViNOn jokavuotisessa Väentapaamisessa, joka tällä kertaa järjestettiin Jyväskylässä, puhuttiin muun muassa järjestöjen kehittämisestä ja pyörittämisestä, ViNOn strategiasta, kunnallisvaaleista ja poliittisen vaikuttamisen eri kanavista. Vuonna 2011 yksi hauskimmista asioista ViNOssa on ollut kaikki uudet naamat ja niiden mukana tulleet uudet ajatukset.
Nyt kun kaksivuotiskauteni ViNOn puheenjohtajana on ohi, olo on haikea, tyytyväinen ja odottava. ViNO on ollut kaksi edellistä vuotta todella iso osa elämääni. Vinolaiset ovat älykkäitä, rohkeita ja hauskoja tyyppejä, joiden kanssa politiikan tekeminen on innostavaa. ViNOn nimi (vihreät nuoret ja opiskelijat) kuvaa vinolaisten demografista jakaumaa, mutta ei ViNOn politiikkaa. ViNO ei ole nuorten ja opiskelijoiden etujärjestö, vaan kuvaa sukupolvemme kokonaisvaltaista näkemystä siitä, millaista yhteiskuntaa pitäisi rakentaa. ViNO ajaa sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta paitsi ympäristöasioissa myös työ- ja talouspolitiikassa sekä demokratian kehittämisessä. Joskus se tarkoittaa sitä, että luovumme jostain ja joskus sitä, että saamme jotain.
Vinolaiset ovat myös ystäviäni. Olen saanut paljon ystäviä, joita ilman en enää osaa kuvitella eläväni (kyyneleitä näppäimistöllä).
Kiitos rakas ViNO.
24.1.2011 Eduskuntavaalikampanjan avaus Jyväskylässä
Keski-Suomen vihreiden eduskuntavaalikampanja avattiin ja ehdokkaat esittäytyivät. Tilaisuuden avasi Vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki ja Keski-Suomen vihreiden puheenjohtaja Elina Sillanpää. En enää tarkalleen muista, mitä Elina puheessaan sanoi, mutta muistan, että tilaisuus loi kaikkiin voimia, kampanjahenkeä, yhdessä tekemisen makua ja iloa. Kampanjaa oli tehty kampanjapäällikköni Ilona Toivasen ja huipun tukiryhmäni kanssa jo pitkään ennen kampanja-avausta, mutta avajaisista alkoi vaalien loppurutistus ja katukampanjoinnin kiihkeä kausi.
31.1.2011 Jyväskylä voittaa luontohaastekilpailun
Jyväskylä voitti Suomen luonnonsuojeluliiton, Suomen partiolaisten ja Suomen Ladun Luontohaastekilpailuun. Kilpailussa kunnat ja seurakunnat kisasivat YK:n luonnon monimuotoisuuden juhlavuoden ja (Suomessa LUMO2010) kunniaksi parhaasta uudesta luonnonsuojelualueesta.Ehdotin keväällä 2010 Jyväskylän rakennus- ja ympäristölautakunnan virkamiehille, että Jyväskylä osallistuisi tähän kilpailuun. Lautakunta esittikin kaupunginhallitukselle huikeaa neljää kohdetta suojeltavaksi. Tämä oli kunnallispolitiikassa yksi hienoimpia hetkiäni. Tällaisten avulla jaksaa puurtaa ja hävitäkin vääntöjä.
11.2.2011 ViNO julkaisee ympäristöpoliittisen linjapaperinsa
ViNOn monimuotoisuuskampanja vuonna 2010 poiki paitsi varsinaisen kampanjan myös ympäristöpoliittisen linjapaperin. Linjapaperia työstettiin ympäristötyöryhmän voimin vuonna 2010 ja alkuvuonna 2011 ja paperi on mielestäni erinomainen. Sen on rakennettu siten, että kantavana teemana toimii rajallinen maailma. Tämän rajallisen maailman puitteissa meillä on kaksi toisiinsa tiukasti yhteen kytkeytynyttä ongelmaa: monimuotoisuuden köyhtyminen ja ilmastonmuutos. Näiden kahden ongelman alle voidaan jaotella suuri osa ympäristöongelmista ja mitä niiden ratkaisemiseksi tulisi tehdä. Tämän kaiken tulee ViNOn mielestä olla politiikan ytimessä.
1.3.2011 Vaalivideon kuvaus
Toinen kahdesta vaalivideostani kuvattiin still animaationa. Kuvaajana toimi Jarkko Virtanen ja leikkaajana Vesa Kuosmanen. Musiikit sain yhdeltä suosikkiartisteistani Kaliyuga Prolta. Kaikessa apuna toimi tietysti Ilona. Päivä oli hauska ja videosta tuli hienompi kuin koskaan uskalsin toivoa. Videolla näkyy kolme vaaliteemaani: monimuotoinen luonto, monimuotoinen työ ja monimuotoinen politiikka sekä kolme tavoitetta jokaisesta.
6.3.2011 Syntyi Uusi Puolue –projekti
Vihreät ovat puoluekentän edelläkävijöitä avoimuudessa ja avoimuuden vaatimisessa, mutta koimme, että on aika ottaa seuraavat askeleet. Näin syntyi Uusi Puolue-manifesti. Uskomme, että radikaali avoimuus on vihreiden seuraava perustulo ja että avoimuus ja sen kautta tuleva poliittisen kulttuurin muutos kehittää demokratiaamme eteenpäin. Uusi puolue-projekti teki myös monta puoluekokousaloitetta Vihreiden puoluekokoukseen. Niissä vaadimme muun muassa ohjelmien jatkuvaa päivitysmahdollisuutta, kaikkien puolueen kokousten avaamista sekä hallitusneuvottelujen läpinäkyvyyttä. Monet aloitteistamme saivat hyvän vastaanoton ja vihreitä on jo nyt kehitetty avoimemmaksi puolueeksi. Työ jatkuu.
1.3.2011 Vaalivideon kuvaus
Toinen kahdesta vaalivideostani kuvattiin still animaationa. Kuvaajana toimi Jarkko Virtanen ja leikkaajana Vesa Kuosmanen. Musiikit sain yhdeltä suosikkiartisteistani Kaliyuga Prolta. Kaikessa apuna toimi tietysti Ilona. Päivä oli hauska ja videosta tuli hienompi kuin koskaan uskalsin toivoa. Videolla näkyy kolme vaaliteemaani: monimuotoinen luonto, monimuotoinen työ ja monimuotoinen politiikka sekä kolme tavoitetta jokaisesta.
6.3.2011 Syntyi Uusi Puolue –projekti
Vihreät ovat puoluekentän edelläkävijöitä avoimuudessa ja avoimuuden vaatimisessa, mutta koimme, että on aika ottaa seuraavat askeleet. Näin syntyi Uusi Puolue-manifesti. Uskomme, että radikaali avoimuus on vihreiden seuraava perustulo ja että avoimuus ja sen kautta tuleva poliittisen kulttuurin muutos kehittää demokratiaamme eteenpäin. Uusi puolue-projekti teki myös monta puoluekokousaloitetta Vihreiden puoluekokoukseen. Niissä vaadimme muun muassa ohjelmien jatkuvaa päivitysmahdollisuutta, kaikkien puolueen kokousten avaamista sekä hallitusneuvottelujen läpinäkyvyyttä. Monet aloitteistamme saivat hyvän vastaanoton ja vihreitä on jo nyt kehitetty avoimemmaksi puolueeksi. Työ jatkuu.
25.3.2011 Vaaliloma alkoi
Käytin vuoden 2011 lomia ja otin palkatonta vapaata, jotta pystyin kunnolla sukeltamaan vaalityöhön. En ole missään vaiheessa laskenut kuinka monta tuntia tukiryhmämme kanssa seisoimme pakkasessa jakamassa Monimuotoinen-kirjanmerkkejä ja puhumassa ihmisten kanssa kaikesta mahdollisesta – politiikasta ja usein muustakin. Pelasimme pelejä kirjakahvilassa ja kävimme tekemässä katuliiduilla katumainoksia, kiinnittämässä itse tehtyjä kampanjakankaita viimeisenä kampanjailtana yliopistokampukselle.
Vaalikampanja oli todella uskomaton kokemus. En ole koskaan ollut niin väsynyt, enkä niin onnellinen. Vaalikampanja oli hienoa yhdessä tekemistä, toisten kannustamista, myös kilpailua ehdokkaiden välillä, joka kannusti kaikkia tekemään paremmin ja enemmän.
17.4.2011 Eduskuntavaalit
Sunnuntaina 17.4. luovuin toppatakista ja söin jäätelön. Mahaan sattui. Odotimme tuloksia. Monet tukiryhmäläiseni laskivat ääniä äänestyspaikoilla. Illalla Suomen politiikan tasapaino muuttui. Jotkut kutsuivat sitä jytkyksi, minä taisin käyttää joitain muita sanoja. Keski-Suomesta emme saaneet ensimmäistä vihreää kansanedustajaa. Olin omaan tulokseeni tyytyväinen. Reilusti yli 1000 ääntä ja kolmas sija vihreiden listalla. Maailmanjärjestys tuntui muuttuneen ja hetken ajan fyysinen maailmakin näytti harmaammalta, ankeammalta, vihamielisemmältä ja tahmeammalta. Istuimme, puimme, manasimme, lauloimme karaokea, lohdutimme. Nousimme ja aloimme nähdä tulevaisuuteen. Paljon puintia puolueen tilasta, vaalikampanjasta, naimalakosta ja tulevasta hallituksesta, johon kukaan ei siinä vaiheessa ajatellut vihreiden liittyvän mitenkään.
16.5.2011 Lähdin ehdolle Vihreiden varapuheenjohtajaksi
Osittain vaalitappion takia päätin lähteä ehdolle Vihreiden varapuheenjohtajaksi. Minulla oli paljon ajatuksia siitä, kuinka puoluetta tulisi uudistaa ja millaisia teemoja haluaisin nähdä enemmän vihreiden politiikassa. Ehdolla ollessani kasasin ajatuksiani tästä blogiin ja juttelin myös paljon vinolaisten ja muiden vihreiden ja ei-vihreiden kanssa siitä, mitä teemme hyvin ja missä on mennyt pieleen. Puolueessa vallitsi vaalitappion jälkeen henki, että uudistaminen tarkoittaisi automaattisesti myös eri henkilöitä puolueen johdossa. Tämä on ymmärrettävää. Symbolisia isojakin muutoksia tarvitaan. Samalla kuitenkin mietin, onko vihreissä liiankin tiuha tahti puheenjohtajien vaihtamisessa. Voisiko joskus olla järkevää hyödyntää sitä, mitä ihmiset oppivat tappioista ja sen analysoinnista? Toisaalta muistan miettineeni, että jos puolueen puheenjohtajaksi tulee edellisen kauden eduskuntaryhmän puheenjohtaja, niin kuinka radikaali vallan vaihdos se sitten oikeastaan on. Jos tehdään muutoksia, pitäisikö niiden olla isompia, liittyä enemmän substanssiin kuin henkilöihin?
20.5.2011 Hallitusneuvottelut alkoivat
Suurimman puolueen Kokoomuksen puheenjohtaja, Katainen, aloitti hallitustunnustelut vaalien jälkeen. Samaan aikaan kuhisi Euroopassa ja Euroopan talous ja sen vakauttaminen pelasivat suurta roolia myös siinä, mitkä puolueet lopulta marssivat säätytalolle. Kun oli selvää, ettei Perussuomalaista ollut vaalien jälkeen hallitukseen, valikoitui säätytalolle Kokoomus, Demarit, Vasemmistoliitto, Vihreät, RKP ja Kristilliset.
Kun eduskuntaryhmän pääsihteeri Tiina Kivinen soitti ja kysyi olisinko käytettävissä hallitusneuvotteluissa ympäristöryhmässä, olin pudota penkiltä (onneksi kuitenkin istuin valmiiksi). Aloin heti kasaamaan oleellisia vihreitä papereita ja nimiä, joille voisin soittaa, jos neuvottelujen tiimellyksessä kaipaisin ulkopuolista, asiantuntevaa näkemystä. Huomasin jälleen kerran, miten paljon hauskojen muistojen ja hetkien lisäksi hyötyä oli siitä, että olin opiskeluaikana ollut aktiivisesti mukana ainejärjestötoiminnassa. Tunnen opiskeluajoilta paljon oman alansa huippuja, joiden näkemykseen luotan ympäristöasioissa todella paljon.
11.-12.6.2011 Puoluekokous
Puoluekokouksessa vaihtui Vihreiden puheenjohtaja. Ville Niinistö voitti jäsenäänestyksen selvästi. Sain varapuheenjohtajavaaleissa neljänneksi eniten ääniä, joka ei aivan riittänyt vpj-paikkaan, mutta olin iloinen huimasta äänisaaliista. Tulin valituksi vihreiden puoluevaltuuskuntaan ja aloin innolla odottaa ensimmäisiä kokouksia valtuuskuntalaisena. Olin ollut kokouksissa ViNOn puheenjohtajan roolissa, mutta äänioikeutta minulle luonnollisesti ei ollut ennen tätä valintaa. Puoluekokouksessa äänestettiin myös kahden puheenjohtajan mallista, jota itse kannatin. Vaikka puolue ei ollut ainakaan vielä valmis tähän, niin monta muuta Uuden Puolueen aloitetta meni läpi. Ainiin, oli myös ne vaahtobileet, jotka saivat paljon palstatilaa Hesarissa.
6.6.2011 Vihreät kaatavat porvarihallituksen
Hallitusneuvottelut karahtivat karille alv-kysymykseen ja Katainen ehdotti neuvottelujen aloittamista edellisen hallituskauden pohjalla. Vihreiden puoluevaltuuskunta kokoontui päättämään omasta osallistumisestaan näihin neuvotteluihin. Kokous oli ensimmäinen puoluevaltuuskuntalaisena. Keskustelimme jälleen neuvotteluihin lähtemisen kynnyskysymyksistä sekä neuvottelujen minimitavoitteista. Osalla pelkona oli, että jos me kaadamme minkä tahansa pohjan, vaihtuu hallitustunnustelija Soiniin ja sen jälkeen Vihreät ikään kuin olisi vastuussa siitä persupolitiikasta, jota seuraavan neljän vuoden aikana tehtäisiin. Valtuuskunta kuitenkin päätti, ettei Vihreät lähde edes neuvottelemaan vanhalla hallituspohjalla. Tämä palautti lopulta neuvottelupöytään alkuperäisen kuusikon ja neuvottelut jatkuivat.
17.6.2011 Hallitusneuvottelut saatiin päätökseen, uusi hallitusohjelma on valmis
Aurinkoisena perjantaina alkoi näyttää siltä, että hallitusohjelmaesitys saataisiin neuvottelevien kuuden puolueen pohjalta varmasti kasaan. Ympäristöryhmä oli hionut omaa osiotaan edellisenä yönä yhteen asti. Hallitusohjelmaluonnoksia luettiin vielä tarkasti pitkin käytäviä ja puolueiden omissa huoneissa. Lähdin itse puolen päivän jälkeen junalla kohti ViNOn kesäkokousta ja tunnelmani olivat ristiriitaiset. Ruksin moneen kertaan mielessäni ja paperille listaa asioista, joita olimme saaneet ohjelmaan ja jotka olivat jääneet pois tai liian löysiksi kirjauksiksi. Ympäristöosioon olin kohtuullisen tyytyväinen, vaikka rahoitus ei ollutkaan sillä tasolla kuin olisimme toivoneet. Eniten itseäni ärsytti koko ohjelman ja viimeisen muutaman sivun lukujen ristiriitaisuus. Samaan aikaan haluttiin kehittää ihmisten osallistumista ja vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja vähennettiin järjestöjen tukia. Samaan aikaan puhuttiin vahvasta koulutuksesta, itsenäisestä yliopistosta ja tukipalveluiden parantamisesta ja koulutukseen kohdistuvat leikkaukset kuitenkin tekivät selväksi, että mitään riemujuhlaa ei sillä saralla tulisi olemaan. Saimme ympäristöministerin paikan.
Vihreiden puoluevaltuuskunta kokoontui seuraavalla viikolla päättämään hallitukseen osallistumisesta. Vihreät päättivät lähteä hallitukseen ja ministerit valittiin. Kukaan ei väittänyt, että seuraavat neljä vuotta olisivat helppoja. Nähtiin silti enemmän mahdollisuuksia kuin negatiivista. Moni asia olisi vielä tappelun takana.
1.7.2011 Aloitin työt ympäristöministerin erityisavustajana
Kylläpä jännitti. Kylläpä olin innoissani. Astelin naama virneessä tutkimaan uuttaa työhuonettani. Kaapissa oli vihkoja, sähköpostiin tuli heti postia. Pöydällä oli kansio, jossa kerrottiin tiiviisti kaikki meneillään olevat ja akuutisti toimia vaativat ympäristöministeriön asiat. Kansio oli paksu. Rutiinien muodostaminen vei aikaa. Alussa joka ikinen asia oli uusi, koin itseni usein riittämättömäksi. En ole maailman järjestelmällisin ihminen ja työhuoneeni ei ole mikään paperiton toimisto. Lue joskus- paperiläjä ja lajittele kansioihin- monisteläjä ovat aika korkeita.
Pikkuhiljaa viikkorutiinit tulivat. Paljon enemmän voisi olla aikaa paneutua yksittäisiin asioihin ja lukea aiheen sivusta. Vastuullani ovat ympäristöministeriön asioiden lisäksi työ- ja elinkeinoministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön asioiden seuranta. Usein on kiire. Koskaan ei ole tylsää.
28.7.2011 Matkustin saarelle
Kesälomalla matkustimme saarelle. Siellä oli kirjoja ja sauna, paljon kukkakärpäsiä, muutama punkki ja hienoja kallioita ja niitty. Isoja puita ja leija, joka jäi kiinni niihin puihin. Kelluimme soutuveneessä auringon paisteessa. Oli aikaa.
19.8.2011 Kuuntelin Dalai Lamaa
Pääsin työni kautta kuuntelemaan seminaaria, jossa Tiibetin poliittisesta tilanteesta oli keskustelemassa Dalai Lama ja muita aiheen asiantuntijoita. Päällimmäisenä mieleeni jäi kaksi asiaa. Toinen oli poliittisen tutkijan kommentti siitä, että poliittiseen anteeksi antoon ja konfliktista selviämiseen liittyy myös oleellisena osana lupa hiljaisuuteen. Toinen oli Dalai Laman kommentti: "I don't have much faith on Chinese government but I always have faith on Chinese people."
22.8.2011 Jyväskylälle ilmasto-ohjelma
Jyväskylän ilmasto-ohjelman valmistuminen venyi vuosikaupalla ensin Keljonlahden voimalan rakentamisen sitten kuntaliitoksen takia. Nyt se vihdoin valmistui. Hyvää ohjelmassa on kunnianhimoinen päästövähennystavoite ja lista konkreettisista toimista. Huonoa on esimerkiksi se, että keskustan, kokoomuksen, kristillisten ja perussuomalaisten vastustuksesta ohjelmasta poistettiin kirjaus, jonka mukaan kaikkiin kaupungin päätöksiin tulisi kirjata niiden ilmastovaikutukset. Nyt siis seurantaa ja arviointia päätösten vaikutuksista ei tehdä ennen päätöksiä, mikä ei ole ollenkaan hyvä.
23.8.2011 Tappelimme luonnonsuojelun rahoituksesta
Hallitusneuvotteluissa luonnonsuojelun rahoitusta sovittiin lisättäväksi 15 miljoonalla eurolla per vuosi. Valtiovarainministeriön budjettiehdotuksessa tämä lisäys ja muita lisäyskiä muun muassa Itämeren suojeluun oli kuitenkin tiputettu pois. Budjettiväännön jälkeen saimme kuitenkin turvattua luonnonsuojelun rahoituksen hallitusohjelman mukaiseksi. Mikä nyt tuntuukin vähintään kohtuulliselta.
7.10.2011 Vierailu turvesuolla
Vierailimme Niinistön Villen kanssa Keuruulla Lempaatsuolla, joka oli turveuhan alla. Muutamaa päivää ennen reissua AVI antoi kieltävän vastauksen Vapon hakemukselle aloittaa turpeen kaivaminen arvokkaalla suolla. Suo oli hieno ja keskustelu vilkasta.
Samalla reissulla kävimme myös turvesuolla, joka ei muistuttanut suota oikeastaan enää ollenkaan. Näimme turvesuon vesienpuhdistussysteemejä ja illalla oli keskustelutilaisuus, jossa paikallisen matkailupirtin tupa oli laitojaan myöten täynnä. Keskusteluun osallistui paikallisia ihmisiä, Vapon edustajia, ympäristöministeri, suoasiantuntijoita sekä kunnan edustajia. Kaikki vakuuttelivat, että turpeennoston vesistöongelmiin puututaan. Jämsän kaupungin ympäristöjohtaja haastoi Vapoa toteamalla, että Vapo ei valita ainoastaan kielteisistä päätöksistä, vaan usein myös sillä perusteella, että he kokevat vesiensuojeluvaatimukset liian tiukkoina.
Paljon on tekemistä vielä soiden suojelussa ja vesien kunnostamisessa ja puhtaana pitämisessä. Toivoa herättäviä muutoksia asenteissa on jo tapahtunut ja ympäristöministeriössä on aloitettu jo kovaa vauhtia esimerkiksi soiden ympäristöluvituksen ohjeistuksen uudistaminen sekä ympäristönsuojelulainsäädännön uudistaminen, jossa yhtenä osana halutaan paikata myös turvetuotannon porsaanreikiä.
24.10.2011 ViNOn Onnellinen yhteiskunta-kampanjan avaus
ViNOn onnellinen yhteiskunta –kampanjan nettisivut avattiin. Kampanja haastaa keskustelemaan siitä, mikä on politiikan rooli onnellisessa yhteiskunnassa ja onnellisuuden edellytysten luomisessa. Kampanja jatkuu vielä vuonna 2012.
28.11.2011 Jyväskylän ensi vuoden budjetti nuijittiin
Kokoomuksen, keskustan ja kommunistien vastustuksesta huolimatta Jyväskylän veroprosenttia nostetaan ensi vuonna puolella prosentilla. Tämä auttaa hieman vaikeaan taloustilanteeseen ja peruspalveluiden ylläpitämiseen sekä velkataakan keventämiseen. Vihreiden mielestä kaupungin ei edelleenkään tulisi tukea voittoa tuottavaa autourheilua saatikka lentoliikennettä. Täällä Jyväskylän vihreän valtuustoryhmän ajatuksia budjetista enemmänkin:
Käytin vuoden 2011 lomia ja otin palkatonta vapaata, jotta pystyin kunnolla sukeltamaan vaalityöhön. En ole missään vaiheessa laskenut kuinka monta tuntia tukiryhmämme kanssa seisoimme pakkasessa jakamassa Monimuotoinen-kirjanmerkkejä ja puhumassa ihmisten kanssa kaikesta mahdollisesta – politiikasta ja usein muustakin. Pelasimme pelejä kirjakahvilassa ja kävimme tekemässä katuliiduilla katumainoksia, kiinnittämässä itse tehtyjä kampanjakankaita viimeisenä kampanjailtana yliopistokampukselle.
Vaalikampanja oli todella uskomaton kokemus. En ole koskaan ollut niin väsynyt, enkä niin onnellinen. Vaalikampanja oli hienoa yhdessä tekemistä, toisten kannustamista, myös kilpailua ehdokkaiden välillä, joka kannusti kaikkia tekemään paremmin ja enemmän.
17.4.2011 Eduskuntavaalit
Sunnuntaina 17.4. luovuin toppatakista ja söin jäätelön. Mahaan sattui. Odotimme tuloksia. Monet tukiryhmäläiseni laskivat ääniä äänestyspaikoilla. Illalla Suomen politiikan tasapaino muuttui. Jotkut kutsuivat sitä jytkyksi, minä taisin käyttää joitain muita sanoja. Keski-Suomesta emme saaneet ensimmäistä vihreää kansanedustajaa. Olin omaan tulokseeni tyytyväinen. Reilusti yli 1000 ääntä ja kolmas sija vihreiden listalla. Maailmanjärjestys tuntui muuttuneen ja hetken ajan fyysinen maailmakin näytti harmaammalta, ankeammalta, vihamielisemmältä ja tahmeammalta. Istuimme, puimme, manasimme, lauloimme karaokea, lohdutimme. Nousimme ja aloimme nähdä tulevaisuuteen. Paljon puintia puolueen tilasta, vaalikampanjasta, naimalakosta ja tulevasta hallituksesta, johon kukaan ei siinä vaiheessa ajatellut vihreiden liittyvän mitenkään.
16.5.2011 Lähdin ehdolle Vihreiden varapuheenjohtajaksi
Osittain vaalitappion takia päätin lähteä ehdolle Vihreiden varapuheenjohtajaksi. Minulla oli paljon ajatuksia siitä, kuinka puoluetta tulisi uudistaa ja millaisia teemoja haluaisin nähdä enemmän vihreiden politiikassa. Ehdolla ollessani kasasin ajatuksiani tästä blogiin ja juttelin myös paljon vinolaisten ja muiden vihreiden ja ei-vihreiden kanssa siitä, mitä teemme hyvin ja missä on mennyt pieleen. Puolueessa vallitsi vaalitappion jälkeen henki, että uudistaminen tarkoittaisi automaattisesti myös eri henkilöitä puolueen johdossa. Tämä on ymmärrettävää. Symbolisia isojakin muutoksia tarvitaan. Samalla kuitenkin mietin, onko vihreissä liiankin tiuha tahti puheenjohtajien vaihtamisessa. Voisiko joskus olla järkevää hyödyntää sitä, mitä ihmiset oppivat tappioista ja sen analysoinnista? Toisaalta muistan miettineeni, että jos puolueen puheenjohtajaksi tulee edellisen kauden eduskuntaryhmän puheenjohtaja, niin kuinka radikaali vallan vaihdos se sitten oikeastaan on. Jos tehdään muutoksia, pitäisikö niiden olla isompia, liittyä enemmän substanssiin kuin henkilöihin?
20.5.2011 Hallitusneuvottelut alkoivat
Suurimman puolueen Kokoomuksen puheenjohtaja, Katainen, aloitti hallitustunnustelut vaalien jälkeen. Samaan aikaan kuhisi Euroopassa ja Euroopan talous ja sen vakauttaminen pelasivat suurta roolia myös siinä, mitkä puolueet lopulta marssivat säätytalolle. Kun oli selvää, ettei Perussuomalaista ollut vaalien jälkeen hallitukseen, valikoitui säätytalolle Kokoomus, Demarit, Vasemmistoliitto, Vihreät, RKP ja Kristilliset.
Kun eduskuntaryhmän pääsihteeri Tiina Kivinen soitti ja kysyi olisinko käytettävissä hallitusneuvotteluissa ympäristöryhmässä, olin pudota penkiltä (onneksi kuitenkin istuin valmiiksi). Aloin heti kasaamaan oleellisia vihreitä papereita ja nimiä, joille voisin soittaa, jos neuvottelujen tiimellyksessä kaipaisin ulkopuolista, asiantuntevaa näkemystä. Huomasin jälleen kerran, miten paljon hauskojen muistojen ja hetkien lisäksi hyötyä oli siitä, että olin opiskeluaikana ollut aktiivisesti mukana ainejärjestötoiminnassa. Tunnen opiskeluajoilta paljon oman alansa huippuja, joiden näkemykseen luotan ympäristöasioissa todella paljon.
11.-12.6.2011 Puoluekokous
Puoluekokouksessa vaihtui Vihreiden puheenjohtaja. Ville Niinistö voitti jäsenäänestyksen selvästi. Sain varapuheenjohtajavaaleissa neljänneksi eniten ääniä, joka ei aivan riittänyt vpj-paikkaan, mutta olin iloinen huimasta äänisaaliista. Tulin valituksi vihreiden puoluevaltuuskuntaan ja aloin innolla odottaa ensimmäisiä kokouksia valtuuskuntalaisena. Olin ollut kokouksissa ViNOn puheenjohtajan roolissa, mutta äänioikeutta minulle luonnollisesti ei ollut ennen tätä valintaa. Puoluekokouksessa äänestettiin myös kahden puheenjohtajan mallista, jota itse kannatin. Vaikka puolue ei ollut ainakaan vielä valmis tähän, niin monta muuta Uuden Puolueen aloitetta meni läpi. Ainiin, oli myös ne vaahtobileet, jotka saivat paljon palstatilaa Hesarissa.
6.6.2011 Vihreät kaatavat porvarihallituksen
Hallitusneuvottelut karahtivat karille alv-kysymykseen ja Katainen ehdotti neuvottelujen aloittamista edellisen hallituskauden pohjalla. Vihreiden puoluevaltuuskunta kokoontui päättämään omasta osallistumisestaan näihin neuvotteluihin. Kokous oli ensimmäinen puoluevaltuuskuntalaisena. Keskustelimme jälleen neuvotteluihin lähtemisen kynnyskysymyksistä sekä neuvottelujen minimitavoitteista. Osalla pelkona oli, että jos me kaadamme minkä tahansa pohjan, vaihtuu hallitustunnustelija Soiniin ja sen jälkeen Vihreät ikään kuin olisi vastuussa siitä persupolitiikasta, jota seuraavan neljän vuoden aikana tehtäisiin. Valtuuskunta kuitenkin päätti, ettei Vihreät lähde edes neuvottelemaan vanhalla hallituspohjalla. Tämä palautti lopulta neuvottelupöytään alkuperäisen kuusikon ja neuvottelut jatkuivat.
17.6.2011 Hallitusneuvottelut saatiin päätökseen, uusi hallitusohjelma on valmis
Aurinkoisena perjantaina alkoi näyttää siltä, että hallitusohjelmaesitys saataisiin neuvottelevien kuuden puolueen pohjalta varmasti kasaan. Ympäristöryhmä oli hionut omaa osiotaan edellisenä yönä yhteen asti. Hallitusohjelmaluonnoksia luettiin vielä tarkasti pitkin käytäviä ja puolueiden omissa huoneissa. Lähdin itse puolen päivän jälkeen junalla kohti ViNOn kesäkokousta ja tunnelmani olivat ristiriitaiset. Ruksin moneen kertaan mielessäni ja paperille listaa asioista, joita olimme saaneet ohjelmaan ja jotka olivat jääneet pois tai liian löysiksi kirjauksiksi. Ympäristöosioon olin kohtuullisen tyytyväinen, vaikka rahoitus ei ollutkaan sillä tasolla kuin olisimme toivoneet. Eniten itseäni ärsytti koko ohjelman ja viimeisen muutaman sivun lukujen ristiriitaisuus. Samaan aikaan haluttiin kehittää ihmisten osallistumista ja vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa ja vähennettiin järjestöjen tukia. Samaan aikaan puhuttiin vahvasta koulutuksesta, itsenäisestä yliopistosta ja tukipalveluiden parantamisesta ja koulutukseen kohdistuvat leikkaukset kuitenkin tekivät selväksi, että mitään riemujuhlaa ei sillä saralla tulisi olemaan. Saimme ympäristöministerin paikan.
Vihreiden puoluevaltuuskunta kokoontui seuraavalla viikolla päättämään hallitukseen osallistumisesta. Vihreät päättivät lähteä hallitukseen ja ministerit valittiin. Kukaan ei väittänyt, että seuraavat neljä vuotta olisivat helppoja. Nähtiin silti enemmän mahdollisuuksia kuin negatiivista. Moni asia olisi vielä tappelun takana.
1.7.2011 Aloitin työt ympäristöministerin erityisavustajana
Kylläpä jännitti. Kylläpä olin innoissani. Astelin naama virneessä tutkimaan uuttaa työhuonettani. Kaapissa oli vihkoja, sähköpostiin tuli heti postia. Pöydällä oli kansio, jossa kerrottiin tiiviisti kaikki meneillään olevat ja akuutisti toimia vaativat ympäristöministeriön asiat. Kansio oli paksu. Rutiinien muodostaminen vei aikaa. Alussa joka ikinen asia oli uusi, koin itseni usein riittämättömäksi. En ole maailman järjestelmällisin ihminen ja työhuoneeni ei ole mikään paperiton toimisto. Lue joskus- paperiläjä ja lajittele kansioihin- monisteläjä ovat aika korkeita.
Pikkuhiljaa viikkorutiinit tulivat. Paljon enemmän voisi olla aikaa paneutua yksittäisiin asioihin ja lukea aiheen sivusta. Vastuullani ovat ympäristöministeriön asioiden lisäksi työ- ja elinkeinoministeriön, maa- ja metsätalousministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön asioiden seuranta. Usein on kiire. Koskaan ei ole tylsää.
28.7.2011 Matkustin saarelle
Kesälomalla matkustimme saarelle. Siellä oli kirjoja ja sauna, paljon kukkakärpäsiä, muutama punkki ja hienoja kallioita ja niitty. Isoja puita ja leija, joka jäi kiinni niihin puihin. Kelluimme soutuveneessä auringon paisteessa. Oli aikaa.
19.8.2011 Kuuntelin Dalai Lamaa
Pääsin työni kautta kuuntelemaan seminaaria, jossa Tiibetin poliittisesta tilanteesta oli keskustelemassa Dalai Lama ja muita aiheen asiantuntijoita. Päällimmäisenä mieleeni jäi kaksi asiaa. Toinen oli poliittisen tutkijan kommentti siitä, että poliittiseen anteeksi antoon ja konfliktista selviämiseen liittyy myös oleellisena osana lupa hiljaisuuteen. Toinen oli Dalai Laman kommentti: "I don't have much faith on Chinese government but I always have faith on Chinese people."
22.8.2011 Jyväskylälle ilmasto-ohjelma
Jyväskylän ilmasto-ohjelman valmistuminen venyi vuosikaupalla ensin Keljonlahden voimalan rakentamisen sitten kuntaliitoksen takia. Nyt se vihdoin valmistui. Hyvää ohjelmassa on kunnianhimoinen päästövähennystavoite ja lista konkreettisista toimista. Huonoa on esimerkiksi se, että keskustan, kokoomuksen, kristillisten ja perussuomalaisten vastustuksesta ohjelmasta poistettiin kirjaus, jonka mukaan kaikkiin kaupungin päätöksiin tulisi kirjata niiden ilmastovaikutukset. Nyt siis seurantaa ja arviointia päätösten vaikutuksista ei tehdä ennen päätöksiä, mikä ei ole ollenkaan hyvä.
23.8.2011 Tappelimme luonnonsuojelun rahoituksesta
Hallitusneuvotteluissa luonnonsuojelun rahoitusta sovittiin lisättäväksi 15 miljoonalla eurolla per vuosi. Valtiovarainministeriön budjettiehdotuksessa tämä lisäys ja muita lisäyskiä muun muassa Itämeren suojeluun oli kuitenkin tiputettu pois. Budjettiväännön jälkeen saimme kuitenkin turvattua luonnonsuojelun rahoituksen hallitusohjelman mukaiseksi. Mikä nyt tuntuukin vähintään kohtuulliselta.
7.10.2011 Vierailu turvesuolla
Vierailimme Niinistön Villen kanssa Keuruulla Lempaatsuolla, joka oli turveuhan alla. Muutamaa päivää ennen reissua AVI antoi kieltävän vastauksen Vapon hakemukselle aloittaa turpeen kaivaminen arvokkaalla suolla. Suo oli hieno ja keskustelu vilkasta.
Samalla reissulla kävimme myös turvesuolla, joka ei muistuttanut suota oikeastaan enää ollenkaan. Näimme turvesuon vesienpuhdistussysteemejä ja illalla oli keskustelutilaisuus, jossa paikallisen matkailupirtin tupa oli laitojaan myöten täynnä. Keskusteluun osallistui paikallisia ihmisiä, Vapon edustajia, ympäristöministeri, suoasiantuntijoita sekä kunnan edustajia. Kaikki vakuuttelivat, että turpeennoston vesistöongelmiin puututaan. Jämsän kaupungin ympäristöjohtaja haastoi Vapoa toteamalla, että Vapo ei valita ainoastaan kielteisistä päätöksistä, vaan usein myös sillä perusteella, että he kokevat vesiensuojeluvaatimukset liian tiukkoina.
Paljon on tekemistä vielä soiden suojelussa ja vesien kunnostamisessa ja puhtaana pitämisessä. Toivoa herättäviä muutoksia asenteissa on jo tapahtunut ja ympäristöministeriössä on aloitettu jo kovaa vauhtia esimerkiksi soiden ympäristöluvituksen ohjeistuksen uudistaminen sekä ympäristönsuojelulainsäädännön uudistaminen, jossa yhtenä osana halutaan paikata myös turvetuotannon porsaanreikiä.
24.10.2011 ViNOn Onnellinen yhteiskunta-kampanjan avaus
ViNOn onnellinen yhteiskunta –kampanjan nettisivut avattiin. Kampanja haastaa keskustelemaan siitä, mikä on politiikan rooli onnellisessa yhteiskunnassa ja onnellisuuden edellytysten luomisessa. Kampanja jatkuu vielä vuonna 2012.
28.11.2011 Jyväskylän ensi vuoden budjetti nuijittiin
Kokoomuksen, keskustan ja kommunistien vastustuksesta huolimatta Jyväskylän veroprosenttia nostetaan ensi vuonna puolella prosentilla. Tämä auttaa hieman vaikeaan taloustilanteeseen ja peruspalveluiden ylläpitämiseen sekä velkataakan keventämiseen. Vihreiden mielestä kaupungin ei edelleenkään tulisi tukea voittoa tuottavaa autourheilua saatikka lentoliikennettä. Täällä Jyväskylän vihreän valtuustoryhmän ajatuksia budjetista enemmänkin:
Tukea joukkoliikenteelle rallien sijaan: http://www.jyvaskylanvihreat.fi/vihreiden-ryhmapuhe-tukea-joukkoliikenteeseen-rallien-sijaan/
Budjetin rakennusta talousahdingossa: http://www.jyvaskylanvihreat.fi/budjetin-rakennusta-talousahdingossa/
1.12.2011 Suomeen ilmastopaneeli
Suomeen saatiin kuin saatiinkin Vihreiden ansiosta ilmastopaneeli. Sen tarkoituksena on vahvistaa tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua. Se myös muun muassa arvioi ilmastopolitiikan johdonmukaisuutta sekä tavoitteiden ja toimenpiteiden riittävyyttä. Ilmastopaneeli on mukana myös miettimässä ja valmistelemassa esitystä ilmastolaiksi, josta hallitus tekee erillisen päätöksen. Ilmastopaneeli on hyvä askel kohti parempaa ilmastopolitiikkaa. Ja sitähän me totta tosiaan tarvitsemme niin Suomessa kuin muuallakin. Nykyisen toimet eivät ole riittäviä ehkäisemään ilmastokatastrofia.
2.-11.12.2011 YK:n ilmastoneuvottelut Durbanissa
Reippaasti yliajalle venyneet ilmastoneuvottelut olivat itselleni ensimmäiset ilmastoneuvottelut ja monella tapaa mieleen painuva kokemus. Suomen kokoustilat sekä EU-koordinaatiohuone olivat varsinaisen konferenssitilan parkkihallissa, jossa ikkunattomuus, kuumuus ja kaikenlaiset höyryt sekä jännittynyt tunnelma tekivät lähtemättömän vaikutuksen.
Ennen poliitikkojen osuutta pääsimme livahtamaan pienelle luontoretkelle ja näimme kaikkea ihmeellistä. Aurinko tuntui hyvältä kuukausien pimeyden jälkeen.
Kokoustuloksista ollaan oltu montaa mieltä ja täysin oikeutetusti. Paljon Kioton kakkoskauden säännöistä jäi sopimatta ja kansainvälisesti kattavan sopimuksen voimaanastuminen saattaa pahimmillaan venyä vuoteen 2020. Ja se on aivan liian myöhään. Globaalien päästöjen kasvu on saatava taittumaan vuoteen 2015 mennessä ja vastuuta heitellään maalta toiselle kuin liukasta saippuaa. Durbanin kokouksen tulokset kuitenkin jättävät ikkunan auki jatkoneuvotteluille ja tuloksille. Itse olin valmistautunut siihen, että kokouksen tuloksena on Cancunissa sovittujen asioiden silottelu ja läpsyttely. Tarvittiin kuitenkin enemmän, jotta YK:n ilmastoprosessin uskottavuus säilyisi ja toivoa jatkolla olisi. Tämä saavutettiin. Se ei riitä. Nyt kaikkien on tehtävä töitä. Luovuttaa ei saa.
Muutamia lukuja viime vuodelta:
1.12.2011 Suomeen ilmastopaneeli
Suomeen saatiin kuin saatiinkin Vihreiden ansiosta ilmastopaneeli. Sen tarkoituksena on vahvistaa tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua. Se myös muun muassa arvioi ilmastopolitiikan johdonmukaisuutta sekä tavoitteiden ja toimenpiteiden riittävyyttä. Ilmastopaneeli on mukana myös miettimässä ja valmistelemassa esitystä ilmastolaiksi, josta hallitus tekee erillisen päätöksen. Ilmastopaneeli on hyvä askel kohti parempaa ilmastopolitiikkaa. Ja sitähän me totta tosiaan tarvitsemme niin Suomessa kuin muuallakin. Nykyisen toimet eivät ole riittäviä ehkäisemään ilmastokatastrofia.
2.-11.12.2011 YK:n ilmastoneuvottelut Durbanissa
Reippaasti yliajalle venyneet ilmastoneuvottelut olivat itselleni ensimmäiset ilmastoneuvottelut ja monella tapaa mieleen painuva kokemus. Suomen kokoustilat sekä EU-koordinaatiohuone olivat varsinaisen konferenssitilan parkkihallissa, jossa ikkunattomuus, kuumuus ja kaikenlaiset höyryt sekä jännittynyt tunnelma tekivät lähtemättömän vaikutuksen.
Ennen poliitikkojen osuutta pääsimme livahtamaan pienelle luontoretkelle ja näimme kaikkea ihmeellistä. Aurinko tuntui hyvältä kuukausien pimeyden jälkeen.
Kokoustuloksista ollaan oltu montaa mieltä ja täysin oikeutetusti. Paljon Kioton kakkoskauden säännöistä jäi sopimatta ja kansainvälisesti kattavan sopimuksen voimaanastuminen saattaa pahimmillaan venyä vuoteen 2020. Ja se on aivan liian myöhään. Globaalien päästöjen kasvu on saatava taittumaan vuoteen 2015 mennessä ja vastuuta heitellään maalta toiselle kuin liukasta saippuaa. Durbanin kokouksen tulokset kuitenkin jättävät ikkunan auki jatkoneuvotteluille ja tuloksille. Itse olin valmistautunut siihen, että kokouksen tuloksena on Cancunissa sovittujen asioiden silottelu ja läpsyttely. Tarvittiin kuitenkin enemmän, jotta YK:n ilmastoprosessin uskottavuus säilyisi ja toivoa jatkolla olisi. Tämä saavutettiin. Se ei riitä. Nyt kaikkien on tehtävä töitä. Luovuttaa ei saa.
Muutamia lukuja viime vuodelta:
ViNOn tapaamisia ja kokouksia: jossain 30 tuolla puolen
Valtuuston kokoukset: 8/12
Rakennus- ja ympäristölautakunnan kokoukset: 6/13 (lautakunnankokousten kanssa kävi kyllä jos monenmoisia asioita sairastumisista ilmastoneuvotteluihin)
Eduskuntavaalien tukiryhmätapaamiset: n. 10
Paneelit ja puheet: 32
Mielipidekirjoitukset ja kolumnit: 9
Tiedotteet: 4
Kannanotot: 13
Blogi-kirjoitukset: 46
Valtuuston kokoukset: 8/12
Rakennus- ja ympäristölautakunnan kokoukset: 6/13 (lautakunnankokousten kanssa kävi kyllä jos monenmoisia asioita sairastumisista ilmastoneuvotteluihin)
Eduskuntavaalien tukiryhmätapaamiset: n. 10
Paneelit ja puheet: 32
Mielipidekirjoitukset ja kolumnit: 9
Tiedotteet: 4
Kannanotot: 13
Blogi-kirjoitukset: 46
Vierailut saarella: 2
Tansseja: riittävästi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)